comments 5

Vuosikatsaus 2016

Huh. Nämä ovat raskaita tehdä, ja takuulla raskaita lukea.

Jotenkin silti hirveän hyödyllisiä, itselle. Kun kuukausi kuukaudelta läpikäy omaa elämäänsä ja sen julkista päiväkirjaa, huomaa, että eletty on, silloinkin kun on hitaalta kuolemalta tuntunut. En voi uskoa, miten paljon vuoteen mahtuu, tämä on sekä terapeuttista että hämmentävää kiitollisuutta aiheuttavaa puuhaa. Miksi ihmeessä kaikki angsti?

En pistä pahakseni jos skippaat, niin minäkin kaikkien blogien vuosikoosteille teen.

Kuvassa Serge Gainsbourg uuden vuoden tunnelmissa, kuvaaja tuntematon.

Tammikuu 2016


Ihan aluksi roikuttiin vielä vähän sukujoulussa, ja sitten sikisivätkin paukkupakkaset. (Pakkasia seurasimme sydän kylmänä, koska joutsenet!)

Loppiaisena vuodatin ilmoille yhden koko vuoden luetuimman jutun, jonka päätin näihin sanoihin (enteellisesti, sanoisin nyt, jälkiviisaana):

“Vuoden 2016 vaihtuessa vuodeksi 2017 haluan suudella enkä riidellä. Ja haluan olla enemmän Anna. Yhä äiti, yhä vaimo, mutta kaikista eniten Anna.”


Tammikuun loppupuolella blogi täytti viisi vuotta, ja haaveilin purjehtivani nakuna Kreikkaan. Vähänpä tiesin!

Kaikki tammikuun 2016 jutut (20 kpl) löydät täältä.

Helmikuu 2016

Helmikuussa kirjoittelin omituisen vähän. No, uunijäätelöä ainakin tehtiin, ja koitettiin hakeutua maailman murjomana ilon pariin. Ja ei kai blogikuukautta ilman Ranskasta haaveilua tai ainakin Ranskan matkojen muistelua. Helmikuussakin palattiin aikaisempiin seikkailuihin, tällä kertaa Cannesin vanhaan kaupunkiin

Vaan oli helmikuussa suurta onnea ja iloakin, esikoisemme täytti 18 vuotta! Se kirvoitti pohtimaan elämää parinkin jutun verran, kas näin ja näin. Ja kirsikkana kakussa, kuin ihmeen kaupalla ja vähän yllättäen, me todellakin pääsimme taas matkaan!

Kaikki helmikuun 2016 jutut (10 kpl) löydät täältä.

Maaliskuu 2016

Maaliskuu alkoi kysymyksellä MIKSI? ja jatkui Herra Kameran menoja ja tuloja ihmetellessä. Kävi hän kyllä kotonakin, joskus.

Maaliskuussa koitti myös yksi elämäni tähtihetkistä, kun pääsin Hangon kirjastoon puhumaan lempiaiheestani eli itsestäni lukemisesta. Aikaa annettiin tunti, pistin menemään kelloon vilkuilematta tasan 56 minuuttia. Mahtava spektaakkeli kuunneltavissa tämän jutun linkin kautta. 

Ranskan hiihtolomamatkaan palattiin monen jutun verran, yksi lemppareistani on tämä, jossa kerron myös vähän keskimmäisestä kullanmurustamme. (Nizzan rantabulevardi oli myöhemmin samana vuonna ihan päinvastaisten tapahtumien ja tunnelmien näyttämö, sitä emme onneksi silloin vielä tienneet…) Reissusta teki erityisen myös se, että ensimmäisen kerran pakkasimme mukaan myös mummon. Poimi tämä ravintolavinkki talteen, jos olet Rivieralle suuntaamassa!

Näin jälkikäteen katsottuna tämä kuukausi oli ilahduttavan monipuolinen varmaan lukijankin kannalta. Esittelimmehän tavanomaisten höpinöidemme lisäksi ikäänkuin bonuksena mm. ystävien upean kodin Oulussa.

Mutta kutuviikonloppu, se ei mennyt nappiin, ei sitten ollenkaan. Tosin yhden vuoden parhaista lukukokemuksista se soi, Milena Busquetsin kirjan Tämäkin menee ohi.

Kun myös pääsiäinen osui maaliskuulle, tahnoineen ja munajahteineen, oli kuukausi melkoinen runsaudensarvi.

