comments 10

Vereslihalla

Hetkeen en ole nähnyt mitään niin vaikuttavaa kuin Elina Brotheruksen retrospektiivi Turun Taidemuseossa. Palvon.

Rakastan kuvasarjaa Suites françaises, ajattelen koko ajan sitä yhtä kuvaa, jossa Brotherus istuu sykkyrässä tuolilla post-it lapuille kirjoitettujen ranskankielisten sanojen ympäröimänä. Lumoudun paluusta samoihin huoneisiin 12 vuotta myöhemmin,  12 ans après. Rakastan pysähtyneitä mutta latautuneita tunnelmia sarjassa Les Femmes de la Maison Carré, josta artikkelikuva Asperge (2015) on.

Videokuvaa, valokuvaa ja kuvataidetta yhdistävä teos Artists at work yhdessä Jan Nevan ja Teemu Korpelan kanssa on nerokas, kuten myös klassista maalaustaidetta valokuvan kautta tarkasteleva The New Painting -sarja. Brotherus on uskomattoman lahjakas. Rakkauden loppuminen tulee kuvien pinnasta läpi, Model Studiesin omakuvat uivat pehmeässä maitomaisessa valossa, lammet ovat ihmeen vihreitä ja eksoottiset kukat valuvat ametistia.  Annonciation, kuvakertomus lapsettomuudesta on kamalan koskettava ja surullinen.

Haluaisin nähdä kaikki sarjat kokonaan, jää nälkä. Näyttely kattaa vuodet 1998-2015, sarjoista on esillä siis tietysti vain osia. Vaikka Brotherusta olisi arvostanut ennenkin, tämmöinen läpileikkaus on lahja. Bravo.

Osaisinpa kirjoittaa niin kuin Brotherus kuvaa: avoimesti, herkästi, pelotta. (Tai pelosta huolimatta.)

Janoatko lisää? Elina Brotheruksen omien sivujen lisäksi kannattaa seurata hänen päiväkirjaansa Instagramissa. Näyttely Turun Taidemuseossa on esillä 21.5. saakka. 

10 Comments

  1. Liivia says

    Joo tämä on kevään listalla!
    Brotherus on nuoruuden palvottuni. Jumaloin hänen Ranska-sarjaansa, niitä joka paikkaan liimattuja sanalappuja ym. Hänestä tehty dokumentti vaikutti myös minuun joskus paljon- ehkä siitä tarttui jotain pysyvääkin elämäntapaani, luulen.

    • Anna says

      Näyttelyn jälkeen on puhdistunut olo ja hirmuinen kaipuu johonkin… avoimuuteen. Huippunäyttely.

  2. Näin tämän näyttelyn viikonloppuna. Täytyy myöntää että lähdin pois hieman hämmentyneenä. En mistään yksittäisestä kuvasta, enkä niiden sanomasta, vaan enemmänkin siitä että tässä oli yhdistetty niin monta eri teemaa. Brotheruksen taito valokuvataitelijana, hänen rohkeutensa ja monipuolisuutensa on kiistaton, mutta ehkä mieluummin katsoisin kuvat isompina kokonaisuuksina. Koin että teemat vaihtuivat näyttelyssä liian kiireesti, eikä kaikista teemoista ollut tarpeeksi esillä, joten ne jäivät sen vuoksi minulle hieman irrallisiksi. Toki hänen teemansa olivat minulle jo aiemmilta katseluilta tuttuja, mutta jotenkin jäin kaipaamaan enemmän syventävää katsausta.

    Kaikesta tästä huolimatta, upeita katseltavia kaikki, minulle erityisesti Les Femmes de la Maison Carré -sarja sekä tietyt maisemakuvat.

    • Anna says

      Toisaalta tästä saavat nyt hienon katsauksen taiteilijan teemoihin nekin, jotka eivät ole ennestään tutustuneet Brotheruksen tuotantoon? Ja minä vanhana fanina löysin uutta ja aloin uudestaan tutkia vanhoja, joten koin ihan tarpeelliseksi tämmöisen herätyksen. Vaikkakin jäi nälkä, kuten kirjoitinkin 🙂 Les Femmes de la Maison Carré on ihan kuin joku biisi, tai jotain… mielettömän hieno. Se uima-allaskuvakin. Huokaus.

  3. Heli says

    oooh – menen heti katsomaan näyttelyn ja viipyilen.
    Ajattelin alunperin, että sitten joskus kevään aikana, mutta nyt tuli tunne, että pitää mennä joutuin …. näillä itselle annetuilla ”sitten joskus” -lupauksilla kun on vähän huono maine!

    Kiitos Anna kun taas kirjoitit ja jaoit elämyksesi!

    • Anna says

      Kiitos Heli kun luit! Hyvää näyttelyelämystä!

  4. Heli says

    Eilen sitten siellä viipyilin – väkevää ja herkkää, riipaisevan koskettava elämys.
    Piti oikein käydä toisessa kerroksessa ”nollaamassa”, ennen kuin aloitti toisen kierroksen.

    Kiitos!

    • Anna says

      Ja mä niin haluaisin kiertää näyttelyn uudestaan, ensimmäisellä kerralla sitä on niin pakahtunut kaikesta. Todellakin ymmärrän tuon välinollauksen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.