comments 8

Yö Helsingissä

Mitä muuta yhden yön, vajaan vuorokauden Helsinki-reissuun sitten mahtui? Niiden parin Rosteri-keikan lisäksi mm. Illallinen El Grecossa. Etukäteen olin kuvitellut (syytän elokuvia) että me istuisimme siellä kuin keskellä jotakin riehakasta musikaalia, railakkaiden opaaa-huutojen ja särkyvien lautasten välimaastossa, lammasvartaiden öljyvanoja leuoiltamme pyyhkien. Hillitty ja hiukan hidas tunnelma ei ihan korvannut Kreikan matkaa, kuten olin villeimmissä haaveissani vierailun tavoitteeksi ladannut. Matkakuumeinen nyt yrittää mitä vain.

Kävimme myös ulkoilmaelokuvissa Kino Engelin kesäkinossa, katokseksi viritettyjen purjeiden alla, satumaisen samettisessa yössä. Mikä elämys! Ranskalainen vinksahtanut komedia Lolo oli mitä mainioin tähän tarkoitukseen. Nautin kovasti leffan sekopäisyydestä. Hyvistä naishahmoista. Ja kasvoista, kuten Lolon esittäjän. Jos olet nopea, ehdit vielä.

Oli ihanaa kävellä elokuvista hotellille. Minulle kesäyö on taianomaisimmillaan kaupungissa. Lehmusten tuoksua ja vähän nakkienkin. Naurua, ihmisten ja lokkien. Mukulakiviä, jotka hehkuvat vielä päivän lämpöä kevyesti kulkevan tossun alla. Saman tien kun aurinko kuumentaa asfaltin ja piki puskee nenään, singahdan nuoruuteeni. Tuoksuilla on valtava voima.

Te tiedätte jo, että minä olen aamiainen huoneeseen-sorttia, joten sillä ylellisyydellä kruunattiin taas hotellielämä. Metallikupujen alta paljastui munakokkelia ja vohveleita kermavaahdolla, kaikkien muiden aamupalatarpeiden lisäksi. Luulimme, ettemme söisi enää koskaan, kunnes koitti lounasaika.

Sitä ennen kuitenkin kiertelimme kaupunkia, kuljimme ohi puistoihin levittäytyneiden piknikseurueiden, eksyneiden turistien, suudelmiin uponneiden rakastavaisten. Puikimme pieniin liikkeisiin, olimme kehnoja asiakkaita mitättömine ostoksinemme. Sohvasta tai kahdesta haaveilemme kyllä edelleen, milanolaisten mummojen värikartoista. Paitamekko on nyt valmis, saan sen loppuviikosta.

Vain kaksi puolikasta päivää, niiden välissä yö. Silti tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin matkalla. Lähteminen kannattaa melkein aina.

Ensi viikonloppuna hyökkäämme Tampereelle. Ravintolavinkkejä huhuilinkin jo Facebookin puolella, mutta saa niitä antaa lisääkin. 

8 Comments

  1. Anonyymi says

    Helsingin kesäyö – siinä on taikaa. Ja Kino-Engelissä olen istunut vilttiin kääriytyneenä monet filmit. Tänään ois ollut täkäläisessä ulkoilmaleffassa Almodovarin Volver, joka on multa näkemättä. Mutta jänistin, filmi alkoi kello 22 ja jo kello 20 oli aika vilakkaa istuskella ulkosalla. Kesäsää kun on täällä ollut ihan virallisten tilastojenkin mukaan about vuosisadan surkein…

    Mutta huomenna aion kiskaista untuvatakin niskaan ja mennä Brosella- festareille kuuntelemaan suomalaisia Kardemimmejä. Kanteleensoittoa Atomiumin (joka muuten on iltavalaistuksessa ylimakee!) juuressa!

    Belgian Lempi

  2. Erityisen ihana tuo ensimmäinen kuva.

    Mä en käy syömässä missään, mutta vinkkaan silti Kattilasta, joka on Hallituskadulla. Näyttää olevan kovin suosittu. Ja siinä vieressä olisi toinenkin uusi ravintola Kattilan kulmasta rantaan päin.
    Jos pitsattaa niin Näsinlinnankadulla on Sitko, Tampereen vastine Hesan Puttelle.
    Hauskaa Tamperetta!

    • Sitkoon jo melkein mentiin, mutta päädyttiin Piemonteen! Ja sun ansiosta Tampereen Taidemuseoon ja toooosi pitkästä aikaa Amurin työläiskortteliin <3

  3. Niin ja vielä; eilen luin Aamulehdestä että jos Tampere olisi vaate, se olisi kotihousut. Oli osuvasti sanottu- valitettavasti. Että asennetta!:):)

    • Haha, mun mielestä Tampere on hihaton metallibändipaita, sekä naisilla että miehillä 🙂 Ihan hyvää vaihtelua näille raitapaidoille, pinkeille shortseille ja purjehduskengille 😀 😀 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.