Month: joulukuu 2011

Hetken lumi

Eilen oli hetkellisesti maa valkoisena Hangossakin. Ohuen ohuessa jäisessä kuurassa, mutta kuitenkin. Tämänkin kyynikon sydän suli, kun seisoimme eilen ennen aamukahdeksaa vastaanottamassa koululaisten lyhtykulkuetta. Pitkänä tuikkivana rimpsuna pienet ihmisenalut vaelsivat yli sillan koululta kirkolle, ja kirkon rappusille juhlan ajaksi jätetyt tuikut valaisivat yönmustaa maisemaa. Hangon kirkko on kaunis kaikesssa yksinkertaisuudessaan; katto on korkealla, ja molemmin puolin alttaria keinuu hiljaa ilmavirrassa laivan pienoismalli. Kirkonmäeltä näkee merelle, pienelle kävelykadulle, ja sataman nostureille saakka.

Mitä haluaisin lukea seuraavaksi

Kuulemma riemastuttava, Sofia Coppolankin yksi lemppareista (ah, mitä aasinsiltoja, vain saadakseni laittaa esille tuon ihanan Sofian kirjakuvan!), ja aihehan ei juuri mielenkiintoisempi saata olla: Antonia Fraser’in “Must you go – My Life with Harold Pinter”. Luulen, että sinäkin innostut, viimeistään kun luet The Guardianin Rachel Cooke’n kirja-arvostelun.

Sanoja seinillä

Ja Anna-lehden Pinnalla-palstalta (Seija Killström oli koonnut osuvan setin otsikon “Fontin voimalla” alle, osui ja upposi!) löytyi myös tämä Mr. Perswall‘in tapetti “Writers – Thinking in ink.” Communications-mallistossa on myös muita kirja- ja kirjainaiheisia tapetteja ja seinätarroja.

Juhlapyhien lempivaate

Ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin hehkuttanut näitä Castelbajacin kolttuja? Mutta menkööt kerran vielä, kun Anna-lehdessä muistuttivat, ja juhlapyhien kunniaksi. Niin tyylikkäiltä, silti mukavilta ja kirjatoukkamaisilta ne näyttävät. Näen jo itseni oranssilla samettisohvallamme, mekko päällä, espanjalaiset puukorkoiset kopsuttimet jalassa, tukka löysällä nutturalla, kirja sylissä, syvässä unessa…

Hangon sirkus

Tämä joulukorttimme on jo muutaman vuoden takaa, mutta se jaksa naurattaa minua edelleen. Yhtä sirkusta, sitähän se on, Kirjatoukan ja laumansa elämä!

Kirjatoukan joululahjavinkit, osa 40

Viimeinen, muttei vähäisin, Kirjatoukan joululahjavinkki: World Visionin “Joulukirja“- lukuelämys kehitysmaiden lapsille. (Nora Exlibris eli Noora Valkonen kertoo myös muista hyvää tekevistä, lukemiseen liittyvistä lahjoista blogissaan.)

Kirjatoukka pelaa pelejä

Kirjatoukan lempipeli, tähän saakka, on ollut sananselityspeli Alias. Onhan se hei ihan mahtavaa kun saa kiljua viitteitä arvattavaan sanaan ja heiluttaa käsiä laajoissa kaarissa. (Ei, en näyttele. Tiedän, että se on kiellettyä. Minä vain TUEN sanojani käsilläni.) Jos saisin Gallimardin “kirjallisen Trivial Pursuitin” eli “Le grand jeu de la litterature – C’est dans quoi déjà?”-lautapelin, voisi Aliaksen ykköspaikka olla vaarassa.

Kirjatoukan joululahjavinkit, osa 39

Mistä oi mistä Suomessa saisi kunnon satsin fish & chipsejä? (Ei ainakaan Inkoosta, haa! …Anteeksi, tämä sisäpiirivitsi meni “Sandralle”.) Edes meidän viikinkikuninkaamme, kalastaja-Magnuksen ravintolassa, Hangonkylän På Krokenissa, ei ole kyseistä herkkua listoilla. Vielä. Koru Victoria & Albert Museum’in puodista.

Lizzien massu

Kun plussakoon (yeah right…) malli Lizzie Miller poseerasi jenkki-Glamourille vuonna 2009, alkoi melkoinen poru. Lizziellä oli vatsamakkara. Toisaalta noustiin myös barrikadeille, vatsamakkaran ja aidon naiskuvan puolesta. Kun nyt viime aikoina on paljastunut mm. H & M-bikinimallien olevan itseasiassa tietokoneella käsiteltyjä epätodellisia unelmakroppia, voimme vain kysyä, mihin katosi tavallinen nainen. Mietin omaa vartalokäsitystäni: Jos käsitän oikein, useimmat naiset kuvittelevat itsensä pulleammiksi kuin ovatkaan. Minun ongelmani on toinen. Luulen olevani pariisilainen pitkäsäärinen nälkäkurki, ja ostelen valuvia vaatteita, jotka päätyvät 13-vuotiaalle tyttärelleni. Aika ottaa oma koko, ja oma kroppa haltuun! Case Lizzie Glamourissa.