comments 12

Vieraskirjoitus: Graafikon matka – Rolling Stonesia ja mustemaalausta

Vieraskirjoitus

”Mä tarvitsisin tunnuksen mun blogille, voisitkohan sä auttaa mua?”, alkoi puhelinkeskustelumme muutama viikko sitten. Tottakai, tietysti autan! Olin tietoinen Annan aiemmasta blogista ja ihaillut sen kuvia satunnaisesti. Keskustelimme jonkin aikaa Annan uudesta linjasta ja ajatuksista.

Ryhdyin hommiin ilolla! Tehtävänä oli siis suunnitella tunnus ihmiselle, tai oikeastaan olemassa olevalle blogille ja ihmiselle sen takana. Kiehtovalle maailmalle täynnä Ranskaa, kauneutta, rosoa ja kaikkea muuta kuin virastotylsää raportointia elämän ilmiöistä. Tykästyin oitis Annan maailmaan kaikessa runsaudessaan. Luin postauksia, katselin kuvia, yritin päästä sisään siihen, mitä hän haluaa viestiä, mikä on sen ydin. Ryhdyin työhön ja lähetin ensimmäiset versiot sovitussa aikataulussa.

Ja sain vastauksen: niistä ei löytynyt sitä ominta Annaa, vaikka jotain hyvääkin. Ammattilainen ei tästä lannistu, vaan rohkaisee asiakasta eteenpäin. Työtä jatketaan ja se syvenee. Olin nimittäin tulkinnut blogin kautta yhden asian täysin väärin. Sain kuvan, että Anna pitää kasveista, luonnosta ja Hangosta. Symboli viittasi Ranskaan ja luontoon, mutta se ei auennut meille samalla tavalla. ”Minua kehnompaa luontoihmistä saa hakea”, Anna kirjoitti. Pyysin häntä kuvailemaan asioita, joista hän pitää, jotka ovat tärkeitä, jotka viehättävät. Tähän sain Annalta erittäin kuvailevan vastauksen.

Suunnittelijan työ on ihanan vaihtelevaa ja haastavaa. Usein liikutaan vahvasti intuition puolella, jota perustellaan ja analysoidaan myös itselle. Käydään päänsisäistä keskustelua; miksi ratkaisisin asian niin tai näin? Minkälainen typografia sopii tähän maailmaan, entä minkälaiset elementit, ja miten ne ovat suhteessa toisiinsa? Onnistunko tavoittamaan olennaisen näiden elementtien avulla?

”Rolling Stones 70-luvulla Etelä-Ranskassa, musta kajalkynä ja suttuiset rajaukset, mustuus, Jean Cocteaun signeerauksen tähti…” Syntyi vahva tunne. Kaivaisin esiin mustepullon ja maalaisin luonnosmaisia kuvia. Nyt ei lähdetä piirtämään vektoriohjelmassa selkeää graafista tunnusta tai tavoittelemaan muodon ja viivan suhteen millintarkkuutta, nyt ei tehdä tunnusta virallisille virastoihmisille eikä haeta täydellistä viivaa ja sen puhtautta. Hienostuneen typografian pariksi tarvitaan rosoisuutta, jotain, joka kertoo henkilöstä.

Piirsin iltamyöhään lasten nukkuessa ainakin viisitoista paperia erilaisia elementtejä. Tapahtumassa oli jotain elokuvallista, rypistettyjä papereita, tuskaantumista ja ilahtumista vuoron perään. Tiedoksi, että musteella maalaaminen on itse asiassa aika ihanaa! (Toim. huom. Tämä tilanne olisi vaatinut punaviiniä, mutta sitä ei ollut kaapissa.)

Seuraavana päivänä sähköpostiini kilahti ilahduttava viesti: ”Sonja! Mä tykkään!!!!!!!!!! Tässä on nyt sitä jotain. Hyrisyttää ihanalla tavalla.” Elementtejä syntyi useita, joista loppuraatiin valitsimme Annan kanssa yhdessä nyt tunnuksessa näkyvät.

Silmä ja suu.

Blogi on näkemistä ja asioiden visuaalista kokemista, sekä niiden tulkitsemista ja kertomista lukijoille. Anna Palaa Anna kertoo elämänmakuisesti, mutta kiehtovasti Annaa viehättävistä asioista. Silmä on vahva, mutta niin on suukin. Näkeminen on vahvaa ja yhtä vahvaa on ilmaisu. Blogin kirjoitukset ovat kuitenkin myös hienostuneita, niissä on ranskalaista charmia. Tunnuksen kokonaisuus syntyy hienostuneen päätteellisen antiikvan yhdistämisestä luonnosmaisiin, rosoisiin ja voimakkaisiin elementteihin, ne ovat sopivan kontrastisia toisiinsa nähden. Anna Palaa Anna on saanut uuden tunnuksen.

Kiitos yhteistyöstä Anna & onnea blogillesi! <3
Sonja Tuulia Halttunen, graafinen suunnittelija, Fiskars

www.sonjatuuliahalttunen.com
www.kavivagraphics.com

12 Comments

    • Anna says

      Ihana kuulla!!! Yllättävän jännittävää, ja henkilökohtaista. Kiitos.

