comments 11

Vielä Tampere-tärppejä

Näköjään tämän kesän teemaksi muodostuvat nämä yhden vuorokauden pikapyrähdykset. Ensin Helsinki, nyt Tampere. Kuten Helsingissäkin, ehdimme kuitenkin tehdä (ja syödä) vaikka mitä, vaikka aikaa olikin rajallisesti.

Amurin työläismuseokorttelin ja hotellimme jo esittelinkin, ja tässä muutama tärppi lisää, jos joku muukin on kotimaanmatkailu-moodissa. Olimme liikkeellä koko perheen voimin, ohjelma muovautui jokaisen toiveita kunnioittaen. Olenko muistanut sanoa, että olen hirmuisen kiitollinen, että teinitkin haluavat ja jaksavat vielä reissata kanssamme, ihan lempiseuraani koko kööri.

Kun automme kaarsi Tampereelle, oli ihkaensimmäinen pysäkkimme vanha, kaunis kauppahalli ja siellä ravintola Neljä vuodenaikaa. Olemme syöneet siellä ennenkin, vaan emme kuulua bouillabaissea, erhe oli pikaisesti paikattava. Soppa osoittautui juuri niin taivaalliseksi kuin kiirivä sana oli kertonut. Väitänkin, että kyseessä on koko Suomen yksi parhaista ravintola-annoksista. Lapset ottivat vastapäisestä kojusta hodarit ja olivat annoksiinsa kovin tyytyväisiä.

Sara Hildénin taidemuseosta on saanut kesän alkajaiseksi lukeakseen joka tuutista, niin erikoinen näyttely siellä on nyt esillä. Ron Mueckin ihmishahmot pysäyttävät katsojan niille sijoilleen. Koska jutun juju oli selvillä kaiken lukemani, kuulemani ja näkemäni jälkeen jo ennen museoon astumista, oli yllätykseltä jollain tapaa terä poissa. Mutta ei se vähennä sitä ihmetyksen määrää, minkä ällistyttävät yksityiskohdat aiheuttavat. Ja jollain tavalla niillä hahmoilla on enemmän kerrottavanaan kuin vain se, minkä silmä kohtaa. Kylmäävää.

Ennen illallista älysimme ottaa lepohetken ja nauttia hotellihuoneistamme, kerrankin. Iltaravintolan valinta ei ollutkaan ihan helppo: muutama suositelluista ravintoloista kesälomaili, osa ei vain siihen hetkeen “kolahtanut”. Lopulta päädyimme italiaiseen viinibaariin Piemonteen, joka oli ihan passeli siihen hetkeen, joskaan ei mieleenpainuva. Ehkä hiukan intohimoisempaa viinitietoutta olisimme arvostaneet, viinibaarissa kun oltiin.

Seuraavan päivän aloitimme taas hyvällä ruokahalulla ja viivyimme hotellin aamiaisella pitkään ja hartaasti. Olen ylpeä myöntäessäni, että sen jälkeen valahdimme taas hotellin sänkyihin, pienelle lehtienlukusiestalle. Avoimista ikkunoista paistoi aurinko ja kuului musiikkia sekä suihkulähteen solinaa. Sangen viehättävää.

Iltapäiväksi jakauduimme kahteen ryhmään, kun eräät (nuoret) lähtivät muutamaksi tunniksi Särkänniemeen ja toiset (vanhat) omalle kierrokselleen. Me kävimme katsomassa sitä hienoa Tammerkonnun taloa Pyynikintorilla, jossa äitini oli opiskeluaikoinaan asunut. Kadun puolella on legendaarinen ravintola Tuoppi ja korkeassa portissa kirjainpitsiä. Ajelimme myös Pispalaan harjunäkymiä huokailemaan.

Ilman Liivian Instagramissa vilahtaneita kuvia en olisi ehkä älynnyt poiketa Tampereen Taidemuseoon, mutta näin ollen sen teimme. Onneksi. Vuoden 2016 nuoren taiteilijan Reima Nevalaisen näyttely oli mielettömän hieno! Minulle tuli hänen töistään mieleen -ei enempää eikä vähempää – Leonardo da Vinci.

Lisäksi museossa sai piirtää, jee! Piirsin omakuvan vasemmalla kädellä (sairaan hieno!) ja asetelman paperiin katsomatta (olen nero!), ihan kuten ohjeistettiin. Ihmisen pitäisi piirtää enemmän.

Sitten olikin Amurin vuoro, jonka kiiltäviksi kuluneille lautalattioille palaan ajatuksissani vielä monta kertaa. Hassua, miten samassa ihmisessä voi asua sekä koreuden kaipuu että yksinkertaisuuden ikävä. Mutta mä olenkin yks kävelevä paradoksi.
TallennaTallennaTallennaTallenna

11 Comments

  1. Kiitos Tampereen vinkeistä. Teen sinne ehkä retken tänä kesänä tyttäreni kanssa, joka mielii sinne opiskelemaan. Mutta ei kahta ilman kolmatta: Helsingin ja Tampereen jälkeen vuorossa on varmaan Turku? Voisin paikallisena antaa vinkkejä…

    • Aivan varmasti tullaan Turkuun, sieltä mä aina itseni lopulta löydän! Anna tulla vaan vinkkejä!

