comments 6

Vanhoja mummoja ja kotikuvia

Oukei. Ymmärrän. Kävijämääristä päätellen teitä kiinnostaa enemmän kotikuvat ja vähemmän vanhat, ellei jo edesmenneetkin, kirjailijamummot. Silläkin riskillä jatkan Anne Fried -monologiani.

Luin viime yönä loppuun Anne Fried Ystävien silmin essee- /muistelokokoelman. (Kunpa yö olisikin ollut vain ja ainoastaan niin rauhallinen; puolilta öin huomasin jakavani tyynyni ison hämähäkin kanssa ja äänettömien paniikkikipittelyjen jälkeen jouduin herättämään esikoisen imuroimaan hämähäkin ja kaikki sen haamut pois! Siinä menikin sitten oma aikansa, että pumppu asettui ja teksti ei hypellyt enää silmistä seinille…)

Ne kolme teistä, jotka lukivat postaukseni Anne Friedistä muistanevat, että olin melkein keskustellut hänen kanssaan Stockmannilla pöydillä tanssimiseni lomassa. Sinikka Salokorven Sanoi olevansa Anne Fried-tekstissä kerrotaan näin:
”Stockmannia kierrellessämme on usein tullut vastaan tuntemattomia ihmisiä, jotka puhuttelevat Annea ja kiittävät hänen kirjojaan ja televisioesiintymisiään. Anne on kohtelias ja kiittää kiittäjiä mutta on aina lievästi vaivaantunut.” Hei onneksi en mennyt hihittelemään ja silittelemään hänen hihaansa!

Kirjan herkin ja satumaisin tarina on ranskalaisen kirjailijan Michel Tournierin osuudesta ja se sijoittuu Pariisin talveen vuonna 1927. Kertojana on kylmästä ja nälästä miehensä Theodorin kanssa kärsivä Anne:
”Eräänä yönä palasimme jalkaisin Montparnasselta ja Theodore kulki allapäin tuijottaen edessään olevaa katukivetystä. ’Joku on varmaankin hävittänyt rahaa’ , hän sanoi. ’Jos minä löytäisin viiden frangin setelin, mitä sinä haluaisit?’ ’Orvokkikimpun’, sanoin hetkeäkään epäröimättä. ’Entä jos löytäisin kymmenen frangia?’ ’Orvokkikimpun ja leipää.’ ’Jos löytäisinkin kaksikymmentä frangia?’ Orvokkikimpun, leipää, pullon viiniä ja muutamia ostereita.’ Kotona löysimme kirjeen, joka oli tullut iltapostissa. Siinä ilmoitettiin, että piirustus, jonka Theodore oli jättänyt myytäväksi erääseen taidegalleriaan, oli myyty 5 000 frangilla. Hänen pitäisi tulla noutamaan rahat. Theodore ryntäsi pohjakerroksessa asuvan unkarilaisen kuvanveistäjän luo ja lainasi häneltä rahaa. Oli keskiyö, mutta Pariisissa on joka vuorokauden aikana kauppoja auki – eivät vielä kiinni tai jo taas auki. Theodore palasi mukanaan orvokkikimppu, valkoinen leipä, viinipullo ja kaksi tusinaa ostereita.”
(Suom. Marketta Ruoppila-Martinsen)

Kirja: Anne Fried Ystävien silmin, toimittanut. Maija Pellikka, Kirjapaja.

Tulossa: Kirjatoukan kirjoituspöytänurkkaus ja lehtihyllyn uusi elämä.

6 Comments

  1. Anna tulla vaan lisää vanhoja mummoja. En ole tuota kirjaa lukenut, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta ja myös Anne Fried kiinnostaa sen vähän perusteella mitä tiedän.

    Ei siinä mitään, ovat kuvat teidän kodistannekin erinomaisen kauniita.

    • Kiitos kannustuksesta Jaana! Kannattaa aloittaa Elämän värit-kirjasta, ja sitten vasta Ystävien silmin. Kiitos kun pidät myös kotikuvista, tokihan minusta on niitäkin ihana laittaa esille, kun kerran tykkäätte!

  2. Kävijämäärien perusteella minun kannattaisi kirjoittaa aina synnytyksistäni:). Sellaista se on, että kaikki ei kiinnosta kaikkia. Mutta minä luen joka ikisen postauksesi, joten antaa tulla mummoja vaan…

    • No mutta Mine se olikin aivan mahtava postaus, se synnytys! Kuten kyllä muutkin, niin tämä uusi, suosittu arki kuin matkatkin. Harmittaa, etten osaa oikein kommentoida, vaikka säännöllinen lukija olenkin. Toivottavasti tiedät kuitenkin, että siellä se Kirjatoukka hykertelee tekstien takana. Kiitos kun sinä jaksat heittää aina pari ystävällistä ja hauskaa sanaa tähän suuntaan! Ja kiitos kun luet.

  3. Anonyymi says

    Oliko minä sitten se kolmas lukija? Lisää kirjailijamummoista vaan! Ja jos mahdollista, heidän kodeistaan myös. Eikö sinulla on ollut kirjailijoiden ja taiteilijoiden työhuone-sarja? Taitelijaresidenssinne (molemmat talot!) oma paikka sarjassa. Mu

    • Mu! Juu, se olisikin ihana jatkokertomus; Kirjailijamummot ja heidän kotinsa!! Ja taiteilijoiden ateljeita ja työhuoneita pitäisi lisätä blogiin, ne ovat inspiroivia paikkoja. Inspiroivista paikoista puheenollen, teidän kotinne on yksi maailman ihanimmista, saammehan joskus tulla tekemään jutun Herra Kameran kanssa?!

      Ja muille ystäville: onhan teitä monta, monta, jotka luette kaikki jutut, mummot ja muut. Kunhan dramatisoin tuttuun tapaani! Kiitos kun seuraatte. Noin tuhat lukijaa päivässä pitää Kirjatoukan tomerana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.