  1. Liivia says

    Onnea logolle ja logon suunnittelijalle! Sen jo huomasinkin ylälistassa aiemmin päivällä:)
    Sulla alkaa olemaan nurkat täällä jo hienosti ojennuksessa!

    Tuo kuva…siis minuakin kiehtoo Rollareiden elämä tuossa villassa, jonka sitten myös tärvelivät. Kaikki Rollarit eivät kuitenkaan tainneet olla yhtä ihastuneita tuolla pyörimiseen ja jotenkin inhottaa katsoa Anitaa, joka varmaan tuossakin täynnä mömmöjä. Vaikka eivät nuo muutkaan taida ihan selvin päin kuvassa olla…ristiriitaisin tuntein siis jaan kanssasi nämä fibat kuitenkin; helppo rappioromantisoida täältä sivusta.

    • Anna says

      En minäkään heidän elämäntapaansa ihannoi, visuaalisesti vain kiehtoo. Minähän saan kiksit astianpesukoneen optimaalisesta täyttämisestä ja haluan mennä aikaisin nukkumaan 🙂

      • Liivia says

        Täsmennän; mulle kyllä sopisi tuollainen kiertolaiselämä ja notkuminen kyseisissä puitteissa, mutta ilman huumeita- :):) Ja sama täällä, ei jaksa enää valvoa sitten millään- ne kiintiöt taitaa olla aikanaan valvottu.

  2. Belgian Lempi says

    Jep – toimii!

    Olispa jännittävää käydä tuollainen prosessi läpi. Miten joku muu tiivistäisi minut? Ja mitä ihmettä osaisin itsestäni kertoa, että joku saisi vinkkiä sen visuaalistamiseen? Olen valinnut hautajaismusiikikseni Järnefeltin Berceusen – viululle sovitettuna! – ja lausuttavaksi Ahmatovan runon? En voi vastustaa baareja, joissa välkkyy siniset ”jouluvalot” ympäri vuoden? Tulen mustista vaatteista – siis itseni päällä – fyysisesti ja henkisesti pahoinvoivaksi? En ole varsinainen luontoihminen, mutta rakastan vanhoja mäntyjä, mustikanvarpuja ja käpyjä? Niin ja rahkasammalta! Käsialani on ohutta, melko kulmikasta, voimakkaasti eteenpäin kallistuvaa ja korkeuserolta laajaa? Ilman aperoita elämä on latteaa? Pitipä minun ostaa mitä tahansa sisustukseen liittyvää, tulen kotiin lampun kanssa? Tai jos mahdollista ryijyn. Ajattelen olevani valkoinen silkkipaitaihminen, mutta päälläni on tummansininen v-aukkoinen, ohuehko villis – kimalteella?

    • Anna says

      Tämä oli todella kiehtova polku. Tietysti olisi voinut luoda jonkun visuaalisen maailman jossa olisi kaikkea ja paljon, mutta kun tarvitsin juuri merkin, symbolin, yksinkertaisen kuvallisen elementin, jota voisi käyttää monessa. Ja miten niin pieneen saa ympättyä minut? Koko MINUT!
      Sinun listauksesi on ihana. Minä näen mielessäni pyöreän, leimamaisen merkin, jonka keskellä on martinilasi, josta pistää mustikanvarpu! Ja lukee kaartaen alla Belgian Lempi, käsialaasi jäljittelevällä fontilla 🙂

  3. Nikadora says

    Toimii!! Onnittelut ?
    Yritin olla tekemättä omaa listaa, mutta se pulppusi ulos itsestään. Mokomakin.

    Skotlannin jylhät nummet, linnanrauniot. Havaijin vehreys ja positiivisuus, palmut.
    Hippeily, retro-kuviot, puhuttelevat aurinkolasit.
    50-luvun muotoilu, 60-luvun värikkäät kuviokankaat, 70-luvun rumankauneus.
    80-ja 90-luvulta…ei niin mitään.
    Lasten nauravat kasvot, mielikuvitus, salainen uimaranta ilta-auringossa.
    Smoothiet, piknikit, pehmis.
    Lupaus tulevasta.
    Jim Morrison kaikessa olomuodossaan. Led Zeppelin ja liehuvat lahkeet, kiharapilvet.
    RRR. Rock. Rauha. Rakkaus.

    • Anna says

      Kiitos! Sonja on taitava.
      Hyvä lista. Sinun ”merkkisi” lähtisi kyllä kehittymään jotenkin luovasti peace-merkistä, senkin ihana hippi.

  4. Nikadora says

    ♠?✴?????✒?⛺???
    Nääki on kivoja.
    Oisko mielenmaisema vai ehkä vain yksi päivä?

    ”Perjantain haihatus” : Kerro symbolein sinun päiväsi…

    • Anna says

      Nyt mahtui viikonloppuun niin paljon kaikkea, etteivät emojit riittäneet! Toisaalta kun on tämä kirjoitusblokki, niin ehkä saisin emojeilla jotain kakistettua ulos 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.