comments 21

Viikon kuluttua olen…

Viikon kuluttua sunnuntaina häärin jo täyttä päätä Kreikassa.

Olen siihen pisteeseen päästäkseni – jos kaikki menee hyvin – lähtenyt matkaan Hangosta syyskuun taittuessa lokakuuksi, perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 2:30, kurvannut taksilla lentokentälle, laskeutunut Ateenaan lauantaiaamuna ja matkustanut vielä reippaat kaksi tuntia Kalamátan kaupunkiin. Olen ehtinyt käydä kaupassa, ostanut kukkia, tomaatteja ja fetaa vuokra-asuntooni, levitellyt tavarani kotoisan tunnelman tavoittamiseksi ja vaihtanut pari kertaa huonekalujen järjestystä. Kurkkinut toiselta parvekkeelta vehreälle sisäpihalle ja toiselta parvekkeelta vilkkaalle kadulle. Olen jo nukkunut (tai valvonut) ensimmäisen yön uudessa paikassa, vieraissa lakanoissa.

Miltä se mahtaa tuntua, se kaikki?

Otan mukaan (järkevien asioiden lisäksi) tuoksykynttilän, lempishaalini ja Isabel Marantin kaftaanin, jossa näen itseni vaeltamassa kotioloissa. Karkottamassa kello viiden kriisiä, josta Kyllikki Villa usein kirjoitti, ja josta mutsi ystävällisesti muistutti.

(Kello viiden kriisi ilmeni Kyllikillä rahtilaivoilla, kun työrupeama oli tehty, sosiaalista elämää ainakin lounaan verran vietetty muiden laivalaisten kanssa, kansireitti kävelty. Ihan vielä ei kehdannut käydä nukkumaankaan, esiin lipui pieni ahdistus. Teetäkään kun ei voi loputtomiin keitellä. Ilta voi olla pitkä, jos on yksin.)

Kalamáta on ihan silkkaa sattumaa. Kyseessä ei ole mikään pittoreski sinivalkoinen kreikkalaiskylä, vaan mm. “Kreikan Marseilleksi” kutsuttu, omin avuin vilkas satamakaupunki Peloponnesoksen niemimaalla, Messenian maakunnassa. Varsinainen turistipaikka kaupunki ei ole, tosin ateenalaiset kuulemma valuvat Kalamátan seuduille kesäisin lomailemaan, vähän niin kuin helsinkiläiset Hankoon. Ja varmasti jo arvasittekin mistä herkusta paikkakunta on tullut tunnetuksi?

Kuukauden verran tukikohtani on siis juurikin lokakuussa kuuluisien oliivien sadonkorjuuaikaa juhliva Kalamáta, josta teen tai olen tekemättä retkiä lähialueille, tiloista riippuen. Villien arvauksienne jälkeen (ja maanjäristyksistä huolimatta) kohteeni tuntuu hyvinkin turvalliselta. Ehkä sitten ensi kerralla Kambodzha.

Tietysti olin alunperin jo suuntaamassa Ranskaan. Cannes on ykkösvaihtoehtoni. Halusin merta, aurinkoa, vuoria ja torin, en halunnut autoa. Korsikastakin haaveilin, Bretagnen Finistèreen olisi ollut suhteita. Mutta tuohduin loppukesällä ranskalaisten hölmöön päätökseen kiskoa burkineja naisparkojen yltä ja sopivasti samaan aikaan kuulin ensimmäistä kertaa eläessäni paikasta nimeltä Kalamáta. Ystäviemme ystävillä on siellä kreikkalainen elämä ja asunto, jossa he viihtyvät melkein puolet vuodesta. Tervetuloa sinne, he sanoivat, jo kreikkalaista vieraanvaraisuutta äänessään.

