comments 4

Varokaa Kirjatoukkaa kirjakaupassa!

Kirjatoukka ja 2/3 ankanpoikasista lähtivät pienelle spontaanille kaupunkilomalle ennen joululoman päättymistä. Yövyimme hotellissa, söimme autuaasti ja kiertelimme kaartelimme. (En uskalla kertoa missä olimme, sillä siellä asuvat ystävämme saisivat SLAAGIN, kun emme taaskaan ilmoittaneet kaupunkiin tulostamme! Me nyt vaan onnistumme ahtamaan aikataulumme niin kovin täyteen, reilun vuorokauden matkalle, ettei olisi kohteliasta upottaa kavereita johonkin väliin, pikaisesti… Kuva ei ole kohteesta, se on täältä.)

Meillä oli muutamia toiveita:
Saada sushia – check
Käydä eräässä museokaupassa (ja museossa) – check
Käydä kirjakaupassa ja sarjakuvakirjakaupassa – check
Käydä lelukaupassa – check, check, check ja check…
Syödä illallista eräässä lempilempiravintolassani – check
Löytää keikarillemme, eli pienimmälle ankanpojalle moonbootsit – ei valitettavasti ”check”

No, mutta miksi kaikkea tätä kuvittaa joku kalkuttalainen kirjakauppa?
Siksi vain, että Kirjatoukka taas kerran huomasi, kuinka kotonaan voi kirjakaupassa olla, ja kuinka mielellään kirjakaupoissa voisi viettää vaikka puoli matkaa. (Ja siksi, että olen yhden ainoan kerran painanut uuden Canonini laukaisinta, enkä vieläkään saa kuin satunnaisesti siirrettyä kännykältä kuvia koneelleni… Mutta siitä lisää myöhemmin.)
Värväsin henkilökunnan kantamaan tuolit lapsille, kasasin kassit ja ulkovaatteeni heidän jalkojensa juureen ja annoin puhelimeni pelivälineeksi. ”Pysykää tässä”, henkäisin, ja hävisin hyllyjen väliin.

Ja kirjakaupassa Kirjatoukkaan iskee tämä kammottava vimma: haluaisin kuiskailla viattomille asiakkaille suosituksia, työntää heidän ostoskoreihinsa lempikirjojani, ja vielä kassajonossa taivutella vaihtamaan ostoksiaan parempiin. Haluaisin myös tiedustella henkilökunnalta ovatko he muistaneet suositella tätä, tai tuota, ja nostella pinojen päällimmäiseksi omasta mielestäni arvokasta luettavaa.

Siis jos olette kirjakaupassa, kuljeskelette omissa ajatuksissanne, ja yhtäkkiä joku pieni täti roikkuu hihastanne ja huokailee jotain Muriel Barberryn ”Siilin eleganssista”, niin työntäkää hänet vain lempeästi sivuun: Kyseessä on täysin vaaraton, vain kirjavalinnoissaan hiukan arvaamaton Kirjatoukka.

4 Comments

  1. Anonyymi says

    Haa. Olen löytänyt sukulaissielun tuon kirjakaupassa käyttäytymisen suhteen. Olen vanha täti, joka vasta viime vuosina on ihan oikeasti tarttunut jonkun asiakkaan hihaan suositustensa kera:)

  2. Ihanaa kuulla, Anonyymi! Miten asiakkaat reagoivat? Minä kyllä pitäisin spontaaneista ja satunnaisista kirjallisuuskeskusteluista ja kirjavinkkauksista ventovieraiden kesken, ostosten lomassa, mutta en tiedä pitäisivätkö muut? No, toivottavasti me osumme joskus nokikkain kirjakuppaan, siitä voisi tulla hauskaa!

  3. Anna, sun kanssa haluaisin kirjakauppaan – mulla on vaikeuksia löytää hyvää luettavaa. Kirjastossakin kysyn suosituksia, jotka eivä aina osu nappiin 🙁
    Mikäs se sun Canonin merkki olikaan? Yritin etsiä sitä täältä blogista, muistan nähneeni kuvankin, mutten löytänyt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.