comments 3

15 vuotta sitten, osa 5

15 vuotta sitten ostimme talon Hangosta. Kirjoittelin sähköposteja (myöhemmin myös kirjeitä ja tekstiviestejä) ystäväni K:n kanssa, ensin kysyäkseni apua talokaupoissa, mutta keskustelu laajeni nopeasti koskemaan koko sen hetkistä (hektistä) elämäämme.  Viestinvaihdon alkaessa olin 32-vuotias, lapset olivat kuuden, viiden ja 3 kk.

Tekstejä on editoitu ja lyhennetty, ja esillä on vain minun osuuteni.
Kutsun ystävääni Jajaksi, lempinimi tuli Rebecca Wellsin kirjasta Jumalaiset Jaja-siskot.
Laajemman pohjustuksen tälle vuoden kestävälle juttusarjalle löydät täältä.

***

HELMIKUU 2005

Syyllisyys, häpeä, huono omatunto. Kaikki on – termeistä viis – sekaisin päässä ja mustana möykkynä mahassa.

Syyllisyydestä selviää anarkialla. Sillä, että kun huonona päivänä syöttää eineslihapullia lapsille suoraan jääkaapin ovenraosta, niin tajuaakin, että tämä on helvetin hauskaa ja avaa vielä uhmakkaasti jäätelöpaketin päälle, vaikka ei ole karkkipäivä ja pyyhkii Painonvartijoiden pisteviholla ketsupit lattialta!

***

Koko katras räässä ja köhässä. Olen aivan sekopäinen, kun en pääse mihinkään pakoon, yöt ovat menetettyjä tapauksia. Mistä saan voimia, jaja?

No, talokaupat pitävät mielen virkeänä.

***

Taas uusi taistelutanner eli päivä edessä. Iltaisin olen niin poikki, että olen oikeastaan enää pelkkiä säikeitä. Ja näitä kutsutaan parhaiksi vuosiksi? Miksi ihmeessä, on minulla hauskempaakin ollut.

***

Tanssin äsken pojan kanssa olohuoneessa ja poikaa nauratti. Tytöt ovat kotona myös ja keksin laulunsanoja, joissa kehuskelin heitä. ”Minun tytöilläni on suut kuin vadelmanpuolikkaat…”

Kaikki on sekaisin, olen edelleen aamutakissa, joka paikassa on räkää, mutta meillä kimalteli hetken verran!

 Sanoin lapsille, että tehdään tästä elämästä SEIKKAILU!

***

Tytöt sanoivat äsken, että kyllä tämä on raskasta, tämä vauvan hoitaminen, se vaatii paljon. Niinpä. Mutta ajattele, he hoitavat poikaa kun minä kirjoittelen, mitä luksusta!

Olen myös siivonnut vaatehuoneen ja joka ikisen kaapin, niin että sitten kun lähdön hetki koittaa, voin vain nostella kamat laatikkoon. Sankarifiilis.

***

Meillä on ensimmäinen tarjous viime sunnuntain näytön kävijöiltä, joten luulen, että pistämme kämpän lihoiksi ja pääsemme aloittamaan remppaa Hangossa.

Kaikki etenee siis hyvin, paitsi vauva, joka pääasiassa karjuu yöt läpeensä.

***

Jajaska, mikä minua riipii? Miksi olen niin levoton? En jaksa tätä kotona oloa, mutta en myöskään jaksa lähteä minnekään.

***

Fasaanipaistia Jaja? Toivoisin, että olisit MINUN vaimoni!

***

En saanut eilen sanaa sormistani. Pohdin täällä, miten luonnoton tilanne on sulkea eläväinen ja suurisuinen ihminen kuukausiksi aikuisettomaan tilaan vauvan kanssa. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Mies tulee pää höyryten töistä ja alkaa JÄRJESTELLÄ asioita. Soittelee puhelimella, kirjoittelee sähköposteja, tekee rästihommia. Mutta ei puhu. Roikun typertyneenä jääkaapin ovessa ja etsin itkuisin silmin jotain, millä täyttää sisintäni, kun sanoja ei kerran heru.

Vaikka ei pitäisi valittaa: tyttäret puhuvat koko ajan, ja jos milloinkaan tulee hetki, ettei ole mitään sanottavaa, he riimittelevät huopa-kuopa-tuopa-luopa niin että tärykalvot väräjävät hiljaisuuden kaipuusta. Ja yöt läpeensä ääntelee poika. Ei minulta ääntä puutu.

***

Jos saat minulle sieltä Tukholmasta hankittua sen tiskirätin, jossa lukee Lugn, det ordnar sig niin pussaan sinua päähän! Rakastan tuommoisia keksintöjä, paljon hyödyllisempiä kuin joku vitun kuuraketti.

***

Mitä tekstiä taas sinulta sain! Olet ihmeellinen, säkenöivä, hurja ja vaarallinen älykkäine mielipiteinesi.

Pesen nyt tässä koneen ääressä hampaita, mikä on hyvä merkki, sillä on niitäkin päiviä kun tuntuu, ettei kannata, kun kohta kumminkin kuolee. Eli roiskeet Parkkosen uudella näytöllä ja näppäimistöllä ovat sinun vikasi, jos joku kysyy.

***

Meillähän tytöistä vanhempi on ihan kuin minä. Se tyttö virittää minut äärimmilleen, on nokkela ja kärkäs. Toisesta neuvolatäti kirjotti neuvolakorttiin, että Elsa on äidin aurinko. Pojastahan en vielä tiedä juuri mitään, jännää.

Mistä te kipuilette miehesi kanssa, olen aina luullut että te ette riitele koskaan? Teidän avioliittonne vaikuttaa niin kadehdittavan seesteiseltä, aikuiselta ja tasapainoiselta.

***

Nyt vasta tajusin, hidas kun olen, et todellakaan kuluta ihanaa Ruotsin reissuasi tiskirättiä metsästäen! Peruutan tilauksen! (Mitä mä oikein ajattelin, TISKIRÄTTEJÄ???)

***

Me muutamme Hankoon jo pääsiäisenä. Ensin vuokrakämppään remontin ajaksi ja sitten, sitten omaan kotiin. Niin, mitään vuokra-asuntoa ei tietysti vielä ole, mutta kai sekin järjestyy.

Aurinko paistaa, niin ulkona kuin pään sisälläkin.

***

Mistä saa muuttolaatikoita?

3 Comments

  1. Tupsu says

    Tämä postaussarja on niin hieno ja koskettava, kiitos siitä! Kyyneleet täällä valuvat kun kahden pienen lapsen työssäkäyvänä äitinä yritän selviytyä päivistä jotenkin täysjärkisenä, esim sillä että ennen kuutta juon yksin kupin kahvia kun muut vielä nukkuvat ja luen blogiasi! <3 kiitos!

    • Anna says

      Kiitos, palautteenne merkitsee mulle tosi paljon <3
      SÄ SELVIÄT KYLLÄ!

  2. Opiskelija says

    Kotiäitinä eläminen on varmasti mukavaa ja rentoa, kenellä siihen vain on mahdollisuus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.