Month: maaliskuu 2012

Beurre Blanc ja muuta mukavaa

  Kirjatoukan “bistrossa” on ollut taas viikonloppuna kuhinaa. Ruoka teki kauppansa, ja vieraat vaikuttivat tyytyväisiltä elämäänsä. Me onnistuimme! Beurre blanc-kastike nyt tosin kruunaa kalan kuin kalan: 8 salottisipulia (tai 10 pientä) 2,5 dl valkoviiniä 1 dl valkoviinietikkaa 2 rkl kermaa 250 g huoneenlämpöistä voita Silppua salottisipulit hyvin pieneksi. Laita sipuli, viini ja viinietikka kattilaan, ja keitä kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Kaada kerma sekaan ja sekoita kunnolla. Lisää voi, kuutio kerrallaan, pienissä erissä ja vatkaa sileäksi. Minä lisäsin muutamia rakuunanlehtiä, mutta se ei kuulu alkuperäiseen reseptiin. Kastiketta tulee näillä mitoilla reilusti, mutta kyllä sitä kuluukin reilusti! (Resepti kirjasta “Modernia ranskalaista kotiruokaa”, Yves Cadiou. ) Alkuun teimme tyttärien lempisalaatin, eli vuonankaali-herkkusienisalaattia, napakalla Dijon-kastikkeella. Pääruoaksi  – ei sentään pelkästään kastiketta, vaan – siikaa uunissa, Beluga-linssi”risottoa” (resepti täällä) ja nopeasti pannulla käänneltyjä jättikatkaravunpyrstöjä. Jälkiruoaksi löysin Stockan Ranska-viikoilta Rians‘in Crème Brûlée’t, pienissä lasikipposissa (100 % d’ingrédients naturels!).

Ei pöllömpi

Arvoimme Facebook-sivullamme 100 (ja yli) tykkääjän kunniaksi Lilli Designin Pöllöprinsessan. Prinsessat ovat ilahduttaneet hankolaisia jo jonkin aikaa, mutta tämä Kirjatoukka-niminen yksilö on ainoa laatuaan, vain ja ainoastaan tätä juhlahetkeä varten tehty!

Kirjatoukka putosi puusta

Ei omena kauas puusta putoa. Kirjatoukka yöpyi äitinsä hoivissa jokunen aika sitten. Kirjahulluus on selvästi sukuvika. Aamiainen oli ihana; jogurtta, karpaloita, siemeniä, hunajaa, ja tietysti vahvaa kahvia mutteripannulla. Jokaisen pinon päällä, ja kaikilla pinnoilla muutenkin, on pieniä outoja esineitä. Huomasin räpsiessäni. Kirjatarjottimen olen tuonut äidilleni Madridista, Caixa Forumin museokaupasta. Ja pienet kengät, jotka roikkuvat piirongin avaimesta, ne ovat Kirjatoukan ensikengät.

Tämän lähemmäksi Pariisia et Helsingissä pääse

Korkeavuorenkadun Maxill’issa voi sitten kieriskellä Pariisi-kaihoissaan, ja mikään ei tuo Pariisia niin lähelle kuin Béarnaise-kastikkeen topakan rakuunainen seura. Maxill on niin kaunis ja (puuuuh, olen luvannut itselleni vähentää ihanaa-sanan käyttöä…) niin… ihana. Korut: OZ Jewel (jossa kävin ihastelemassa upean ronskia, hopeista kettinki-kaulakorua sekä saman sarjan rannekorua…)

Mokon Pariisi-viikot

Ihanaa, Moko! Perämiehenkadun Moko Market & Café on muutenkin niin kiva, mutta sitten vielä kun siellä on Pariisi-viikot, niin tekisi mieli heittäytyä selälleen liikkeen lattialle ja heiluttaa olematonta häntää. Se ei kuitenkaan Herra Kameran mielestä ollut korrekti vaihtoehto, joten hymyilin vain kauniisti ja ostin “muutaman” postikortin.

Pick a book

Oma läppäri on hirveän henkilökohtainen esine. Mietin sitä taas, kun jokin aika sitten googlailin “Naimapuuhia”. Ajattelin isääni, joka kaappaa koneeni tänne tullessaan ja suhailee omiaan. Minun kuvani, minun tekstini, minun hakuhistoriani, minun selailuhistoriani; kaikki on paljaana. Mutta hei: Katsokaas tätä rimpsua, josta aion vuorostani valita illan Book Club -tapaamisessa seuraavan luettavan kirjan. Joku näistä, mutta mikä? Vaikea valinta. Ja ehkä vielä viime hetkillä ohi kiilaa joku musta hevonen? Elämäni on niiiiiin jännittävää 🙂

Hän hehkuu sittenkin!

Kirjatoukka on a) … mainosten orja b) … kiiltävän kannalla, vaikka koko muu maailma haluaa ilmeisesti olla matta c) … punastuvaa sorttia c) … tarkka rahoistaan kun omasta naamasta on kysymys Juu, kyllä. Minä olen niitä tyttöjä, jotka uskovat näyttävänsä Helena Christenseniltä vain ostamalla Hellun kuvalla mainostettavan ripsarin. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että kiiltävä on kivempi, hehkuva on hauskempi ja lisäksi olen innostuessani (lue: kaiken aikaa) oikea punaposki pulleroinen. Siksi kokeilussa nyt yllä olevat tuotteet, joihin jokaiseen olen hirmuisen tykästynyt. Ennestään siis luottotuotteista mukana repertuaarissa Clarinsin Daily Energizer puhdistusgeeli ja kasvovesi ja Lumenen Hydra Drops meikkivoide. Kaikkia en yhtä aikaa hipiälleni hivele, vaan päivästä ja sen riennoista riippuen. Ja mites tulokset, kysytte te valistuneet lukijat yhteen ääneen? Kuten ei-niin-vanha kansa sanoo: “Kaukaa viisas, läheltä hemmetin hyvännäköinen!”

Aamupoimintoja

Bongasin aamukahvipöydässä Hesarista kaksi houkuttelevaa kirjaa: Lin Jutangin “Maallinen onni” ja Michel De Montaignen “Esseitä”. Maallisesta onnesta välittyy kuulemma avara ja joutilas elämänasenne, ja kuka voisi vastustaa kirjaa, josta sanotaan, että “Vapaamuotoisten ja kaikkia kuviteltavia aihepiirejä käsittelevien esseiden kokoelma on kuin 1500-luvun blogi”! Piirros: Timo Filpus/ Savon Sanomat