comments 9

Urheiluhullu

Tässäpä teille edelliseen vuodatukseen liittyen aihe, josta varmasti ihan hyvällä syyllä mietin että kiinnostaako ketään. Siis ketään muuta kuin minua.

Sain teidät ehkä nostamaan chicisti toista kulmakarvaanne otsikon nähdessänne. No daah, en todellakaan urheile, mutta se ei estä minua rakastamasta tiettyjä urheilulajeja. Voisinkin muuten joskus tehdä sellainen “10 faktaa minusta, joita et tiennyt”. Keksin siihen heti neljä kohtaa:

1. Syön vain kokonaisia suolapähkinöitä (kyllä, ajaa saman kulhon äärellä olevat hulluksi).

2. Ricky Martin on pyytänyt minua illalliselle seurueensa kanssa. Se oli sitä María-biisin aikaa. En mennyt.

3. Kuuntelin nuorena kaikki Jokereiden matsit radiosta, ellen päässyt paikan päälle. Pidän itseäni jossain määrin osallisena vuoden 1992 liigamestaruuteen.

4. Itkin yhdet alkuaikojemme treffit Parkkosen kanssa alusta loppuun saakka koska Suomi oli hävinnyt Kanadalle. (Ei sodassa senkin sivistynyt pöhkö, vaan jääkiekossa. Vuosi 1994, loppuottelu, 2-1 rangaistuslaukauskisassa.)

Asiaan: (ihan todellako olen kirjoittanut ettei minulla ole mitään sanottavaa?)

Katsoin vastikään aivan mahtavan dokkarin Les Bleus – Une Autre Histoire de France 1996-2016 Ranskan jalkapallomaajoukkueen historiasta parinkymmenen vuoden ajalta. Näkökulmana jalkapallon ja yhteiskunnan suhde. Sairaan mielenkiintoista! Joudun miettimään nyt ihan uudessa valossa sitä pyrkimystäni Ranskan maajoukkueen valmennusjohtoon.  Leffa löytyy Netflixistä ja traileri täältä.

(Toivon, että Rytkönen on kuulolla.)

Dokkari ei varsinaisesti lieventänyt vaalikuumettani. Siis ranskanpresidentinvaalikuumetta. Nyt katsonkin netistä ensimmäistä vaaliväittelyä eli mahtava ilta tiedossa valkoviinilasillisen ja 3 tuntia 13 minuuttia kestävän täpäkän keskustelun parissa. Elämäni on niin ihanaa! Vaalien ensimmäisen kierroksen tulosten aikaanhan olenkin jo sitten sopivasti Ranskassa.

Kuva valikoitui a i v a n sattumanvaraisesti. Legendaarinen Eric Cantona vaimonsa Rachida Braknin kanssa Ranskan Ellen kannessa (ja sisäsivuilla) vuonna 2015.

9 Comments

  1. Mä olen ollut fanaattinen jääkiekkofani, myös teini-iän Ässät fanituksen lisäksi siis. Kun me Ison Murun kanssa vietettiin alkuaikoja yhdessä, hän oli kovin kummissaan kun kasailin olohuoneen pöydälle ruokia ja olutta katsoakseni jääkiekon MM-kisoja. Hän kun ei seurannut silloin jääkiekkoa ja ei kuulemma ollut törmännyt vastaavaan tilanteeseen naisen kanssa. Outoa vai mitä? No nykyään hän taitaa seurata enemmän kuin minä, joten job completed. Minä en kyllä seuraa enää niin paljon. Terv. toinen vastarannan kiiski

    • Anna says

      Hauskaa! Nykyään mä seuraan enää vain isoimpia kisoja, fudista ja kiekkoa. Onhan se nyt makeeta!

  2. Sessi says

    Voisitko sanoa sanasen tuosta Les nouvelles facons de s’aimer -artikkelista..? Ranskan-reissulta juuri palanneena olisi mielenkiintoista tietää, mitä Elle sai aiheesta irti. Sinun ajatuksillasi maustettuna tietysti. Ihan postaustoiveena tämän esittäisin 😀

    • Anna says

      Hyvä postaustoive, mutta ei kyllä enää mitään muistikuvaa kyseisestä artikkelista. Se ei siis liittynyt Cantonan parisuhteeseen. Mulla oli kyllä tuo kyseinen numero, mutta en tiedä onko se enää tallella missään. Pahoittelen!

      • Sessi says

        No worries (ajattelin että lehti oli sinulla käsissä) 🙂

  3. Vain yksi kysymys mulla tässä jäi mieltä painamaan: löytyikö se munakuppi koskaan?

    • Anna says

      Ei koskaan!!!! Voitko uskoa. Ajattelen sitä edelleen harva se päivä. Elämäni suuria mysteereitä.

  4. Belgian Lempi says

    Tuo dokumentti pitää katsoa. En olis TAKUULLA tätä löytänyt/tajunnut ilman sun vinkkiä!

    Mun penkkiurheiluhurahdus on se, kun lähetin yleisurheilua selostaneelle Mauri Myllymäelle fanipostia. Ainut faniposti muuten, jonka olen eläessäni lähettänyt.

    Ai niin, sitten oli tietysti ne jotkut mikä lie maailmanmestaruuskilpailut/olympialaiset, joiden aikaan flunssaa potiessa ajauduin katsomaan painia (telkkarista, en sentään molskin laidalta) ja sitten olikin seurattava kaikki mahdolliset Alexander Karelinin alias Siperian karhun ottelut. Jep, joskus yllätän itsenikin ihan toden teolla…

    • Anna says

      No niinpä! Mä olen niin hyödyllinen!!!!

      Siperian karhu, heh. Tästä olenkin joskus kirjoittanut, että jos vain jumahtaa jotain lajia katsomaan, vaikkapa olympialaisten aikaan, niin kyllä siihen kohta on koukussa. Liha on heikko.

      Mutta katsopa nyt tuo dokkari ja kerro sitten mitä pidit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.