comments 8

Vanhat viisaat miehet

Palaamme tälläkin matkalla Cannesin rantaan, ravintola Astoux & Bruniin.

Elämäni ukkelimagneettina toteutuu täälläkin. Vaikka on se oikeasti kyllä toisin päin, minä se olen joka yhytän itseni vanhojen miesten kylkiin, kuullakseni parhaat ravintolavinkit.

Tällä kertaa lounasseuraamme ajautuu “Le Capitaine”, useimmille Cannesin rantaravintoloitsijoille tuttu mies. Istumme täpötäydessä lounashässäkässä vierekkäisiin pöytiin, joka siis ranskalaisittain tarkoittaa käytännössä sylikkäin. Kuulemme hänen iloistaan ja suruistaan, rakkauselämästä, sairastumisesta. Hänen haaveensa on toteutunut, hänellä on paatti jahtien keskellä tuolla satamassa. Sinne hän menee aina lounaan jälkeen kahville ja päiväunille. Kapteeni tilaa alkuun ostereita, sitten lohipastan ilman kermakastiketta, koska on dietillä. Tarjoilijat käyvät heiluttelemassa käsiään pöydän ääressä, mutta mies pitää päänsä. Pelkkää spagettia ja graavilohta. Juomaksi lasi roseeviiniä, eikä hän anna meidän tarjota toista kiitokseksi hyvistä neuvoista (ravintolat, elämä).

Ravintola tyhjenee kiireisistä lounastajista, me olemme viimeiset poistujat. Emme lähde kahville hänen veneelleen, vaan hyvästelemme, sovimme tapaavamme taas joskus ja jäämme kahden puistoon plataanien alle katsomaan kuulapelejä. Kiitos maailma, että annat kaikki nämä kohtaamiset, vanhat viisaat miehet ja naiset.

Niin, ne Le Capitainen ravintolavinkit Cannesiin? Ne tulevat tässä ja ainakin minun asteikollani voittavat kaikenmaailman tripadvisorit luotettavuudessaan:
Astoux & Brun 
Café Bohème 
Le Caveau 30 (sama omistaja kuin Café Bohèmella, fiinimpi)
Le Cuisine d’Aqui

8 Comments

  1. Anonyymi says

    Hurmaavia herroja, ihania ruokia, täydellisiä ravintolan interiöörejä. Kiva katsella, kun teidän silmin Ranska näyttää niin täydellisen charmantilta!

    Itselläni on maahan aika kaksijakoinen suhde. Monista monista jutuista Ranskassa ja ranskalaisuudessa tykkään hulluna, mutta jotenkin en vaan itse persoonaltani istu sinne. Kielessäkin on jotain, joka maistuu suussani vieraalta.

    Puhun ranskaa hyvin, se on ollut kodin ulkopuolinen arkikieleni 15 vuotta, mutta yhä vaan musta tuntuu, että jotta voin puhua ranskaa sujuvasti mun pitää ottaa "rooli". Varsinkin ranskanranskalaisten kanssa kommunikoidessa. Näitten walloonien kanssa menee vähän luontevammin, ehkä se on tottumiskysymyskin..

    En vaan ranskaksi voi olla oma itseni, mitä se nyt sitten onkaan. Englannissa – varsinkin kielessä, en niinkään maisemissa tai tietyissä paikoissa – olen kotonani. Tämmösiä asioista miettiessä tulee usein mieleen, miten mahdottoman haastavaa onkaan kääntäminen. Varsinkin kaunokirjallisuuden. Siinä muuten ammattilaiset, jotka eivät saa ansaitsemaansa suitsutusta! Meillä on Suomessa monta todella hyvää kääntäjää, tiedän se, koska olen lukenut loistavia käännöksiä. Mutta muistanko heidän nimiään – no en. Tosi vähän heistä pidetään melua.

    Ja mua on tosissaan alkanut huolestuttaa, että kohta niitä hyviä kääntäjiä ei enää ole eikä tarpeeksi aikaa hyvien käännösten tekoon, koska kustantajat haluaa säästää :(.

