Month: huhtikuu 2012

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 4

Aamulla hyppäsimme sen kummemmin pössyttelemättä (katso yläkuva!) housuihimme ja kirmasimme viereiselle Cornelis Schuyt Straat’in aukiolle. Le Pain Quotidien on tuttu belgialainen kuppilaketju jo aikaisemmilta reissuilta, niin Pariisista kuin Lontoostakin, ja kun se nyt sattui olemaan kulmillamme, teimme siitä itsellemme kolmen aamun kantapaikan. Aamiainen (hidas sellainen) on ehkä ihmisen parasta aikaa?

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 3

Ensimmäisenä iltana heitimme vain tavarat hotellille ja lähdimme tapaamaan ihanaa Evaa. Olin pyytänyt Evaa varaamaan meille pöydän jostain indonesialaisesta ravintolasta, olihan kuuluisalla matkalistallani yhtenä rastina syödä rijstaffel eli riisipöytä. Riisipöytä, tuo kolonialismin kukkanen, on hollantilainen versio indonesialaisesta juhlapöydästä ja se tarkoittaa seurueen kesken jaettavaa isoa riisikulhollista tai paria, ja montaa pientä kippoa erilaisia mausteisia makuja. Kanaa, lihaa, kalaa, katkarapuja, kasvisherkkuja, salaatteja… Meidän riisipöytämme oli Spuistraatilla, ja ravintolan nimi oli Kantilj & de Tijger. Olimme niin nälkäisiä, että unohdimme ottaa kuvia! Tapasimme myös ystävällisen omistajan, dank je wel! Ruokailun jälkeen Pulppu eli esikoinen nappasi Evan pyörän ja sukelsi Amsterdamin liikenteeseen. Me kuljimme hitaammin perässä, ja harrastimme lempipuuhaamme eli ihmisten asuntoihin kurkkimista. Amsterdamissa se onkin helppoa, he kun eivät verhoista perusta. Kohtasimme pyöräilijän sateisella Dam-aukiolla, ja painelimme kylmäisinä nukkumaan. Aamulla olisi aikainen herätys.

Ai niin, se matkalaukku!

Paasasin ennen lähtöä matkalaukusta, ja marisin sitä vanhaa harmaatani. Ja kun sanon vanha, niin tarkoitan vanha; olen kiskonut edesmenneen VAARINI vetolaukkua nyt 10 vuotta perässäni, ja se itsessään jo painoi melkein sen matkustamoon otettavan maksimin, joten pystyin pakkaamaan hädintuskin t-paidan matkoille mukaan… No, uusi löytyi Helsingin lentokentältä. Rimowan Salsa Air, cabin size, Hangon kevättaivaan värisenä (Aquamarine). Kevyt kuin höyhen. Tanssii rinnalla. Ihana. IHANA. Minä RAKASTAN sitä laukkua. En antanut pölyisen perheeni edes koskea siihen kuin aivan äärimmäisissä tilanteissa, kuten jos jouduin poistumaan naistenhuoneeseen lentokentällä. Likapyykkini pakkasin paluumatkaksi luonnollisesti heidän kasseihinsa. Minä saan suurta tyydytystä tehokkaasti pakkaamisesta, kevyistä kantamuksista ja sutjakkaasta etenemisestä kentillä ja asemilla. Seuraava haaveeni onkin, että koko perheellä olisi vastaavat matkalaukut, jokaisella omansa. Joudun nimittäin nyt toistaiseksi valitettavasti kulkemaan hieman erillään siitä nyssykkäjengistä, imagosyistä 🙂

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 2

Paluumatkalla Herra Kamera paineli melkein suoraan lentoketältä parin päivän kuvauskeikalle, joten odotellessamme hänen kiehtovia kuviaan matkareportaasin tueksi, hoitakaamme matkakirjat alta pois. Kööpenhaminan käsittämättömästä Dostojevski-vahingosta viisastuneena mietin reissukirjaa hiukan tarkemmin. Päädyin Herra Darwinin puutarhaan. Aaaaaaaaaaah, mitä kieltä! Kuin kaikkein hienointa kangasta siisteissä, laventelintuoksuisissa pakoissa. Täydellistä, Kristina Carlson, täydellistä. Ja koska meillä oli viime kerralla Book Clubissa hyvä keskustelu kevyemmän kirjallisuuden (he käyttivät sanaa “hömppä”, en minä!) tarpeellisuudesta, poimin matkalla kakkoskirjaksi Elisabeth Bard’in pokkarin “Lunch in Paris”. Reseptejä, rakkautta, Pariisia, jee! Kirjan tarina jatkuu – ja lisää reseptejä löytyy – täältä.

