comments 4

While we’re throwing up

Odotin tältä leffalta paljon (New York! Intellektuelleja! Keski-iän kriisi!), ja varsinkin Frances Ha’n jälkeen, mutta käteen jäi vähän vähemmän. Juoni oli ehdottomasti mielenkiintoinen, vaikkakaan ei ihan loppuun asti viety, elokuvassa on totisesti hauskat hetkensä, Adam Driver on ihan loistava ja minähän rakastan kaikenlaisten populaarikulttuuriviittauksien bongailua… mutta.

Meillä on tuon Herra Kameran kanssa teoria nimeltä ”pakollinen oksennuskohtaus”. Minulla on jonkunlainen fobia ylenantoa kohden ja jostain syystä elokuvaan jos toiseen ja kolmanteenkin tässä yhteisten elokuvakokemustemme historiassa on sisällytetty kyseinen ruumiintoiminto, jolloin meidän tarvitsee enää vain katsoa toisiimme apeina. Minä kirmaan pois paikalta jos pääsen, tai vähintään suljen silmät ja peitän korvat. Onko se george joku uskottavuusjuttu, että ollaan niinku tosi iholla?? Ei vain voi käsittää.

Tässä elokuvassa kyseinen pakollinen kohtaus kestää ainakin 10 minuuttia. Sisältäen sen ajan kun jo tietää ja vain pelottaa että kohta… Tai 10 minuutilta se ainakin tuntui.

Jos antaisin tähtiä, ja minähän annan jos huvittaa, niin ottaisin viidestä niistä heti pois kolme jo pelkästään tästä syystä. Ja yhden siksi, että pääosa-jampan, Ben Stillerin esittämän Joshin urpo käytös ratkaisevassa gaalakohtauksessa livahtaa täysin uskottavuuden tuolle puolen. Adam ei mun tähtieni perään haikaile, mutta Naomille haluan antaa yhden kauniin ja kirkkaan tähden, koska hän on jotenkin ihanan läsnä kaikissa kohtauksissa. Ja pannaan hei vielä plussa muutamista visuaalisesti hivelevistä kuvista.


Traileriin pääset tästä, ja se EI sisällä sitä pakollista. Nyt’in arviosta lisää elokuvasta, tästä.

4 Comments

  1. Samaa odotin (aina niihin hiton hyviin trailereihin lankeaa), mutta jotenkin kyynistyneenä arvasin, että jotain on… Ja tämä se sitten varmaan on, mitä kuvaat. Mutta vaikuttaa silti katsomisen arvoiselta, joskus jossain. Oletko muuten seurannut uusia tv-sarjoja: Outlanderia (miten visuaalisesti kaunista, vaikka tarina nyt just vähän junnaa), Wayward Pinesia (piinaava alku, mutta vatvotaanko Lostin ja mikä-se-kupla-juttu-olikaan tapaan samaa loppuaika), The Affairia? Kirjahullu katsoo tv:tä pitkästä aikaa ja kiinnostuneena kuulisi kommenttejasi 🙂

  2. Samaa odotin (aina niihin hiton hyviin trailereihin lankeaa), mutta jotenkin kyynistyneenä arvasin, että jotain on… Ja tämä se sitten varmaan on, mitä kuvaat. Mutta vaikuttaa silti katsomisen arvoiselta, joskus jossain. Oletko muuten seurannut uusia tv-sarjoja: Outlanderia (miten visuaalisesti kaunista, vaikka tarina nyt just vähän junnaa), Wayward Pinesia (piinaava alku, mutta vatvotaanko Lostin ja mikä-se-kupla-juttu-olikaan tapaan samaa loppuaika), The Affairia? Kirjahullu katsoo tv:tä pitkästä aikaa ja kiinnostuneena kuulisi kommenttejasi 🙂

    • Kyllä se katsoa kannattaa, paitsi se yksi kohtaus 🙂
      Tv-sarjoja en seuraa ollenkaan, katon telkkaria ylipäätänsä TOSI vähän. En siksi, että ettenkö haluaisi – mähän rakastan telkkarin katsomista! – mutta en ole pitkään aikaan löytänyt mitään oikein koukuttavaa katsottavaa. Mullahan on tää ihan oma systeemini, että katson ( = kuuntelen) kaikki ajankohtaisohjelmat tai keskusteluohjelmat (tarkoitan nyt siis Pressiklubia, Jälkiviisaita, A-studiota…) Areenasta silloin kun kokkaan, läppäriltä. MacBook Airini näyttää ihan keittokirjalta, kastiketahroja myöten! Jos jotain hyvää tulisikin tv:stä katsottavaksi, niin vasta niin myöhään että olen jo sukeltanut peiton alle. Voisinpa väittää, että lukemaan kirjaa, mutta usein kyllä myös käymään kännykästä läpi kaikki some-kanavat… Ai niin, yks sarjarakkaus mulla oli, sekin pelasti monta pitkäveteistä pilkontavuoroa: SOHVAPERUNAT! Siitä mä tykkäsin 🙂 Outlanderia yritin suositella teineille, mutta eivät tainneet tarttua. Hekin katselevat omilta koneiltaan omat ohjelmansa omia aikojaan. Sääli, ei oikein ole enää sellaisia yhteisiä telkkari-iltoja.

  3. Anonyymi says

    Heh, yritän nyt kolmatta kertaa kommentoida, toivottavasti anonyyminä onnistuisi… Merja the Ex-Baronessinomistaja siis. Vietin alkuviikon Turussa ja kävin paitsi katsomassa ihanan Riviera-näyttelyn, myös tän leffan. Mulle se oli kyllä yksinomaan pettymys. Tosin en ylimalkaan tykkää Ben Stilleristä, mutta nyt hahmokin oli ihan uskottavuuden tuolla puolen – minusta jo paljon ennen gaalaillan kohtausta… Mullakin on oksentamisfobia enkä todellakaan välittäisi katsella ja kuunnella toisten oksentamista! No, kuten sanottu – leffa oli kaiken kaikkiaan pettymys eikä siitä jäänyt mitään mieleen pyörimään niin kuin hyvien leffojen jälkeen. Onneksi Turun visiitti jatkui eilen suotuisammissa olosuhteissa, kun kävin taidemuseossa ja sen jälkeen vetäisemässä Ludussa huippuillallisen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.