comments 19

15 vuotta sitten, osa 3

15 vuotta sitten ostimme talon Hangosta. Kirjoittelin sähköposteja (myöhemmin myös kirjeitä ja tekstiviestejä) ystäväni K:n kanssa, ensin kysyäkseni apua talokaupoissa, mutta keskustelu laajeni nopeasti koskemaan koko sen hetkistä (hektistä) elämäämme.  Viestinvaihdon alkaessa olin 32-vuotias, lapset olivat kuuden, viiden ja 3 kk.

Tekstejä on editoitu ja lyhennetty, ja esillä on vain minun osuuteni.
Kutsun ystävääni Jajaksi, lempinimi tuli Rebecca Wellsin kirjasta Jumalaiset Jaja-siskot.
Laajemman pohjustuksen tälle vuoden kestävälle juttusarjalle löydät täältä.

***

TAMMIKUU 2005

Väsynyt moi.

Toisella tytöistä on silmä- ja korvatulehdus ja pojalla niin kova yskä ja nuha, että juuri ja juuri hengittää. Johtuu tietysti siitä, etten imetä… En ole nukkunut moneen yöhön, nyt VÄSYTTÄÄ. Jouluaattona olin niin väsynyt, että nousin välillä ruokapöydästä ja menin anopin silmien alta keittiöön nojaamaan jääkaapin oveen ja toivomaan, että ilta olisi jo ohi.

Tuo hyökyaalto saa minut ihan sekopäiseksi, kauhea tuska niiden ihmisten puolesta.

Hangosta tuli vastatarjous. En tiedä. Olen niin kypsä Parkkoseenkin, että täytyy tarkkaan harkita rupeanko sen kanssa mitään taloja ostelemaan.

Päivän fantasia: Kuuma kylpy.

***

Ihanaa, että joulu on ohi ja vuosi vaihtunut. Ihan kuin olisi helpompi hengittää.

Luokkakaverini ystävä, eräs sairaanhoitaja, keräsi sänkyvaatteita ja lastenvaatteita tsunamin uhreille. Annoin melkein kaikki meidän pyyhkeet, lakanat ja vauvanvaatteet. Toivottavasti apu menee perille, meille jäi nimittäin vain kahdet pussilakanat. Ajattelin niitä thaimaalaisia, jotka antoivat ainoat kengätkin jaloistaan.

Aion tänään kerätä joulukoristeet pois ja vaihdella huonekalujen järjestystä. Lähdemme minilomalle Hankoon neljäksi päiväksi, ränsistyneeseen merenrantavillaan, jossa vessat ja suihkut ovat käytävällä ja jossa haisee viemäriltä. Käymme varmaan talolla päivittäin, jos saamme. (Siellä on ovet auki, siis ei lukossa, kaiken aikaa, ihan oikeasti!)

Kuka hullu lähtee kolmikuisen ja kahden uhmakkaan kanssa vetoisaan pensionaattiin, jossa ei ole keittomahdollisuuttakaan. Miten mä meinaan siellä tuttipulloja lämmittää? Sitä en tietysti ajatellut hetkeäkään kun ryhdyin varailemaan huoneita. No, osaanpahan sitten arvostaa taas kotona oloa.

Laitoimme eilen uuden tarjouksen eteenpäin, ottakaa tai jättäkää. Saa nähdä ratkeaako tällä viikolla tuleeko meistä hankolaisia?

***

on pimeää ja synkkää. hangosta ei kuulu mitään. en voi käsittää miten voisin koskaan asua missään muualla sen talon nähtyäni. isot kirjaimet puuttuvat, vauva on käsivarrella. k, olenko muistanut kiittää kun jaksat auttaa, olet korvaamaton ystävä?

***

Mutsi soitti: “Me oltiin eilen teatterissa ja ja tänään mennään Marskin kotimuseoon ja syömään sushia ja illalla blineille ja mulla on uudet vaatteet alennusmyynneistä ja blaa blaa blaa.”

Vitun kiva. Mä siivoan vaatekaappeja ja mun vatsa näyttää vyölaukulta.

***

Bulevardin talo on niin huikea, ihmeellinen, harvinainen, historiallinen kaunis, hassu ja meidän näköinen. Mutta mitä jos Hanko ei otakaan meitä avosylin vastaan?

Olet varmaan kurkkuasi myöten jo täynnä koko Hankoa.

***

Olen aivan alamaissa näiden asuntoasioiden kanssa. Ja raha-asioiden. Meillä on ihan naurettavan vähän rahaa. Faija soitti ja pakotti meidät ajamaan jonnekin Kirkkonummen lähiöihin katsomaan jotain typerää asuntoa. Miksi se ei tajua mitä me etsitään?

Tekee mieli kiskoa hiukset irti päästä ja heitellä esineitä seinään. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa. En mielestäni edes pyydä paljoa.

Vain yhden pikkuruisen kaupungin.

***

Olin eilen Book Clubissa. Käsittelimme Märta Tikkasen kirjaa. Yksi naisista on jotenkin niin täydellinen, sanoinkin hänelle, että kun sulla on kaikki asiat niin reilassa, ja mielenrauhaa, eikä mitään säröjä, niin voi olla vaikeaa ymmärtää ihmisiä, jotka ovat heikkoja, harhailevia, vajavaisia ja epätäydellisiä.