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 1

Hotellin valitseminen on kamalan vaikeaa. Tiedän, että on olemassa ihmislaji, joka ajattelee, että viis hotellista, siellähän vain nukutaan. Mutta minä ajattelen, että hotellin pitää olla mukava, kaunis, sijainniltaan keskellä oikeita ihmisiä ja sillä saisi mielellään olla tarinoita takanaan. Ja silti kohtuuhintainen. Jep, täydellinen yhtälö – siis jos haluaa käyttää kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja hotellin etsintään… Siksipä olin hiukan hämmentynyt tehtyäni hätäpääratkaisun Amsterdamin hotellin suhteen. Booking.com tuuppaa ilmoille 24 tuntia voimassa olevia erikoistarjouksia, ja sellaiseen haksahdin. Amsterdamissa hotellit ovat tyyriitä, ja tulppaaniaikaan – ja varsinkin tulppaaniaikaan JA pääsiäisenä – oikein erityisen tyyriitä. Tarjoukset tulivat siis tarpeeseen. Mutta haksahdus olikin ihan onnekas sellainen. Bilderberg Garden Hotel kuulosti (ja näyttikin) tylsältä, mutta osoittautui iloiseksi yllätykseksi. Isot huoneet, isot kylpyhuoneet, ihana sijainti Oud Zuidissa lähellä Vondelparkia (Amsterdamin “Kaivopuistoa”) ja kivaa kadunpätkää kahviloineen ja pikkupuoteineen, ja tarinaksi meille riitti tällä kertaa se, että viereisessä Hiltonissa aikoinaan kuhertelivat rauhan nimissä eräs John ja eräs Yoko. Ratikka vei ja toi. Fillarit vuokrattiin hotellin aulasta. Aamiaiset nautimme muualla. Herra Kamera pyysi vielä sanomaan, että valtavan leveät sängyt, paksut patjat, peitot ja tyynyt …

Pääsiäislomalla

Kirjatoukka ja Herra Kamera toivottavat lukijoilleen hauskaa ja herkullista pääsiäistä. Me palaamme ensi viikolla asiaan, silloin tiedossa on taas matkapäiväkirjaa. Ja niitä toivottuja kotikuvia! (Odotellessa voit palata ajassa taakse päin ja poimia mansikka-reseptin viime vuodelta, olepa hyvä. Sinä pääsiäisenä muuten suoritettiin kesän avaus myös uimalla!)

Erään epäonnistuneen annoksen anatomia

Stockan asiakaslehdestä sen kai repäisin. Reseptin otsikkokin soi kuin runo; Fettucine al Limone & Scampi Grigliati. Mikä voisi kruunata sunnuntaipäivän paremmin, ja vaaleanpunaisen samppanjan kanssa tietenkin, olihan tuon kuuluisan kihlauksen vuosipäivä. Noh. Erittäin antaumuksellisen kastikekemian oppitunnin seurauksena lautasella lepäsi raskas pino tahmeaa pastaa äärettömän hapokkaan, jämähtäneen kastikkeen ryömiessä päälle kuin takatalvi. Mikä meni pieleen? En tiedä. Tässä kuitenkin resepti, vaikka suosittelenkin, ettette kokeile tätä kotona: 400 g fettucine- tai linguinepastaa Kastike: 1 rkl voita 4 rkl raastettua luomusitruunan kuorta2 sitruunan mehu 250 g mascarponejuustoa1 rkl juoksevaa hunajaa Suolaa, mustapippuriaRunsaasti silputtuja yrttejä (ainakin basilikaa)Raastettua parmesania Laita voi ja sitruunankuoriraaste kattilaan ja kuullota. Lisää mehu, ja anna sen haihtua. Vähennä lämpöä, ja lisää mascarpone sekä hunaja. Kastike sakenee nopeasti, älä anna kiehua, ettei se leikkaannu.Mausta runsaalla mustapippurilla ja ripauksella suolaa. Sekoita kastike pastaan, ja lisää yrttisilppu ja parmesan. Tee annokset lautasille, päällimmäiseksi grillatut ravunpyrstöt. (Rypistelin kulmiani jo juuston ja ravunpyrstöjen yhdistelmästä lukiessani, mutta en antanut hälytyskellojen häiritä. Olisi pitänyt kuunnella.) Napsimme ravut kitusiimme, ja kumosimme samppanjan. Se siitä. Kohti uusia, kulinaristisia seikkailuja.