Kaikki maaliskuun 2016 jutut (24 kpl) löydät täältä.

Huhtikuu 2016 

Tavallaan yksi merkittävimmistä kuukausista koko vuotta jälkeen päin katsoessa. Tutustuin Hankoon tulleisiin turvapaikanhakijoihin ja aloitin pian osan heistä suomenopena. Tosin minä taisin lopulta olla se, joka sittenkin oppi eniten. 

Vuoden mittaan oli tietysti useita herkkuhetkiä, mm. Herra Kameran tsukune-pyörykät jäivät mieleen. Osso buccon resepti toimii uusintanakin. Ja kirjarintamalta vaikka tämä poiminta, jos ei muuten niin vastaiskuna tylsälle pikkuhousujen pyörittelylle eli konmaritukselle.

Venevaja ja Gunnarsinranta, ne taitavat olla ikuisia haaveita… 

Kaikki huhtikuun 2016 jutut (22 kpl) löydät täältä.

Toukokuu 2016

Oi ja voi, syntymäkuukauteni alkoi pienellä kriisillä. Josta selvittiin teidän avullanne, aina teidän avullanne.

Sitten olikin jo vuorossa yllättävän nopea paluu Rivieralle, tällä kertaa salaperäiseen Villa La Vigieen. Ajankohtakin oli mitä mainioin, Herra Kamera sai kiikareihinsa ihanan Vanessan ja minä taas totesin, ettei elokuvajuhlia tarvitse jännittää. Elokuvajuhlien pukuloistoa meille avasi vieraileva kirjoittaja.

Iänikuista matkakuumettani purettiin muuten tässä postauksessa, kuvamateriaalia suoraan samettiselta 70-luvulta!
(Niitä viboja riitti vanhojen diojen purun myötä myös tähän synttäripostaukseen.)

Kesää kohti vauhti kiihtyi, kulttuuririennoista Rut Bryk lumosi EMMAssa.

Kaikki toukokuun 2016 jutut (20 kpl) löydät täältä.

Kesäkuu 2016

Kesäkuun alussa oltiin vielä optimistisia seikkailuiden suhteen. Koko ihana, pitkä kesä edessä vailla suurempia suunnitelmia! Oli ihmeellisen lämmintä, pihaelämää päivät pääksytysten. Mutta yhtä aikaa kesäsateiden kanssa lankesi kesäahdistus.

Onneksi sentään oli paitamekkobileet, kuvasarja on yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Osia kertyi resepteineen neljä (1, 2, 3, 4.) Paitamekko-parka sen sijaan ei ole päätynyt kunnolla kuviin vielä kertaakaan, tai korkeintaan vilaukselta! Olen edelleen tosi vastentahtoisesti kameran edessä…

Esittelimme myös muutaman kesän takaisen vuokravillamme Draguignanin lähellä, ja sen viehättävät vuokraajat Marie-Joséen ja Henrin. Lämmin suositus.

Kaikki kesäkuun 2016 jutut (16 kpl) löydät täältä.

Heinäkuu 2016

Ja kun se kesäahdistus oli asettunut taloksi, sitä koitettiin juosta karkuun. Mm. Helsinkiin (1 & 2 ) ja Tampereelle (1 & 2). Tampereella Amurin työläismuseokortteleissä kesäahdistus sai vähän mittasuhteita ja pisti miettimään.

Karkumatkoilta palattiin kotiin: satoi, paistoi, riitelimme, remppasimme. Emme oikein saaneet otetta.
Grillissä tirisivät sentään mahtavan makuiset ravut, niitä teimme monen monta kertaa.

Kuin ihmeen kaupalla kesän kaunein päivä osui juuri Gauharin rantapiknikille, jossa minäkin olin mukana kesälukemiston esittelijänä! Siitä sitten alkoikin vähän hilpeämpi kausi, kävimme Mrs Jonesin kesäkodissa, hengailimme lumoavaksi basaariksi muuttuneella studiollamme ja paistoimme rapeakuorisia kanoja.

Kesän loppuminen alkoi jo huolestuttaa, ja yritin kovasti olla zen. Mutta olinkin vimma.
Onneksi kuitenkin muistin horsma-sananlaskun väärin!

Heinäkuu päättyi uusiin ystäviin, jotka ovat pysyneet elämässämme siitä lähtien. Onneksi. Ja hei, tälle vuodelle luvassa sen taivaallisen kalasopan resepti!