    • Apua, unohdin! Tottakai katsoin että hyvää jälkeä tulee:):) Mä valitsin sen muotokuvapiirtämisen kynää nostamatta omasta ukostani. Sinne se pinoon meni.

      Se on just mun värinen talo!

      (huomaan nyt että tämä livahti väärään lokeroon, mutten jaksa enää näpyttää uusiksi)

    • Kuule lokeroista viis, ne eivät ennenkään ole olleet tämän blogin juttu 🙂
      Ai vitsi, olis pitänyt kaivella pinoa, itsehän otin tietysti mestariteokseni mukaan 😉

    • No, jo vain. Tietysti pitäisi tietää ajankohta Turku-visiitille, jotta voisi antaa tarkempia vinkkejä, mutta tässä nyt päällimmäiset.

      Jos kaupunkimme klassiset nähtävyydet ovat vielä katsomatta, niin täällähän on Turun tuomiokirkko, linna, käsityöläismuseo, apteekkimuseo ym., joista voi aloittaa. Sitten taidemuseoita: Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo ja Aboa Vetus & Ars Nova. Sitten upea kaupunginkirjastomme, joka on myös yhdistelmä vanhaa ja uutta.

      Vähätorin ja Aurajoki-rannan ravintolat ja kahvilat, mm. Tintå ja Cafe Art. Apteekkimuseon yhteydessä toimiva Cafe Qwensel, Humalistonkadun Gaggui Kaffela sekä Cafe Kakola. Tutustumiskierrokset Kakolaan. Ruissalo kaikkinensa ynnä kahvilansa: Honkapirtti, Cafe Paratiisi ja Villa Kuuva sekä Kasvitieteellinen puutarha kasvihuoneineen ja ulkoalueineen. Kauppahalli ja kauppatori, josta sieltäkin löytyy muutama kahvipaikka. Forum Marinum, jossa on nyt Töissä merellä -näyttely sekä museolaivat Suomen Joutsen ja Sigyn.

      Ja jos hevoset kiinnostavat, voinen järjetää treffit Nupun ja citycowboy Heikki Mikolan kanssa (ratsastavat usein kaupungilla).

      H2Ö-festivaali 22.–23. heinäkuuta Turun Ruissalon telakalla. Samppalinnan teatterissa on Nunnia ja konnia musikaali, pääosassa Maria Lund.

      Turun vanha hautausmaa ja Tähkäpuisto (Ruusupuisto). "Henrikinseurakunnan jo perinteeksi muodostunut Hääyö -tapahtuma järjestetään Tähkäpuistossa lauantaina 13.8. klo 19 alkaen. Pariskunnat voivat lupautua toisilleen pienimuotoisesti ilman sen suurempaa hääruljanssia."

      Erikoisempina majoituksina voisi kokeilla Laivahostel Boreaa, birgittalaisluostarin vierashuoneita ja Park Hotellia.

      Myös Naantalissa kannattaa poiketa. Siellä on Emma-teatterissa Linnan juhlat (en ole vielä käynyt katsomassa) sekä Jukka Rintalan näyttely. Viehättävä Cafe Randala, jossa iltaisin musiikkia. Turusta Naantaliin voi matkata Höyrylaiva Ukkopekalla.

      Piknikristeilyt Turusta Maarianhaminaan (lähtö aamulla, paluu illalla). Matkan aikana voi ihailla Turun saaristoa. Viking Grace -laivan yläkerrassa on kiva shampanjabaari.

      Hups, nyt ei taida yksi viikonloppu riittää? Viikko?

  2. Tuntuu kivalta ja hassulta katsella ja lukea Tampere-kokemuksianne- kaikki itselle tylsäksi ja tavalliseksi käynyt näyttäytyy teidän silminenne hohdokkaampana nyt itsellenikin.

    Arvasin, että pitäisit Nevalaisen näyttelystä. Minulle ne työt olivat ISO kolahdus! Aion mennä vielä monta kertaa uudelleen.

    Voihan muistot kun ne nyt pukkaavat väkisin pintaan; Tammerkonnun talossa on tullut vierailtua monta sataa kertaa, ystäviä asui siellä kun me itse asuimme vastapäätä torin toisella puolen. Siinä oli ihka ensimmäinen omaoma kotini, jossa tyttönikin sai elämänsä alkaa.

    • Jep, tosi vaikuttava Nevalainen. Minäkin menisin uudestaan, jos matkaan ei kuluisi yli kolmea tuntia. Ihmettelen kyllä kovasti ettet kehu mun työtä ollenkaan 😉

      Tammerkonnun talossa on sun värit.

  3. Kun käytössä on museokortti ja matkaa Tampereelle 10 km, käyn samoissa näyttelyissä parikin kertaa… Ja Amurin työläismuseo on upea! Lapsuuden tylsät, pakolliset kotiseutumuseovisiitit mielessäni välttelin Amuria monta vuotta, mutta olen kyllä ottanut senkin vahingon jo takaisin.
    Mulla on Piemontesta vähän samansuuntaiset fiilikset. Yleensä annan ravintolalle ainakin yhden uuden mahdollisuuden, Piemonte odottaa sitä vielä…

    • Harmittaa, etteivät lapset olleet mukana Amurissa, täytyy paikata ensi kerralla.
      Piemonte oli melkein, muttei ihan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.