comments 10

You can’t make everyone happy, you’re not Via Tribunali

Parin viikonlopun takaiset 70-vuotisbileet päättyivät siis unelmaiseen lounaaseen Porvoossa, jonka jälkeen kiisimme Helsinkiin Red Hot Chili Peppersin keikalle. Keikan, joka ei oikein temmannut mukaansa (vaikka olin niin, niin auki ja alttiina!) jälkeen katosimme hetkeksi vielä Helsingin yöhön.

(Vika ei ollut välttämättä bändissä. En ole mikään festarieliö muutenkaan, koska a) en kestä bajamajoja ja b) en kestä ihmisiä. Onneksi näimme VIP-teltan muovi-ikkunoiden sisäpuolella ystävämme holauttelemassa gin toniceja kitusiinsa. Laitoimme hänelle viestiä, että hommaa meidät sinne ja vähän vikkelään, tai heitä edes sipsejä. Hän heitti sipsejä.)

Kävimme jatkoilla mm. Jackiessa Iso-Roballa, jossa oli sydämellinen palvelu (tuli loistava Monte Rosso jotenkin mieleen), soi aivan sairaan mahtava musiikki (kiitos cool DJ), ja jonka sisustus oli (rumia oluthanoja lukuunottamatta) kuin elokuvasta. Suuri nautinto, tuommoinen paikka, jossa silmä ja korva lepää. Mutta voi, roomalaistyylinen pullava peltipizza yöpalana ei aiheuttanut intohimoja, vaikka ymmärränkin kaiken työn ja taidon sen takana.

Onneksi maailmassa on sunnuntait. Sunnuntaina saa olla hidas ja ajatuksissaan, liikkua kuin lehmuksen varjo huoneissa, pysähdellä katsomaan, näkemättä. Ja antautua pitkille lounaille. Oli tosi kivaa olla pitkästä aikaa kahden kesken kokonainen päivä. Haahuilimme Helsinkiä, kävimme aamukahvilla Strinbergillä (aina Strinbergillä), teimme turhanpäiväisiä ostoksia. Lopulta ajauduimme Via Tribunaliin ja kysyimme pöytää. Se luvattiinkin parinkymmenen minuutin kuluttua, joten istuimme pikkuruisen baarin puolelle drinkeille. Sydän oli läikkyä yli baarin täydellisestä fiiliksestä, olisipa pöydän saaminen kestänyt kaksi tuntia… Lueskelimme, siemailimme aperoitamme, kurkistelimme ostoskasseihimme. Viihdyimme.

(Lukemisesta tuli mieleeni: Onko Belgian Lempi kuulolla? Miten tehdään aprikoosicocktail???)

Pöytämme kuitenkin vapautui tuossa tuokiossa ja vaihdoimme salin puolelle. Olimme analysoineet pizzalistaa jo odotellessamme, mutta onnistuin (kirjavalinnastako johtuen) ajautumaan eksistentiaaliseen kriisiin valintani kanssa. Onneksi tarjoilijapoika oli napakka ja keskeytti vuodatukseni (”…kun mä oon niinku tunnettu siitä että otan AINA Margharitan, mä oon The Margharita-ihminen, jos mä ottaisin sen niin mä voisin tavallaan vertailla, mut sitten toisaalta tilanne vaatisi gorgonzolaa ja sitä tonnikalapizzaa on kyllä kehuttu aivan valtaisasti ja…”)

Sä otat sen Margharitan. 

En edes muista minkä Parkkonen otti, koska kun pizza tuli pöytään, rakastelin sitä naamallani, sukelsin siihen, piehtaroin siinä, itkeskelin onnesta sen kaulaa vasten, piilottelin reunapaloja vaatteisiini ja lopuksi nuolin lautasen.

Apua. Mitä juuri tapahtui!?

Ymmärtänette pointin: IHAN JÄRKYTTÄVÄN HYVÄÄ PIZZAA OLI SE!

