Valitse sivu
Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 14

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 14

Vihdoinkin, tuulimyllyjä. Vierailimme Hollannin pienimmässä kaupungissa, muutaman talon Bronckhorstissa ja sen jälkeen kuuluisassa kirjakaupungissa Deventerissä.

Deventer on mainio! Elokuiset kirjamessut ovat Euroopan suurimmat, kirjakauppoja on enemmän kuin ehdimme laskea. Sen lisäksi joku on saanut päähänsä, että koko hollantilainen pikkukaupunki voi vallan hyvin viettää Charles Dickens -festivaaleja vuosittain, joten Scroogesta alkaen kaupungin seiniä koristavat kohtaukset noista kuuluisista kirjoista, ja joulun aikaan meno äityy vallan pukuleikeiksi dickensiläiseen malliin.

Nyt, pääsiäispyhinä, kaupungin väki vaelsi kulkueena lammaslauman kanssa kapeilla kujillaan, erilaisten ihmispatsaiden ohjatessa heitä mäkeä ylös kirkolle, joukon etunenässä Jeesuksen näköinen mies ja säkkipillin soittaja…

Noin. Matkakertomuksemme päättyy tähän. Viisauden sananen lopuksi: Jos olette autolla liikkeellä Hollannissa, varatkaa aikaa siirtymisiin. Meidän lentoon lähtömme ja kotiinpaluumme oli pienestä kiinni, kun osuimme kuuluisiin ruuhkiin ja teimme 100 kilometrin matkaa melkein kolme ja puoli tuntia.

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 13

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 13

No mutta päivää Arnhem! Kivoja kauppoja (käy ainakin Meijer & Floor‘issa, kuva toiseksi ylimpänä), ystävällisiä ihmisiä, kevätkäärylekojuja (ranskalaisia perunoita unohtamatta), kukkia jokaisessa kadunkulmassa, ja lisäksi lähistöllä jotain vielä kivempaa: Kirjatoukan täti.

Nyt pääsimme käsiksi pääsiäiseen. Tädin ja hänen (hurjan komean ja erittäin keittotaitoisen) miehensä kaunis koti ja uskomattomat herkut hellivät meitä kolme kokonaista päivää. Me istuimme posket pullollamme ja onnesta mykkyrässä pöydän ääressä, kun he aamulla aloittivat puristamalla meille noin kahdenkymmenen appelsiinin verran mehua ja paistamalla kasoittain pannukakkuja, ja illalla viimeiseksi pyyhimme valkosipulivoita suupielistämme ennen kaatumista sänkyyn masun viereen nukkumaan. Tätini on lasten mielestä ehkä hauskinta mitä maa päällään kantaa, ja tottahan se on. (Tämä hersyvä huumori kulkee suvussa?).

Mutta hyvänen aika, kyllähän me ehdimme muutakin kuin syödä! Viimeisenä, kaatosateen pieksemänä päivänä kävimme Burger’s Zoo‘ssa, mutta sitä ennen…

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 12

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 12

Pakolliset fillarikuvat. Amsterdamilaiset, noin kolme vuotiaasta lähtien, viilettävät tukka hulmuten joka paikkaan pyörillään. Pienet nutipäävauvat istutetaan joko etukippoon tai pikkuruiseen istuimeen ohjaustangolle, hiukan isommat liukuvat vanhempiensa perässä potkupyörillään, viuh vaan, autojen, raitiovaunujen ja ihmisvirtojen välistä. Aseman pyöräparkki on vaikuttava näky.

Haluaisin Hankoon tuommoisen laatikko-pyörän, kuskaisin runsaita piknik-eväitä, filttejä ja kirjakasoja rannalta toiselle, tuulen mukaan… <3

On kuitenkin aika hyvästellä Amsterdam kahden tehokkaan vuorokauden jälkeen, pakata porukka vuokra-autoon ja jatkaa matkaa 100 km kaakkoon.

Jos aikaa olisi ollut enemmän:
Rembrandt Huis
Van Gogh Museum ja sen (ja Rijksmuseumin) yhteydessä toimiva Museum Shop
Paperikauppa De Vlieger
Lasten kirjakauppa Helden & Boeven
Ravintola Nomads
Ravintola Zwaantje
Ravintola Red

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 11

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 11

Kun Pariisissa asuva maailmankansalainen, laulaja ja lauluntekijä Keren Ann kysyi Facebook-sivuillaan missä Amsterdamissa kannattaa keikkamatkalla syödä, huusivat hipsterit De Kas‘in nimeä kommenttilootan täydeltä. Ja De Kas’in myös Kirjatoukka ja Herra Kamera katraineen olivat valinneet perjantain lounaspaikaksi.

Aivan täydellistä, ensimmäisestä samppanjamaljasta ja oliiveista läpi koko aterian me nautimme niin! Välillä istuimme ulkona ja katselimme haikaroiden pesänrakennuspuuhia, ja sitten jatkoimme taas syömistä valon tulviessa lautasille ja lasien pinnoille.

Ravintola sijaitsee vanhassa, purku-uhan alta pelastetussa kasvihuoneessa Frankendaelin puistossa, ja sen yhteydessä kasvihuoneissa ja puutarhoissa kasvatetaan yrttejä, kasviksia ja syötäviä kukkasia kauniisiin annoksiin. Lisäksi ravintolalla on omat pellot Beemsterissä. Sato nostetaan siis melkein suoraan lautasille, se on onnea se! Muutkin raaka-aineet on yhtä huolella valittu, ja pääosin luomua. Ja hei, kysele vapaasti, henkilökunta suhtautuu ruokaan intohimoisesti ja tarvittaessa esittelee juureksetkin kädestä pitäen, sanoisinko suurella hellyydellä.

Ravintolan “isä” on unelmaansa toteuttava tähtikokki Gert Jan Hageman ja silmiähivelevästä sisustuksesta vastaa Piet Boon. Ja kuten aina, mutta mainitaan se nyt taas välillä, syötävän herkullisista kuvista vastaa Herra Kamera.

Restaurant De Kas in Amsterdam was one of the happiest culinary experiences of our lives, thank you guys, for every precious bite!

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 10

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 10

Vaikka et olisikaan hulluna kirjoihin, niin rullaa kuitenkin itsesi Euroopan suurimman kirjaston ylimpään kerroksen, edes näköalan vuoksi. Open Bare Bibliotheek Amsterdam, eli OBA.

Kirjaston yhteydessä toimii Italiaan päin kallistuva ravintola Vapiano, jonka kokkipojat harjoittelivat pizzataikinan heittoa vierailupäivänämme parvekkeella. Vieressä on tiedekeskus Nemo, johon varmaankin jotkut lapsiaan kuuntelevat vanhemmat jälkipolvensa kuskaavat.