comments 7

Väisänen + Ahmatova

Hilluin viime viikonlopun Turussa ystävieni kanssa, meillä oli siellä ”hohtoryhmän kokous”. Aivan taivaallisen hauskaa oli meillä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kävimme sunnuntaina ennen junani lähtöä WAMissa katsomassa Hannu Väisäsen Anna Ahmatovan Neljä huonetta -näyttelyn. Näyttely oli komea ja aiheutti kylmiä väreitä reisiä myöten, mutta kaikista eniten jäi kutkuttamaan Hannu Väisäsen näyttelyvieraille – ja muillekin – kirjoittama kirje.

Hyvä ystävä ja hyvä muistin ystävä!

Teen näyttelyn yhteyteen eräänlaisen muistamisen ja muistin installaation. Ja tarvitsen apuasi sen toteuttamiseen. Jos haluat auttaa minua, toimi seuraavasti: Opettele joku teksti ulkoa. Teksti voi olla mikä tahansa; runo, resepti, värssy, sananlasku, loru. Saattaa olla että sinulla on valmiina muistissasi joku ulkoa oppimasi teksti.  Tekstin ei tarvitse olla pitkä. Tärkeintä on, että valitset tekstin itse. Kun olet varma että osaat tekstisi ulkoa, kirjoita tai printtaa se A4- kokoiselle arkille. Polta sitten arkki jossakin turvallisessa paikassa. Katso, että paperiarkki on kokonaan palanut ja tuhkaantunut. Kun tuhka on kylmennyt, hienonna tuhka mahdollisimman tasaiseksi. Kerää tuhka pieneen suljettavaan pussiin. Tuo tuhkapussi WAMiin, jossa museovalvojat siirtävät tuhkat vanhoihin ranskalaisiin säilytysastioihin.

Muistomerkki-installaatiossa ei ole kyse kuolemasta tai vainajasta, vaan se ylistää muistia ja samalla tekee kunniaa Anna Ahmatovalle, jolle omien teosten ulkoa oppiminen oli ainut tapa tallentaa ne tulevaisuuteen. Muistamisen tuhkaa kerätään koko näyttelyn ajan.

Kiitos etukäteen arvokkaasta avustasi,
Hannu Väisänen

Haluaisin todella toteuttaa tuon tempun. Anna Ahmatova ja hänen ystävänsä opettelivat varsinkin Requiem-runosarjan runoja paperilapputolkulla ulkoa, polttivat mieleen painetut sanat tuhkakupissa ja purkivat runot paperille kuin lankarullasta eläviksi taas, jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Tänä keväänä tulee kuluneeksi vuosi muistisairaan anoppini kuolemasta, tekisin oman osuuteni installaatioon häntä ajatellen. Voikohan tuhkan lähettää WAMiin?

Näyttelyn nähdäksesi pidä kiirettä, se on esillä vain 20.5. asti.

Päivän kirja (joka on kyllä mainittu täällä ennenkin):
Anne Hämäläinen , Sanni Seppo, Pirjo Aaltonen: Anna Ahmatova Fontankan talossa, Into.

Etsin myös kuvia Hannu Väisäsen talosta Ranskan Dordognessa ja löysin tämän vanhan, viehättävän klipin.

7 Comments

  1. Maaja says

    Hei, Anna. Tämä oli minua erityisesti koskettava blogi, kiitos siitä.
    Itken ja kirjoitan…Kyllä minun jos kenen pitäisi ehdottomasti käydä näyttelyssä ja viedä tuhkapussi sinne. Se teko olisi äitini muistoksi (kuoli 4 v sitten). Juuri eilen kun siivosin laatikoita, niin löysin keltaisen kirjakuoren, jonka äitini oli itse tehnyt jostakin vanhasta asiakirjasta. Hän oli lähettänyt kirjeen Tomskista (Siperia) kesällä 1951 kotikaupunkiin jääneelle hyvälle ystävälle Hildalle. Äitini 21 v vietiin Siperiian 1941 vanhempien ja pikkusiskon 13 v kanssa. Isoisäni kuoli jo junamatkalla sinne ja isoäiti pian saavuttua sinne. Joten äiti huolehti siskosta siitä eteenpäin. Minä synnyin siellä 1950 kun äiti oli jo 30. Isäni oli ollut kuulemma aika ”naisten perää” ja äiti päätti synnyttää minut yksin, jotta hänellä olisi edes joku, koska ajatteli, että sinne hänen on jäätävä. Kuitenkin v 1956 hän sai kirjeen (löysin senkin eilen) että hänen pitää ilmolittautua paikalliseen toimistoon, jossa hän saisi asiakirjan pakkosiirron vapautumisesta. Niin me matkustimme junalla 2 viikkoa Eestiin.
    Nyt jälkeenpäin on valitettavaa, että en ns haastatellut hänen elämästä siellä, mutta en halunut silloin jututtaa hänen kipeistä vuosista.

    • Anna says

      Voi Maaja, kiitos kun jaoit tämän tarinan. Halaus.

  2. Maaja says

    Vielä pitää lisätä edelliseen kommentiin: Äitini ja hänen sisko selvittivät myöhemmin syitä, miksi heidän perhe oli viety. Perhe oli köyhä, isä teki suutarin töitä kotona. Heidät oli viety ”vahingossa”, saman sukunimen omavan rikkaan perheen tilalla, joka oli maksanut siitä ja joka itse pakeni USA:han. Se todistus ei tietenkään auttanut mitään, mutta 15 v Siperiassa huomioitiin aikanaan eläkkeessä pikkasen korotettuna. Sorry kun nyt vuodatan, mutta Annan kirjoitus antoi aihetta.

    • Anna says

      Ihmeellisiä ihmiskohtaloita, edelleen kiitän, että kerroit!

  3. Ophélie says

    Teksti on jo valittu ja opeteltu. Tapaamisiin ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.