Aloin ajatella, että sehän voisi tehdä hyvääkin. Olla itselle ihan vieraassa paikassa, tutun sijaan. Kun tässä kerran ravistelusta olisi kyse. Sitä paitsi Kreikka olisi edullisempi, pienellä budjetilla liikkuvalle. Eikä olisi ikävää ollenkaan, että kaupungissa olisi yksi tai kaksi tuttua naamaa, jos kaikki ei menisikään putkeen. Päätös syntyi yhdessä yössä ja niiden ystävien ystävien kautta löytyi asunto, viestien perusteella herttainen vuokraemäntä Maria sekä varmasti muutakin ohjausta ja opastusta kunhan perille pääsen.

Mutta koska te lukijamme olette aivan uskomatonta globe trotter -porukkaa, minulla ei ole epäilystäkään, etteikö joku teistä tiedä jotain tästäkin maailmankolkasta. Kertokaa heti! Minne mennä, mitä nähdä? Mihin retkeilen?

Mitä syödä ja missä, sen tietysti googlasin ensimmäiseksi. Kulinaristisella rintamalla kuulemma kuhisee, Kalamáta on kovaa vauhtia nousemassa kiinnostavaksi ruokakohteeksi!

Ainoa aikaisempi kosketukseni Kreikkaan on bilematka Kosin saarelle joskus seitsentoistakesäisenä. Tässä elämäntilanteessa väkerrän matkamuistikirjaani reittiohjeita luostariin, jossa on kuuluisa ruusutarha. Jostain syystä se tuntuu paremmalta idealta kuin tanssiminen ruotsalaispoikien kanssa baaritiskeillä kukonlauluun saakka. Mutta ei siitä sen enempää 😉 


Kuva on toki vielä Hangosta, Tulliniemenrannasta.

21 Comments

  1. Kreikkaan. Se on kuule Istanbulin naapurissa. Käy siis siellä nyt lopultakin. Ja jos et, niin nauti kaikesta mitä näet, koet ja maistat. Ja jos Meteora on lähellä, niin mene ihmeessä. Mutta hei, nyt minun täytyy googlata, että missä on Kalamata. Voi miten jännittävää ja hauskaa. Ja jotenkin liikuttavaakin. Että Anna ja tuoksukynttilä on nyt matkan edessä.

    • Ehken Istanbuliin tällä reissulla päädy, ja Meteoraankin on melkoisesti matkaa, mutta muuten tottelen sinua – nautin! T. Anna ja tuoksukynttilä 😀

  2. Anonyymi says

    Arvasin!
    Kreikan siis.
    Joudun mieki lunttaamaan tarkemmin, missä salasijaintisi onkaan.
    Elämästä täydellä sydämellä saavuttakoon tunnelma, tuoksut, kaikki elävä–

    Nikadora

    • Olin IHAN varma, että sinulla Nikadora olisi ollut joku seikkailu takataskussa Kalamatan seuduilta!! Mutta kukaan ei tunnu tuntevan Kalamataa. Vielä 😉

  3. Wau !!! Nyt alkaa kuullostamaan hyvältä. Odotan täydellistä selontekoa ja herkullisia yksityiskohtia, ihan kaikesta mitä koet. Jopa pitkistä tee-sessioista…mahtavaa matkaa ja niin hengessä mukana. Itse en ole edes tajunnut haaveilla tuollaisesta reissusta… Yksin. Hui. Niin ihanaa������.

    • Selontekoa tulee, tehän olette mun juttuseuraa 🙂 Varmaan juuri sinä klo viiden jälkeen illalla 😉

  4. Anonyymi says

    Kalamata – ooh! Vaikuttaa kuvien perusteella just hyvältä paikalta seikkailuun.

    Mun kassista ei yleensä löydy tuoksukynttilää eikä kaftaania, taidan lisätä vinkiksi muistikirjaani.

    Oi että, tuskin maltan odottaa ekoja Kalamatan raportteja. Tai ehkä sä et ehdikään sieltä paljon blogia päivittää, jos aikas menee seikkaillessa ja muissa kirjoitushommissa? Jotain kuitenkin tännekin, eikö?

    Belgian Lempi

    • Mä luulen, että aikaa on yllinkyllin. .Ja toivottavasti asiaakin. Kuvat tietysti nyt sitten ovat mitä ovat, tai niitä ei ole ollenkaan, mutta senkin kestämme yhdessä.