Kaikki heinäkuun 2016 jutut (20 kpl) löydät täältä.

Elokuu 2016

Mutta edes uudet ystävät eivät saaneet meitä pysymään paikoillamme, vaan taas oli hypättävä autoon ja ajeltava hullun lailla ympäri Suomea. Tai no Turkuun. Ja palattava sitten maantiepölystä takaisin vaahteran alle ja pihapöytiin, joissa onneksi istui vuorostaan vanhoja, rakkaita ystäviä.

Studio taas taipui basaarista majataloksi, näille kunniavieraille.

Huomaan nyt tätä koostetta tehdessäni, että meillä syödään usein suurella joukolla ja että vuosi 2016 todella toi paljon uusia ihmisiä elämäämme.  Ja uusia ruokakulttuureita, mausteinen kanabiryani pulputti hellalla useammankin kerran.

Silti ketään ei varmaan enää yllätä, kun kerron etä elokuussakin olo oli välillä vähän graah. Siellä elokuun loppupuolellako se yksinmatkustamisen ajatus alkoi muodostua?

“Vähän hassua, mutta olen kesän jäljiltä ihan poikki.
Haaveita syksylle: Olla vähän aikaa tavoittamattomissa. Olla vähän aikaa yksin.”



Ja sitten syötiin taas!

Kaikki elokuun 2016 jutut (16 kpl) löydät täältä.

Syyskuu 2016

Syyskuun toisena päivänä varasin lennot. Olin ihan kauhuissani, mutta samaan aikaan täynnä ilotulitusta. Ihan vielä en kuitenkaan halunnut kertoa tarkemmin suunnitelmistani, enhän ollut muistaakseni kertonut vielä mutsillekaan! 

Tiesin kuitenkin ihan tarkkaan, miksi matkaan oli lähdettävä, pelotti tai ei.

(Hassua oli, että juuri Hanko olisi ollut täydellinen kirjoituslomakohde, ellei se olisi jo ollut kotikaupunki.)

Kokkailin siis ihan coolina omenapizzaa, lämmintä fetasalaattia ja rakuunaista kaalipataa, sillä vielä ehti vaikka mitä. 

Ennen matkaa.

Kreikkaan

Kaikki syyskuun jutut (14 kpl) löydät täältä.

Lokakuu 2016

Laskeuduin Ateenan lentokentälle lokakuun toisena päivänä, hyppäsin taksiin ja nostin matkalaukkuni kadulle erään kalamatalaisen kerrostalon edessä. Halkeilleelle jalkakäytävälle, keskelle kujakattien kiimaa ja savun hajua. Lämpömittari näytti + 33 astetta. Siitä se alkoi ja vain silmänräpäys myöhemmin (tai siltä se ainakin tuntui), koitti kotiinpaluun aika. 

Kaikki lokakuun jutut (14 kpl) löydät täältä

Marraskuu 2016

Kotiinpaluu ei ollut helppo. Eivät asiat välttämättä muutu yhdessä kuukaudessa. Kaikki ärsytti, kuten se, ettei perhe ollut pessyt paistinpannujen POHJIA. Ja Lumene

Yritin kirjoilla, kirjoittamisella ja ruoalla pitää itseni vielä kiinni Kreikan auringossa, mutta lunta tuli tupaan monellakin tavalla. Matka haalistui, pian en enää marketin käytävillä ymmärtänyt kun ihmiset kysyivät miten matka meni. Mikä matka?

Onneksi olin keksinyt itse itselleni (okei, myös vähän muillekin) hauskuutusta marraskuun loppupuolelle, Beaujolais Nouveau -ilta oli niin kiva! Ja Sakari Sirkkanen vasta kiva olikin.

Vuoden hämmentävin lukukokemus oli Kristallipalatsi.

Kaikki marraskuun jutut (13 kpl) löydät täältä

Joulukuu 2016

Jo marraskuun loppupuolella ajatukset kääntyivät jouluun. 

Joulukuussa juttuja oli vähän, mutta ne olivat pitkiä ja pohdiskelevia. Lapset kasvoivat kohisten, minä pikkukaupunkilaistuin pikkukaupunkilaistumistani. Kirjoittelin vielä yksinmatkustamisen peloista, pelottomuudesta. Italialainen vaihto-oppilasjoukko majoittui useaksi illaksi keittiöömme.

Teinkö muuten mitään muuta ruokaa kuin leipiä?