Nyt käyttäydyn kuin Christine F ja hakkaan Via Tribunalin nettisivuja auki uudestaan ja uudestaan, pohdin seuraavaa mahdollista ateriointikertaa ja tuskailen pizzavalintaa.

Eli yhdistä nämä, sinä kauniiden asioiden ystävä: Via Tribunaliin aperitiiveille ja pizzalle, ja jatkoille sekä musahengailulle Jackieen

Päivän kirja: Sarah Bakewell, At The Existentialist Café – Freedom, Being, and Apricot Cocktails

TallennaTallenna

10 Comments

  1. Katja says

    Nauroin ääneen sydän täynnä ymmärrystä. Noin voi käydä helposti täydellisen pitsan kanssa.

  2. Belgian Lempi says

    Jos saat selville, miten aprikoosicoctail rakennetaan, niin kerro!! Rakastan aprikooseja – tosin ovat aika nuukia neitosia ja vaikea löytää sopivasti kypsyneitä – ja kokeilen aina silloin tällöin jotain aprikoosidrinkkejäkin, mutten ole onnistunut luomaan sopivaa. Mun juomasekoituksissa aprikoosi muuttuu jotenkin liian raskaaksi.

    Ainut mitä tulen silloin tällöin aperitiiviksi sekoittaneeksi on vanha kunnon Valencia, mutta siinä on aprikoosibrandyä, jolla ei paljon tekemistä tuoreen aprikoosin aromin kanssa ja maku on enemmänkin appelsiininen. Huom! tätä voi tehdä vain kun appelsiinit parhaimmillaan. Mistä tulee se ongelma, että Suomessa sää on silloin sellainen, että tämä ei ole sopiva apero eikä varsinkaan tän kanssa sopiva syötävä ollenkaan talviseen säähän sopivaa. Mutta jos olet Etelä-Ranskassa sopivaan aikaan Valencia- cocktail kannattaa pitää mielessä!

    P.S. Olen monissa asioissa aika avoin, kokeilunhaluinen ja utelias, mutta näissä apero- jutuissa toivottoman vanhanaikainen. Kyllähän mä kaikenmoisia mixologien luomuksia ihan miellelläni maistelen, mutta jos mun pitâis valita yks ja ainut aperitiivi koko loppuiäkseni, ne se olis kyllâ Negroni. Täâ vaan varoituksen sanana, että sulle ehkä muodikkaammissa paikoissa tuhahdellaan, jos jotain Valenciaa tilailet.Mutta mä en kulmakarvojen nosteluista säikähdä vaan tilaan Negrorini periaatteella muodit vaihtuu, mutta tyyli on ikuista :)….

    • Anna says

      Valencia ei ollutkaan mulle entuudestaan tuttu juttu ollenkaan, kiitos vinkistä! Mä olen aika alkutaipaleella vasta cocktail-urallani, Negronin toki tiedän, ikityylikäs valinta. Aprikoosicocktail jää siis vielä mysteeriksi, ellei kirja sitä jossain vaiheessa paljasta. Ajattelin hätätilassa kokeilla vain jotain aprikoosisosetta ja kuohuvaa, mutta kuten sanoitkin, mistä mä nyt tähän hätään kypisä, tuoksuvia aprikooseja kerään, soseutettavaksi…!

  3. Paula says

    On kyllä ihana paikka! Seuraavalla kerralla lienee pakko maistaa tuo Margharita 😀 Ekalla kerralla meni tonnikala, sekin oli ihan älyttömän hyvä. Lidäpisteet vielä äärimmäisen ystävällisestä palvelusta myös mukana ollutta koiraa kohtaan sekä ISOSTA Aperol Spritzistä.

  4. Mä oon syönyt siellä tonnikalapizzan ja se vasta oli hyvää se ! 🙂

    • Anna says

      HYVÄ TERO! Just jotain tämmöistä mä etsin, mutten löytänyt vaikka google jo savusi. Vitsi miten herkun kuuloisia, jos ehtisi testailla viikonloppuna… <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.