  5. Jotenkin en yllättynyt kohteesta.
    Mutta voi se tulee olemaan ihanaa, siis kaikki tuo asettuminen! Ne ensimmäiset hetket, olo kuin rakastuneena kaikkine epävarmuuksineen- mutta joo, yksin voi tulla iltaisin mietteitä; mutta sehän just tekee hyvää!
    Odotan jo hirrrveesti kaikkia tunnelmia, joita ehkä meille reissultasi annat.
    Sillä minähän teen tuon saman, olen jo tehnytkin mutta tulen vielä tekemään.

    Myös minun ainoa kosketukseni Kreikkaan on bilematka Kosille…joten neuvoja ei oikein tipu.

    • Haha, tanssitko säkin poikain kanssa pöydillä?
      Tunnelmia tulee, läppäri pakataan mukaan, wifi on.

    • Siis mähän en palannut sieltä kotiin viikon päästä kuten pakettiin kuului…mut haettiin sieltä pois. Juu, poika liittyi kuvioihin:)

  6. Anonyymi says

    Luokkatoverini reilasi 80-luvun alussa yksin Kreikassa ja hän oli käynyt ja ollut Kalamatassa. Tykännyt, istuskellut paljon rannoilla (rantoja siis ilmeisesti siellä on). Tämän verran muistan ja omana haaveenani on siitä lähtien ollut reilaaminen yksin Kreikassa. Jostain syystä se ei ole koskaan toteutunut, muuten kyllä nuorena reissasin ja reilasinkin Kreikassa; Rodos, Kos, Korfu, Ateena, Kreeta. Vieläköhän sen reilausjutskan voisi totettaa yli viisikymmmpisenä??? Olen varma, että sinulle tulee hieno reissu!

    Sari

    • Oho! No niin! Joo, pitkät pätkät rantaa ja naapurikylissä lisää. Näen itseni lorvimassa niitä edestakaisin.
      Tottakai reilausjutskan voi toteuttaa yli viisikymppisenä, anna palaa vaan!

  7. Anonyymi says

    Dear Kirjis, enhän mie mikkään globetrekkeri ole sentäs!
    Enemmän haaveilija hyvällä mielikuvituksella =)
    Olen saanut kyllä paljon irti (ja enemmänkin) matkoista, joita olen tehnyt.
    Saanut seikkailun tuntua jokaiseen.
    Heittäytymistä.
    -Parempi heittäytyä ajoissa matkoilla, kuin vanhuksena kotona lopulta kynnysmattoon!-

    For Liivia: Villi nuoruus siis sielläkin! On ainakin, mitä muistella =)

    Nikadora

  8. Arvasin meren ja auringon ja satavarmana sanoisin, että Kalamata tulee tuntumaan mahtavalta! Sinä säkenöivä siellä valloittamassa mestoja, oih! Nautihan, lähtövalmisteluista ja lennähtämisestä omillesi. Kokemusasiantuntijuutta ei valitettavasti täältäkään löydy, mutta sen vertaa heitän, että kunhan teet sitä, mitä sielu, sydän sekä vatsa huutaa ja vaatii, mistä nautit ja mitä kaipaat;) Iloa, lumoa, ravistelua! ♥

  9. Johanna says

    Olimme elokuussa viikon Messinissä ihan Kalamatan vieressä. Meri oli aivan ihana. Suosittelen uintia Voidokoilia laguunassa. Kaunis paikka, vain luontoa. Pitää ottaa mukaan omat eväät, siellä ei ole mitään kahvilaa tms.

    • Oi, otan neuvosta vaarin, kiitos! Minä menen perjantaina Messiniin, tänään ohjelmassa Kitris.

  10. Voi herrajestas miten ihanaa! Ja ihan yksin vaikkei tulet olemaan siellä yksin! Odotetaan innolla kuvia, kertomuksia ruoasta ja elämästä.
    Hehe, ilmeisesti huhhuilua Kreikan saarissa teiniiässä on aika tuttua monelle 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.