Voi nuorta kihlaparia!

Tässä kuvassa EIVÄT kuhertele Kirjatoukka ja Herra Kamera. Joitain ventovieraita pariisilaisia, keitä lienevätkään. Mutta saavat luvan kelvata kuvittamaan seuraavaa tarinaa: Kirjatoukka ja Herra Kamera ovat kihlautuneet Maltalla, aprillipäivänä, sata vuotta sitten. Me olimme hurjan ovelia, ja hyvin suunnitelmallisia. Sormukset (omani oli aivan kuin pääsiäismunasta!) oli hankittu, ilmoitus Helsingin Sanomiin varattu päivämäärälle 1.4. ja kenellekään ei kerrottu mitään. Määräpäivänä me sitten hiivimme erääseen pieneen kappeliin, ja vaihdoimme sormuksia, ja se, minkä piti olla vain hauska juttu, olikin hirveän juhlallista ja liikuttavaa. Illalla menimme liian hienoon ja liian kalliiseen ravintolaan, jossa oikein legendaarisesti pystyimme tilaamaan vain alkuruokasalaatit ja vettä, ja tarjoilijat olisivat voineet pelkällä tuijotuksellaan polttaa meihin reikiä. Hermostunut Kirjatoukka juoksi naistenhuoneeseen, ja jäi sinne lukkojen taakse ajaksi, joka tuntui ikuisuudelta. Juuri aiottuaan kiivetä epätoivoisen pienestä torni-ikkunasta ulos ja kattoa pitkin – niin, minne??, joku sai oven ulkopuolelta auki. Pöydässä istui kalpea Herra Kamera, joka luuli nuorikkonsa karanneen ikiajoiksi. Pääsimme lopulta pälkähästä, ja valahdimme johonkin pieneen kadunvarsikuppilaan, jossa helpottuneina skoolasimme maitolasillisilla halpaa valkoviiniä. Koska kaikki tämä tapahtui aprillipäivänä, en siis kai koskaan voi olla aivan varma, olenko …

Piknik romahtaneen huoneen lattialla

Selailin vanhoja kuvia, jotka olin aikoinaan edellisestä tai sitä edellisestä puhelimesta siirtänyt koneelle ja autuaasti unohtanut arkistojen kätköihin. (Ei voi sanoa “pölyttymään”, sähköiset arkistot kun ovat ainoa paikka tässä talossa, joka ei hohka harmaata nokihöytyvää talven kynttilä- ja takkafestivaalien jäljiltä…) Kirjallisuuspiirini, 7-vuotias Book Club vierailee kerran vuodessa Hangossa. Olen raahannut naisiani kaupungin kattojen ylle syömään sushia sateen ropinassa, erään muovitonkasta punaviiniä tarjoavan ranskalaisukon asuntovaunuun, Casinon (vielä suljetulle) terassille eväskorien kanssa ja tietysti tarjonnut myös meidän holvikattomme alla muunmuassa hiiltyneitä lampaankyljyksiä. Kuvissa on kuitenkin kerta, kun kopioin täpö-tarkkaan piknik-eväät sen kertaisesta kirjasta “Runoilijan talossa” (Helena Sinervo). Piknik nautittiin Herra Kameran studion lattialla, kirjassa taas luvussa 56: “Piknik romahtaneen huoneen lattialla”.

Meillä pakataan taas

Vaikka en ole vielä löytänyt unelmieni matkalaukkua (vedettävä, kevyt, cabin size, kaunis), niin taas pakataan. Vanha harmaa rohjake kelvatkoon vielä tämän kerran. Jälleen mennään pyöräilykaupunkiin, vaan ei sentään uudestaan Kööpenhaminaan. Ateljé-vierailu tiedossa, ehdottomasti. Varattu pöytä indonesialaisesta ravintolasta. Tuliaisiksi aion tuoda juustoa. Joko arvaatte minne Ryhmä Rämä pääsiäiseksi suuntaa?