comments 4

15 vuotta sitten, osa 9

15 vuotta sitten ostimme talon Hangosta. Kirjoittelin sähköposteja (myöhemmin myös kirjeitä ja tekstiviestejä) ystäväni K:n kanssa, ensin kysyäkseni apua talokaupoissa, mutta keskustelu laajeni nopeasti koskemaan koko sen hetkistä (hektistä) elämäämme.  Viestinvaihdon alkaessa olin 32-vuotias, lapset olivat kuuden, viiden ja 3 kk.

Tekstejä on editoitu ja lyhennetty, ja esillä on vain minun osuuteni.
Kutsun ystävääni Jajaksi, lempinimi tuli Rebecca Wellsin kirjasta Jumalaiset Jaja-siskot.
Laajemman pohjustuksen tälle vuoden kestävälle juttusarjalle löydät täältä.

***
Toukokuu 2005

Pojalla on eroahdistus. Hän itkee joka kerta kun irrotan hänestä otteeni. Öisin me nukumme vierekkäin, suu suuta vasten, samaa ilmaa hengittäen. Jos koitan välillä kääntää kylkeäni, hän nyppii hiuksiani pienillä sormillaan kunnes käännyn ja hän saa taas ottaa poskistani kiinni ja painaa tuttinsa minuun kiinni.

Joudun pukemaan itseni pätkätyönä. Pikkuhousut, poika syliin ja lohdutusta, lasken lattialle, puen sukkahousut, syliin, lattialle, rintaliivit ja paita, syliin, lohdutusta, pujottelen puseroon. Meikkaaminen onnistuu joten kuten kun poika istuu tyhjässä saavissa ja leikkii Ihmeperheellä.

Hän roikkuu jalassani kun tiskaan, hän roikkuu jalassani kun imuroin, hän roikkuu jalassani kun pesen vessaa, hän roikkuu jalassani kun petaan sänkyjä.

Olen Parkkoselle aina valittanut, etten saa tarpeeksi hellyyttä ja huomiota. Myönnän olevani pohjaton kaivo mitä rakkaudenosoituksiin tulee. No nyt tulee tuutin täydeltä, sen kun otan vastaan!

Tänään olen erityisen kyllästynyt kaikkeen. Varsinkin likaiseen vuokrakämppäämme. Ja nyt ovat rahat loppu. Tyystin!

***

Tekstiviesti 13.5.
Mua on ruvennut ärsyttämään tämä syökö lapsesi tarpeeksi monipuolisesti -horina. Ei jotkut Kolumbian katulapsetkaan ihan ruokaympyrän mukaan elä ja ihan reippaita pikku huumekauppiaita niistäkin kasvaa.

Tekstiviesti 16.5.
Nämä loputtomat vaatimukset… Mutta kyllä toi lauma on ihana: Helmi niin reipas ja raikas, Elsa nätti kuin nappi, myös luonteeltaan, ja Antto pantto pakana, kiiltävä kalju ja vastustamattomat kuolasuukot. Parkkonen on stadissa, huokailen rauhaa. Mulla on kirjastosta se Rakennusapteekin tuotekirja, meinaan seota!

Tekstiviesti 20.5.
Book Club-jengini tulee Hankoon sunnuntaina. Sain matkailutoimistosta vesitornin avaimen, vien naiset sinne ylös ja näytän MINUN HANKONI! Ajattele, voisin kiivetä sinne vaikka keskellä yötä, olisipa hienoa. Siis jos jaksaisin valvoa yli ilta-yhdeksään.

Tekstiviesti 28.5.
Parkkosen talkoisiin viime viikonloppuna osallistui nolla ystävää…

Tekstiviesti 31.5.
Mun vauvani lähti tänään Helsinkiin. En yhtään epäile etteikö se pärjäisi, mutta miten MINÄ pärjään? Täytän tänään 33 vuotta. Mun sexual peak on taas vuoden lähempänä.

***

Tästä ajasta:
Tässä kohtaa matkaa haluan muistuttaa, että ellei kirjeenvaihtoystäväni K olisi aikoinaan koonnut näitä kaikkia kirjeitä, sähköposteja ja tekstiviestejä talteen, mitään ei olisi jäljellä. Ei sanaakaan. Kiitos siis hänelle <3

4 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.