Mutsi uteli joululahjoista ja ajoi minut hulluuden partaalle, eli ei mitään uutta sillä rintamalla. 

Tuttuakin tutumpi jouluangstikin asettui taloksi. Ei siinä mitään, mutta että aina niin luotettava joulupäiväkin uhkasi tehdä elokuut?! Kaikista osterioloistani huolimatta sain kuitenkin loppujen lopuksi kirjoittaa nämä sanat: “Kiitos Joulu 2016, olit kiva kamu.”

Tapaninpäivänä olimme myös olleet kimpassa 23 vuotta. Sitä sieti juhlia.
(Miten juuri tapaninpäivänä? Siitä on pari sanaa tässä vanhassa kirjoituksessa.)

Kaikki joulukuun jutut (13 kpl) löydät täältä.

Lue lisää (hullu…): Vuosikooste 2015
TallennaTallennaTallennaTallenna

5 Comments

  1. Anonyymi says

    Täällä on vietetty selvästi mahtava vuodenvaihde! Ja jouluunkin oot löytänyt sen oikean otteen – omassa rytmissä, omia juttuja – hyvä, hyvä. Tosin helppohan se on riemuita, kun saa noin mahtavat lahjat! Silkki- JA flanellipyjama – ooh.

    Ja tätä vuosikatsausta on hauska lukea. Kiitos, kun kirjoitat meille!

    Joulunpyhistä tuntuu olevan jo ikuisuus, mutta ne oli jälleen kerran ihanat. Lohiwellingtonia, pantomiimejä, kastanjavaahtoa, Mary Berryn hedelmä-marsipaanikakkua, seurapelejä, nokkahuilusooloja à la minä ITSE, seurapelejä iloisten teinilaumojen kanssa, ystävän emännöimä Tapanin karaokeilta (kuulostaa epäilyttävältä, mutta on huippua), kuplia ja neilikantuoksua. Ja tietenkin kirjoja ja niitä vihreitä kuulia.

    Onneksi on vielä loppiainen, jolloin saan kestitä teinejä ja heidän ystäviään punaisella keitolla ja isoilla viipaleilla kuninkaiden torttua ja pelata monta kierrosta hattuleikkiä.

    Noin muuten mun päähän ei mahdu tällä hetkellä mitään muuta kuin Anna Ahmatova – runot ja elämä.

    Huippua menoa vuoteen 2017 teille kaikille! Odotan jo innolla, mitä kaikkea sulle/teille tapahtuukaan :).

    Belgian Lempi

    • Lempi, sä teet sen joka kerta, sanot sanoja, joista tulee uusia lempisanojani, kuten LOHIWELLINGTON tai KASTANJAVAAHTO. Jumaloin! Mä oisin kyllä tosi hyvä pantomiimeissä…

      (Kuninkaiden torttu = Quiche Lorraine? Jep. Jumaloin sitäkin.)

      Hauska yhteensattuma, minäkin olen syöksymässä Ahmatovan kimppuun. Mulla on ihana kirja, "Anna Ahmatova, Fontankan talossa". Kävin Ateneumissa katsomassa Modigliania ja tulin taas tietoiseksi, että he seukkasivat, ja siitä se sitten lähti.

      Hyvää uutta vuotta!

    • Anonyymi says

      Ei kun galette des rois – paksu kerros marsipaania käärittynä lehtevään voitaikinaan. (Tammikuussahan virallisen totuuden mukaan kevennetään jouluähkyn jälkeen – galette des rois nauraa rasvaisesti moisille hörinöille.) Tortun päällä muutamat pahviset kultaiset kruunut, jotka voi tuupata päähänsä ja ah, mikä ihana syy nostaa nokkis huulille sesongin vikan kerran ja vetäistä hartaasti Il est ne le divin enfant. Oon niin höveli, että vetäisen encorenkin ennen kuin yleisö tajuaa edes taputtaa :).

      Belgian Lempi

    • Juu ei me mitään ruveta keventämään, keventäminen on amatööreille. Mäkin haluan kruunun ja sun nokkahuiluesityksen!

    • Belgian Lempi, mä luulen että sä oot Mimi T., kumpikin IHAN SAMAAN AIKAAN häärää galetten kimpussa. Sattumaako? Tuskin. En oo vain vielä keksinyt selitystä sun suomenkielentaidolle, Belgialle ja muutamalle muulle yksityiskohdalle 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.