Me vain lojumme ja kuuntelemme levyjä ja luemme kirjoja päivästä toiseen. Sohvassa on kuoppa, kaikki huovat ovat myttyrällä, peitot siirtyneet sängyiltä lattiatyynyille. Hopeankiiltävät suklaakonvehtien käärepaperit leijailevat tyhjiin kahvikuppeihin. Kynttilät ovat palaneet loppuun. Mutta nyt illalla pöyhimme kampauksemme, kaivamme silinterihatut naftaliinista ja lähdemme juhlimaan! Lou Doillon’in CD lähtee mukaan. Illallinen ystävien kanssa, ilotulitusraketteja ja paperilyhtyjä rannalla ja tähtiin sinkoava kiitos tästä ihmeellisestä reissuvuodesta. Jos saa toivoa, niin vuonna 2013 haluaisin vihdoin löytää tieni. Ja nauraa enemmän ääneen. * * * Oikein kaunista vuotta 2013 kaikille Kirjatoukka & Herra Kamera-blogin seuraajille!* * *

Kalenteri: Daycraft

Eilinen Georgia O’Keeffe-elokuva meni ohi, mutta sen verran sen lehdestä huomasin, että muistin taas aikeeni lukea hänestä kertovan elämänkerran. Jonkun niistä. Alin kuva, Georgia O’Keeffe’n käsintehdyt pastelliliidut, on Annie Leibovitzia, Pilgrimage-valokuvasarjasta, jonka voit nähdä kiertueella vaikkapa Georgia O’Keeffe Museum‘ssa alkuvuodesta. Kirja: Annie Leibovitz, Pilgrimage. “While I was growing up, Georgia O’Keeffe represented a big idea, a stereotypical idea, for us, as women. But I never quite filtered it, never took her in.” When she was in New Mexico for an award, Ms. Leibovitz visited O’Keeffe’s house in Abiquiu. She began crying as soon as she entered O’Keeffe’s studio. “It was very emotional. She is the real thing. She has such a bad rap. I kept going back. The first hit I had was how little you need. She had her view. Her bed. She made her own pastels. She had music — she loved music. She had the best speakers! Not a lot of stuff.”– Annie Leibovitz interviewed by Dominique Browning/ The New York Times (article)

Kesällä alkanut rannenauha-kuumeemme ei ole helpottanut, ja Pulppu ja Pulina kiljuivat riemusta kun joulupaketista paljastui punainen silkkipussillinen ranskalaisia Lucky Teameja jaettavaksi parhaiden ystävien kesken. Poju sai vinksahtaneen LyckyDoll-amuletin, Herra Kamera mustan “Papa was a Rolling Stone”-remmin ja itse itselleni tilasin hyvää hyvyyttäni kaksi satiininauhaa myös. Tilauksen tein täällä, jos kiinnostuit. Korutelineen tähtikoru: Mono & Me, toinen ihana rannehärdellimerkki.Korutelineen punanauhainen kultalaatta: Merci

Herra Kamera sai, muun muassa, Eleven Paris‘in Kate Moss-paidan. “Siinä on äidin kuva”, sanoi kuopus. Se oli toiseksi paras joululahjani 😉