comments 24

Vähän rankkaa kuule

Ajelimme eilen Helsingistä Hankoon, Herra Kamera ja minä. Herra Kamera ajatuksissaan syvällä kiireisen loppuvuoden keikkaputkessaan, minä pelkääjän paikalla ripsivärit poskilla duktografian jälkimainingeissa. Kaikki asiat, jotka pitäisi vielä ehtiä hoitaa ennen joulumatkaa, näyttäisivät paperilla vaativan pari ympärivuorokautista viikkoa. Aikaa Ranskaan lähtöön on kuitenkin vain muutama päivä.

Takanamme ajaa poliisiauto kummallisen pitkän aikaa.

Tammisaaren kohdalla välähtävät siniset valot taustapeiliin ja meidät ohjataan tien sivuun. Auton katsastus on myöhässä, poliisipoika puhuu jotain kilpien poisottamisesta ja sakoista. Kyyneleet valuvat ensin hissukseen jo valmiiksi raidallisille kasvoilleni ja yhtäkkiä avaudun vollottaen: ”Meillä on ollu kuule aika rankka syksy tässä nyt, että jos se yhtään selittää asiaa!!”

Hyvin nopeasti on siinä sitten sovittu, että seuraavana päivänä jos herra on hyvä ja hoitaa katsastuksen niin tällä selvä. Hyvää päivänjatkoa vaan.

Jatkamme matkaa vaiti, vain satunnainen niiskutus katkaisee vallitsevan hiljaisuuden.

Herra Kamera nukkui perillä muutaman tunnin ja lähti takaisin Helsinkiin, keikoilleen ja sinne katsastukseen. Minulla on seuraavaksi treffit rintakirurgin kanssa. Olenkin aina sanonut, että mulla on välillä tunne, että kaikki haluavat minusta palasen.

24 Comments

  1. Voi, olen sanaton kaikista koettelemuksista. Toisaalta joihinkin asioihin osaan samaistua ja tiedän tunteen. Mm. omat rintani leikattiin kohta 11 kk sitten.

    • Turhauttavinta on se, ettei tiedä. Mutta siksi toki koepalakin otetaan. Kaikki kuitenkin ainakin toistaiseksi viittaa johonkin hyvälaatuiseen. Kiitos, että kerroit omasta kohtalostasi, erilaisista rintavaivoista kärsii ainakin noin kolmannes naisista, niistä ei vain puhuta. En tiedä tarinaasi, voin vain toivoa, että voit hyvin nyt <3

    • Odottaminen ja epätietoisuus on se pahin vaihe.
      Oman tarinani kanssa olen ollut avoin. Jos olisi vielä blogi niin varmasti olisin jakanut sielläkin asian jollain tavalla. Kiitos, voin nyt oikein hyvin! <3

  2. Valtavasti voimia ja lämmin rutistus <3 toivottavasti koepalasta tulee hyviä uutisia.

  3. Rakas Kirjatoukka: lämpöä, iloa ja valoa pimeään! Ihanaa, että pääset lähtemään ja viettämään joulua jo muutaman päivän kuluttua Ranskassa rakkaittesi kanssa. Karsi kaikki sellainen, jota ei ole ihan pakkopakko tehdä ja sitten vielä pakollisista puolet. Ei tekemättömät hommat lähde lentokoneeseen mukaan (minä paras neuvonantaja, hah …). Huokaus – minullakin olisi tuolla laatikossa lähete mammografiaan mutta, kun ei ole ehtinyt mennä. Juu, menen, menen!

  4. Anonyymi says

    Ajatukseni ovat kanssasi. Asioilla on tapana järjestyä. Sanon sen kaiken tuon kokeneena. Voimia teille kaikille ja onnellista Ranskan-matkaa t. Tytti

    • Näin uskon minäkin, kaikki järjestyy. Kiitos myötäelämisestä Tytti.

  5. Olipas ihanan ymmärtäväinen poliisi! Hienoa, että pääsette pian reissuun. Tunnelmallista joulua teille!

    • Huh, onneksi on reissu. Jotenkin vaikea uskoa että voisimme päästä kommelluksitta perille, mutta yritetään. Oikein kaunista joulua sinullekin Laara <3

  6. Anonyymi says

    Kommelluksitta perille?! Et kai sää nyt tosissas tommosta toivo, mistäs sitten meille kertoisit!?!

    Voihan itku noita koepala-asioita…raastaa ne hermoja, vaikka miten koettais olla. Peukkuja pidetään!

    Belgian Lempi

    • Toi on kyllä totta! Meillä on hävyttömän lyhyt vaihtoaika lennoillamme, niin että sikäli tässä on mahdollisuuksia vaikka mihin 😉 Miten olisi "Joulu Munchenin lentokentällä"? Kiitos peukuista!

  7. Anonyymi says

    Milloin lähdette lentokentälle?
    -Toivon onnellista ja sutjakkaa matkustamista sekä RENTOUTTAVAA perillä oloa ja läsnä olevaa joulun aikaa!
    Terveyttä myös ennen kaikkea!

    Nikadora

    • Kiitos, rentouttava matka olisi juuri se mitä nyt tarvitaan! Oikein hyvää joulua sinullekin Nikadora ja kiitos kun aina jaksat lukea ja kommentoida!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.