Month: elokuu 2011

Kaksi kuukautta sitten

Kaksi kuukautta sitten olimme Nottinghamnin lähellä kolme päivää kestäneissä häissä. Voi kuinka vieläkin kuvia katsoessa itkettää ja naurattaa! Ja miksikö palaan kuviin? Teen hääparille kuvista kirjan, Blurbin ystävällisellä avustuksella, ja hääpari sekä matkaseurueemme saapuvat Hankoon syyskuussa, suureen kuvienkatseluiltaan! Kuvat: The One and Only, Herra Kamera

Sinne, missä pippuri kasvaa

Meksiko on unelma. Kuvat: Hotel Básico Jälkikirjoitus: Hirveän traaginen ajoitus postauksellani. Meksikon kasinoisku on äärimmäisen kaukana kenenkään unelmista. Suren ja pahoittelen.

Fiiliksissä

Moodpencils. Kätevää, tai sitten ei. Mutta kyllähän Kirjatoukka rakastaa viiksikyniäänkin, ja on kokenut ne hyvin hyvin viihdyttäviksi.

Ei oo helppoo

Ja Kirjatoukka kun luuli, että tämä nuorimmainen loikkaa koululaiseksi ihan tuosta vaan, siskojensa jalanjäljissä, ja nauttii uudesta elämänvaiheesta… Pelko ei ole kiva kaveri. Kuva: Lucky Boy Sunday

Kiehtova pyjamassa

Kirjatoukkaa nyt tietysti kiehtoo joka tapauksessa ihminen, joka edustaa pääasiassa pyjamassa, mutta taiteilija Julian Schnabeliin olisi monta muutakin hyvää syytä tutustua paremmin. Hänen elokuvansa “Perhonen lasikuvussa”  Ellen päätoimittajasta aivohalvauksen kynsissä on yksi, ja toinen on ehdottomasti Palazzo Chupi, pari mainitakseni.

Mitä tulikaan sanotuksi

Kirjatoukka rrrakastaa Facebookia. Ja Kirjatoukka rrrakastaisi tällaista kirjaa seikkailuistaan sosiaalisessa mediassa. kaikki hirveän tärkeät, älykkäät ja oivaltavat statukset yksissä kansissa, jälkipolville… (öhöm…) Facebook.com/socialmemories.

Samaan aikaan toisaalla

… ja sillä aikaa kun Kirjatoukka poksahteli Farangissa ja keikkui Huvilateltassa, Herra Kamera oli kotosalla, katsomassa meren ja tuulen ja kajakkien bossanovaa Tulliniemen rannassa.

FaRANG, bum bum BANG. Suoraan sydämeen.

Kirjatoukka oli muuten lauantaina Huvilateltassa kuuntelemassa “Hippivaaria”, kuten HS Marcos Vallen uudelleennimesi. Illan konserttia edelsi illallinen Farangissa, jossa maistelumenu meinasi viedä tajun ja makunystyrät vain poksahtelivat nautinnosta. Onneksi alla oli Michaël Borremansin näyttelyn katsantoa, joka oli mystisyydessäänkin niin juureva, niin puunkuorenruskea, ettei Kirjatoukka vallan lähtenyt leijailemaan. Mielellä oli muutakin mietittävää. Hieno ilta, jonka järjestelyistä vastasi Neiti I. Kiitos.