    No niin, polveilin nyt aivan kummallisesti, mutta se ei liene enää Kirjatoukkaa hämmästyttäne. On tullut jo sen verran täällä paljastettua mun tippaleipäaivojeni kummallisuuksia…

    Belgian Lempi

    • Noh, täytyy toki muistaa, että me katselemme Ranskaa matkailijoiden silmin. Silloinhan näkee vain tietyn tason. Ja lopusta idyllistä pitää lounaallakin nautittu viini huolen. Kaikki on täydellistä.

      Mutta sekin on totuus, että minä olen ihan kotonani Ranskassa. Minun temperamenttini tai rytmini tai joku istuu sinne paremmin kuin kotimaahan. En edes puhu mitenkään erityisen hyvin Ranskaa, mutta se solahtaa minuun ja minusta kuin pulppuava vuoristopuro. Olen helpommin ihmisten kanssa samalla taajuudella siellä kuin täällä. En osaa sanoa mistä se johtuu ja jatkuisiko se tunne jos siellä asuisin. Tietenkin ole vastaanottavaisempi ilman arjen pyöritystä, lähes pelkällä lomalla… en tiedä…

      Mutta nuo käännösasiat, niin TOTTA! Kamalaa, ettei työtä tekeville enää haluta maksaa mitään, se järkyttää mun oikeudentajuani suunnattomasti! Kuoritaan ihminen vereslihalle, kaikki pitää saada HALVALLA. ARGH! Hyvä kun polveilet Lempi, syntyy hyvää keskustelua. Olenko muistanut sanoa, miten kivaa on, että jaksat aina heittää mulle silloin tällöin sanasen? Arvostan <3

  2. Anonyymi says

    Miten kauniit pöytien pinnat ja kaunis Marilyn! Kirjatoukka: Uskotko intuitioon ja kenties entiseen elämään? Joku tietty maa menee heti sisuksoisi ja tuntuu tutulta vanhalta ystävältä. Uskon, että jokaisella on joku sielun sukulainen maa tuolla jossain… Kenties Ranska on ollut entinen asuinsijasi…Minulle sellainen on Irlanti.

    Nikadora

    • En oikein tiedä mihin uskon, paitsi tunteeseen. Tässä tapauksessa tunteeseen siitä, että on oikeassa paikassa, jotenkin "omassa" paikassa. Minustakin tuntuu, että jokaiselle ihmiselle on joitakin kaupunkeja, joissa on enemmän kotonaan kuin muissa. Minä olen tulkinnut sen siten, että paikkojen ja ihmisen rytmit tai energiat jotenkin sointuvat yhteen tai toisaalta vastaavat johonkin tarpeeseen..? Voisitko kuvitella asuvasi Irlannissa?

    • Anonyymi says

      Minulla on muutama lemmikkimaa.Olen suhteellisen vähän matkustellut, enkä tiedä kaikesta, mitä tuolla odottaa. Lemmikeistä mainitsen Irlannin ( jonka maaseudulla Atlantin juurella voisin kuvitella jopa
      asuvani… Toinen on ehdottomasti Gotlanti. Kuviteltuja, näkemättömiä lemmikkejä Jamaika,
      Uusi-Seelanti ja Havaiji…
      Nouseeko Ranskan lisäksi sinulle lempipaikkoja lisäää?

      Nikadora

    • En minäkään tiedä, mutta voisin kuvitella viihtyväni esimerkiksi Meksikossa. Ja Irlannissa ja Gotlannissa! Kumpaankin menisin mielelläni sesongin ulkopuolella. Espanjastakin pidän, Madridista esimerkiksi tosi paljon. Pelkään hullun lailla hämähäkkejä, näinkin triviaali asia saa minut rajaamaan joitakin maita auttamattomasti pois matkakohteiden toivelistalta, esimerkiksi Australian. Hassua.

    • Anonyymi says

      Espanjassa olen vieraillut vain Barcelonassa ja Ranskassa Pariisissa. Viihdyin erittäin hyvin! En vain uskalla tehdä kokonaisarviota maasta niiden perusteella. Paljon upeita kohteita näistä maista löytäisi varmasti lisää! Meksiko kiehtoo tietysti.Voi meitä, vielä pitäisi päästä laajalti reissuun!! Ja lopuksi kirjoittaa kirja "Keinutuoli stories" 😀

      Nikadora

  3. Anonyymi says

    Anteeksi kirjainvirheet, kännykällä vaikea nakkisormilla näpytellä…"sisuksiisi" oli sanan alkuperä 🙂

    -N-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.