Miten minä ikinä ikinä ikinä saan kasaan tämän palapelin nimeltä Anna?

***

Järkisyyt:
Palvelut lähellä
Lapset pääsevät pyörillä tai kävellen kouluun, kavereille ja harrastuksiin
Saamme isomman asunnon, näillä vähillä rahoilla
Kiireinen elämä vähän hellittää, ehkä
Tulee oltua enemmän ulkona

Tunnesyyt:
Mielenrauha löytyy niiltä kaljuilta kallioilta
Teemme kerrankin jotain ihan omaa
Luovuus alkaa kukkia, on aikaa kirjoittaa ja piirtää
Elokuun illat
Jasmiinin tuoksu
Meri

***

Hangosta tuli juuri postia. Yllätyin todella, että ottivat näin nopeasti yhteyttä! Ehkä ne mun kyyneleet auttoivat?

Ai niin, en kehdannutkaan kertoa sulle, että itkin vähän siellä välittäjällä silloin perjantaina.

***

Kirjoitin sähköpostia Hangon kaupunginjohtajalle.

***

Kysyit onko meidän elämän tarkoitus vain siivota kotia ja ruokkia lapsia. Yritän muistuttaa itselleni aina alhon hetkellä, että kukaan muu ei muuta tilannetta kuin me itse.

Miehet eivät tule sanomaan, että kuule, mä jään kotia pyörittämään, lähde sinä toteuttamaan unelmiasi ja kunnianhimoasi. Niin ei tule koskaan käymään. Vaikeaa on vain tiski- ja pyykkivuorten alta löytää enää taistelutahtoa, ja pahalta tuntuu sekin, että tämmöisestä asiasta vielä nykypäivänäkin joutuu taistelemaan. Ottaa päähän miten selkeästi miehet pitävät itseään ja omaa työtään aivan erilaisessa arvossa kuin tätä puurtamista. Me ollaan alinta kastia.

Sulla on vielä niin paljon edessä. Jaksa uskoa siihen! Tämä on nyt tätä, mutta lapset kasvavat ja tilanne on kohta toinen. Muista, että meidän tehtävämme on myös näyttää tyttärillemme, että kaikki on mahdollista. Ehkä ne pärjäis maksalaatikolla, jos vaan lähtisimme toteuttamaan itseämme?

Kyllä miehet voisivat tehdä vähän enemmän sen eteen, että meidän naisten ei tekisi mieli erota tässä vaiheessa. Melkein kaikkien nimittäin tekee.

***

Nyt näyttää uhkaavasti siltä että TERVETULOA ENSI KESÄNÄ MEILLE HANKOON!!! Eivät enää tule hinnassa vastaan, mutta sillä mennään, kuollaan sitten vaikka saappaat jalassa!

***

Syyllisyys

Äitiyssyyllisyys:
Annan 5 kk vellejä 4 kk ikäiselle
En saa lapsen ihottumaa parantumaan
En leiki koskaan, inhoan leikkimistä
En raaski ostaa aina luomua
Kiroilen

Tytärsyyllisyys:
En osaa olla koko ajan helvetin kiitollinen kaikesta hyvästä, jota vanhempani kuulemma ovat hyväkseni tehneet

Vaimosyylliyys:
Olen holtiton raha-asioissa
Siivoan liian vähän, huonosti, harvoin ja koko ajan valittaen
Haaveilen joskus muista miehistä, vaikkakin kyllä useammin elämästä ilman miehiä

Duunisyyllisyys:
En lue koko ajan alan kirjallisuutta
En välitä työkavereistani
En halua edetä, mutta haluan parempaa palkkaa
En kunnioita pomoani

Ajankäyttösyyllisyys:
Luen, kun pitäisi siivota
Luen, kun pitäisi pestä pyykkiä
Luen, kun pitäisi askarrella lasten kanssa
Luen, kun pitäisi nukkua

Ystävyyssyyllisyys:
Sanon nähdään tai soitellaan, vaikken jaksa
Olen kiinnostunut vain omista asioistani
En jaksa puhua enkä kuunnella

Ihmisyyssyyllisyys:
Olen liian laiska
Olen liian ärtynyt
Olen liian välinpitämätön
Teen harvoin niin kuin muut haluavat

Yleisluontoinen syyllisyys:
En osaa pitää puoliani
Annan kykyjeni mennä hukkaan
Väitän eläväni tässä hetkessä, mutta se ei ole totta
En nauti, kun pitäisi nauttia, vaan tunnen syyllisyyttä

En tunne syyllisyyttä, minä OLEN syyllisyys.

***

Olimme käymässä talolla ja tapasimme omistajat, kolme heppua. Aivan ihania. Meillä synkkasi hyvin ja kaikilla tuntui olevan lopputuloksesta hyvä mieli. Kun tuskailin vanhan myymistä he sanoivat, ettei ole mikään kiire ja että voisin nukkua yöni rauhassa. He tarjotuivat auttamaan ja neuvomaan kaikessa parhaansa mukaan ja sanoivat, että heillä on mm. vanhoja ovia kellarit täynnä, “senkun haette sieltä jos tarvitsette”. Tuli hyvä fiilis!

19 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.