comments 8

Z hän ui!

Kohta ehkä uskallan nousta seisomaan ja ottaa kuvan ruokapöydästä, nyt vielä häveliäästi salaa kuvaan kännykällä annoksia liian läheltä. Mutta ruoka on paitsi hyvää, myös kaunista, vetoaa ainakin minun yksinkertaiseen makuuni.

Kiersin eilen Kalamatan keskustan sekä vanhan kaupungin. En ollut ymmärtänytkään, kuinka paljon kaikkea siellä päässä minun Faron-katuani onkaan! (Sanon jo minun katuni, minun supermarkettini, minun leipomoni, minun kirkkoni.) Vanha kaupunki oli ihana, löysin kirjakaupankin. Kahviloita ja tavernoita on valtavasti, ja ne kaikki ovat toinen toistansa kutsuvampia. Minä pidän sekä trendikkäistä että eritoten niistä, joissa on jumalattoman valkoista valoa loilottavat loisteputket, paperiset pöytäliinat sekä painavat punostuolit, kadulle saakka.

Mutta kuten sanoin, kirjaimet tuottavat päänvaivaa. Mutta moni muukin asia on väärinpäin. Näin suomalaisena sitä ajattelee, että jos on kuuma, kuuluu avata kaikki ikkunat ja ovet. Ei. Silloin suljetaan ulommaisetkin tummat ritilät ja pidetään aurinko kaukana huoneista. Istutaan pimeässä. Kävin elokuvissa. Sinne ei suinkaan tulla silloin kuin elokuva alkaa, vaan vähän sen jälkeen. Ja keskellä elokuvaa filmi pistetään poikki ja valot räpsäytetään päälle. On aika hakea lisää syötävää ja juotavaa! Ja puhuminen, myös puhelimessa, on aivan sallittua herkimpienkin juonenkäänteiden aikaan. Myös hinnat heittävät häränpyllyä. Kolmen hengen lounas tsatsikeineen, tomaattisalaatteinen, fetakimpaleineen, friteerattuine kalamareineen, grillattuine mustekaloineen, valtavine mehukkaine sitruunalohkoineen, leipineen ja viineineen maksoi 31 euroa. (Mutta kassakoneelle sitä ei kyllä kerrottu.) Oikein suuri ja komea pappikin istui lounaalla pitkässä mustassa kaavussaan, monta tuntia, viinikannuja kohotellen. Noustakseen sitten Mersuunsa pois karauttaakseen.

Täksi päiväksi oli luvattu viileämpää, lämpömittari näytti siis kolmeakymmentäkolmea. Päädyin uimaan ensimmäisen kerran. Ajelimme (edelleen me) Kitriesin pieneen kalastajakylään lounaalle ja pysähdyimme matkalla uimaan Santoven poukamaan. Merivesi oli juuri niin turkoosia kuin katalogikuvissa ja 25 asteista. Jos kysymys ei olisi ollut syömisestä, en tiedä olisinko malttanut nousta lainkaan.

Nyt istun ja odotan facetime-treffejä Herra Kameran kanssa, ne on sovittu yhdeksäksi. Näytin oliivilta, sillä olin tehnyt itselleni koko päivän ulkona riekkumisen jälkeen öljykasvohoidon. Siispä hiukan meikkasin, harjasin hiukset ja pukeuduin läpikuultavaan kaftaaniin. Valitsihan hän minut aikoinaan yksinomaan ulkonäön perusteella. Ja minä hänet rahan.

Treffit, ne ovat kello 21 tietysti siksi, että hän live-selostaa minulle Ensitreffit alttarilla. Sitä on rakkaus, hyvät kuulijat, sitä on todellinen rakkaus.

8 Comments

  1. Aaah. Sun tarinankerronta on parempaa, kuin Kalevala. Ja mä diggaan Kalevalaa. Toi uinti on ehkä tarinaa. "Picture, or it didn't happen."

  2. Minustakin alkaa tuntua, että on parasta minun lokakuusta selviytymisen vuoksi, että olet siellä. Sillä muistatkohan miltä tuntuu herätä lokakuun aamuna kello 6. Ulkona on PIMEÄ ja sisällä ihan julmetun KYLMÄ, koska me säästämme emmekä tietenkään vielä lämmitä. Niin, ja ikkunat auki pitää nukkua, että on raikasta. No, hytisten saavuin keittämään kahvia ja tämä sinun Kreikkasi ja kahvi ja johan on kivempaa kohta puikata jääkylmään autoon ja ajaa töihin. Jotenkin tässä lämpeni, vaikka se ei olekaan mitenkään mahdollista. Illalla minua sentäänä odottaa Kairossa näytelmä "Terapian tarpeessa". Se on lahja minun mieheltäni. Sitäkin on rakkaus. Pus.

    • Ihana viesti Paluumuuttajatar <3 En enää muista miltä alle +25 tuntuu, vaikka yöt ovat täälläkin viileitä. Meinasin kuolla nauruun kun täällä keskustan vaatekauppoihin on nostettu pipot ja käsineet esille syksyn merkiksi. Teki mieli huutaa, että te ette tiedä kylmästä YHTÄÄN MITÄÄN! Lämpö tekee kyllä hyvää, ei satu mihinkään.

  3. Täälläkin yksi hekottelee aamuteen ääressä ja hyppää kohta virkistyneenä sanoistasi kylmään autoon! Lisää kertomuksia siis odotellaan…

    • Voi, voisinpa pitää teidät lämpöisinä! Ihanaa että jutut sentään virkistävät!

  4. Anonyymi says

    Hyvä rouva Kirjatoukka,"vietän" ohessanne syyslomaa..kiitos siis auringosta ja lämmöstä ja herkullisista aterioista ja viiniä juovista kirkonmiehistä!
    Kaisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.