comments 20

15 vuotta sitten, osa 4

15 vuotta sitten ostimme talon Hangosta. Kirjoittelin sähköposteja (myöhemmin myös kirjeitä ja tekstiviestejä) ystäväni K:n kanssa, ensin kysyäkseni apua talokaupoissa, mutta keskustelu laajeni nopeasti koskemaan koko sen hetkistä (hektistä) elämäämme.  Viestinvaihdon alkaessa olin 32-vuotias, lapset olivat kuuden, viiden ja 3 kk.

Tekstejä on editoitu ja lyhennetty, ja esillä on vain minun osuuteni.
Kutsun ystävääni Jajaksi, lempinimi tuli Rebecca Wellsin kirjasta Jumalaiset Jaja-siskot.
Laajemman pohjustuksen tälle vuoden kestävälle juttusarjalle löydät täältä.

***

Kirje Hangon kaupunginjohtajalle 19.1.2005
Subject: Uusia hankolaisia!

Hyvää huomenta Hankoon!

Olen joskus aikaisemminkin vaivannut Teitä kysymyksilläni. Olemme tehneet muuttoa Hankoon ja nyt vihdoin tarjouksen eräästä talosta. Unelmista on toivottavasti tulossa totta. Kiinnitin kuitenkin huomiota erääseen seikkaan: vaikka Hanko taitaakin olla nyt kakkoskotia hankkivien suosiossa, niin vakituinen väki vähenee. Kuinka on mahdollista, ettei Hanko esim. maksa minkäänlaista kuntalisää lapsiperheille, vaikka juuri perheitä Hanko tarvitsisi? Uusia veronmaksajia, lapsia kouluihin, palveluiden käyttäjiä? Monet kunnat ovat tehneet erilaisia paketteja houkutellakseen uusia kuntalaisia, mutta edes se kuntalisä vaatimattomaan kotihoidontukeen olisi hieno tervetulotoivotus! Voisitteko mitenkään harkita asiaa?

Kiitos ajastanne ja toivottavasti lapsiperheiden tilanne Hangossa sen kun paranee, Hanko on muuten niin hieno paikka kasvattaa uusia, uljaita kansalaisia!

Ystävällisin terveisin,
Tuleva hankolainen ja kolmen lapsen äiti

***

Tähän on kirjoitettava pieni tilannekatsaus, tänään 20.1.2020 eli melkein päivälleen 15 vuotta tuosta sähköpostista.

Olen yrittänyt tarjota Hangon kaupungille yhteistyötä tämän juttusarjan tiimoilta, jonkunlaista “muuta Hankoon”-tietopakettilinkitystä kirjoitusten loppuun, sillä minusta tässä on huikea yhden perheen tarina hankolaistumisesta, jota vielä täydentää yhdeksän vuoden blogikirjoitteluni täältä niemennokasta ja se viehättävä tieto, että asumme täällä edelleen ja viihdymme mainiosti.

Hanko on muuttotappiokunta ja äärimmäisessä pulassa vanhenevan ja vähenevän väestönsä kanssa, mutta budjettia uusien asukkaiden houkuttelemiseksi ei edelleenkään löydy.

Välillä olo on turhautunut ja pettynyt. Olen kirjoittanut niin kauan ja paljon Hangosta, ollut haastateltavana lehdissä, radiossa ja tv:ssä, avannut kotimme lehtijutuille ja sisustuskirjoille, rakkaudesta Hankoon. Minusta täällä asuminen on parasta mitä meille on tapahtunut, ja sanonkin aina, että en voi käsittää, mikseivät kaikki ihmiset asu Hangossa, kun tämmöinen paikka kerran on olemassa ja totta!

Minusta tuntuu ihmeelliseltä, ettei meidän tarinaamme hyödynnetä.

Samaan aikaan kaupungin kieltävän vastauksen kanssa sain tänään viestiä yhdestä (lemppari)aikakausilehdestä, haastattelupyyntö koski juurikin kaltaiseni luovan työn tekijän asumista ja viihtymistä Hangossa. Kieltäydyin kostoksi. Tiedän, kammottavan lapsellista, mutta heiveröinen egoni sai pientä tyydytystä siitä ajatuksesta, että jo pelkästään se artikkeli olisi ollut kaupungin kanssa neuvottelemani yhteistyösumman arvoinen. Menkööt Loviisaan haastattelemaan.

Anteeksi pieni purkaus. Haluaisin niin kiihkeästi kehittää Hankoa, mutta se on kamalan vaikeaa ja polulla riittää kiviä käännettäväksi. On riittänyt jo viisitoista vuotta.

20 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.