comments 6

Vallaurisissa Picasson perässä

En tammikuussa vielä tiennyt kuinka nopeasti palaisin Ranskaan, kun kirjoitin Francoise Gilot’n kirjasta ja haaveilin Vallaurisissa käynnistä Picasson jalanjäljissä. Nyt kolmisen kuukautta myöhemmin me sinne sitten ajoimme.

Vallauris oli jotenkin… erikoinen kokemus. Kaupunki ei ollut kovin helposti lähestyttävä, ensimmäistä kertaa en tuntenut oloani erityisen tervetulleeksi. Kaduilla oli pysähtynyt tunnelma, miehet nojailivat tupakka huulessa seinään ja katsoivat kivenkovaan peräämme mitään puhumatta. Talot olivat kuin pommituksen jäljiltä. Mitä tuossa kylässä on tapahtunut? Ehkä siellä on sesonkiaikaan eloisampi tunnelma, ehkä me vain kuljimme vääriä katuja. En tiedä, ei tee mieli palata.

Musée Picasso, yksi monista siis, sijaitsee Vallaurisin linnassa, joka taas on ollut viime reissusta tutun Lérinsin luostarin hallussa joskus renesanssiaikaan. Linnan kappelissa on se kuuluisin nähtävyys, Picasson suoraan holvikattoon ja seinille maalaama ”La guerre et la paix” eli Sota ja rauha. Museossa on muutakin kuin Picassoa, ja Picassolta nimenomaan keramiikkaa, josta koko Vallaurisin kaupunki on tullut tunnetuksi. Mykillä kaduilla oli nytkin keramiikkapuoteja perä perää. Vallaurin 50-luvun tietämillä löytänyt Picasso tutustui keramiikapajalla myös viimeiseen vaimoonsa Jacqueliniin. Kylän vanhalla keskusaukiolla on Picasson lahjoittama patsas, lammasta kantava (Picasson oloinen) mies, jonka tarina on myöskin kerrottu Gilot’n kirjassa.

Olen aivan innosta soikeana Piacsson keramiikan suhteen, en tiedä miksi ne vetoavat minuun niin voimakkaasti, kaikki kannut ja vadit. Harmittaa, että Madouran savipajan (jossa kaikki keramiikka syntyi) kohtalo jäi meille vähän epäselväksi. Ymmärtääkseni se on on suljettu, kunta on osatnut talon ja tontin, sen tulevaisuus on mietinnässä. Näimme kyllä rakennuksen, mutta sekin oli kuin allapäin kadunkulmassaan.

Vappulahjaksi teille tässä helmi: vanha lyhytdokumentti vuodelta 1954 Picasson työskentelystä Vallaurisissa, esityskielenä espanja.

6 Comments

  1. Tämäpä oli täydellinen aamunavaus ja ihan prikulleen ajoituksineenkin meni nappiin; luen näet juuri uusintana sitä Gilotin kirjaa- 20 vuotta taisi vierähtää edellisetä lukemisesta. Ja olen juuri Vallaurisissa.
    Ja tuoreeltaan muistan Gilotin kommentin "nykyään Vallauris on vastenmielinen paikka." Okei, ei ihan suora lainaus, en jaksa ojentaa kättäni ja tarkistaa, mutta hyvin tuohon tapaan. Että jos se oli sitä jo kauan sitten, niin…
    Minun kielelläni sanottuna Vallauris kuullostaa umpimieliseltä. Umpimielisiä kyliä ja pikku kaupunkeja tulee vastaan aina välillä. Muististani kaivautuu vaivatta esim Toulon ja Hyères.

    Mutta oli mahdottoman kiva piipahtaa siivelläsi Vallaurisissa, jossa en ole käynyt. Ja Picasson keramiikka uppoaa muhun myös täysillä.

    • Hei jännää, en muistanutkaan, että Gilot koki kaupungin samoin jo silloin! Minäkin haluaisin nyt lukea kirjan uudestaan, vaikkei siitä montaa kuukautta olekaan. Nyt kun olen käynyt paikan päällä.
      Tällä matkalla haaveilin käyväni myös sekä Toulonissa että Hyèresissä, joissa kummassakaan en ole (muistaakseni) ennen käynyt. Mutta nyt kun sanot noin, ei harmita etten ehtinyt. Tai Hyèresiin emme edes lopulta aikoneet, kun tajusimme, että se muotitapahtuma oli samaan aikaan. Mehän pyrimme parhaamme mukaan välttelemään ihmisiä 😉

  2. Kerron, olen nyt uppoutunut Picasson keramiikan maailmaan! Tiedän mitä sanon sukulaisille kun seuraavan kerran jotain lahjatoivetta kysellään 😉

  3. Anonyymi says

    Löytyikö täältä se keramiikkamyymälä, josta voi ostaa Picasson keramiikkaa? Näin erään matkaohjelman aiemmin, jossa turisti vieraili kyseisessä paikassa…

    Nikadora

    • Emme osuneet kohdalle, mutta emme kyllä etsineetkään. Tajusin asian oikeastaan vasta jälkeenpäin, ja muistin lukeneeni, että Madouran keramiikkatehtaan perheellä olisi edelleen kauppa Vallaurisissa. Ehkä joudun sittenkin palaamaan 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.