comments 25

Uneton matkalla Meksikoon

Meksiko tahtoo valvottaa minua edelleen.

Juuri kun olimme saaneet päätettyä suurinpiirtein mihin koitamme osua kolmen viikon matkallamme, alkoi maa Meksikossa järistä. Se järisi Oaxacan osavaltiossa, järisi Pueblassa ja järisi jälkijäristyksineen pääkaupunki Méxicossa, ja juuri ne samat nimet olivat lukeneet lopullisessa matkasuunnitelmassamme. Peruskallio tärähteli, Richterin asteikko painui punaiselle, kerrostalot ropisivat maahan ja ihmiset heittivät henkensä.

Me pysäytimme matkapuuhastelumme ja tuijotimme uutisia. Voi Meksikoa, voi ihmiskohtaloita… Onko järkeä lähteä, olemmeko vain jälleenrakennuksen tiellä, palloilemassa jaloissa kykenemättä olemaan avuksi?

Vai onko sitten kuitenkin hullua olla lähtemättä? Maailmahan sheikkaa nykyään niin monin tavoin, absoluuttista turvallisuutta tavoittelevan olisi parasta pysytellä… no, vaikkapa Hangossa, joka sekään ei suinkaan ole kaikin puolin turvallista. Meksikolaiset itse toivovat, että matkailu ei lakkaa, tuloja tarvitaan.

Lentoliput Ciudad de Méxicoon on nyt ostettu, majoituspaikat varattu. Kattaus on monipuolinen: airbnb-kämppä, pieni hotelli, taiteilijamajatalo, b&b. Suunnittelemme aikaerojen yli yhteyshenkilömme Sónian kanssa sähköpostitse siirtymiä, retkiä vesiputouksille ja ruokakursseja. Kirjoitan vihkoon kynä sauhuten museoiden ja ravintoloiden nimiä, tallennan linkkejä. Vetreytän espanjaani.

Instagramista (rakastan sosiaalisia medioita juuri tämmöisistä syistä!) tutuksi tullut Yes More Please -ruokablogin Mariana (querida amiga mia!) lähettää eräänä iltana huikean to do -listan, täydennettynä ruokalajeilla, joita meidän on maistettava ja parhailla paikoilla katsella auringonlaskua. Hän listaa jopa kirjakaupat, kuinka huomaavaista! For Anna, it’s a must! Mariana asuu Texasissa, mutta on Meksikosta kotoisin. Instagramissa voit seurata herkullista tiliä täällä.

Sain tuttavan kautta myös yhteyden suomalaiseen naiseen, joka vierailee säännöllisesti Meksikossa. Viestittelemme messengerissä kaikesta, hän on siellä juuri nytkin, terveisiä Soilille! Facebookissa ystävät jakavat linkkejä ja vinkkejä, antavat aikaansa. En kestä miten ystävällisiä ja avuliaita ihmiset ovat.

Palaset siis loksahtelevat kohdilleen, vaikka aluksi tuntui ihan mahdottomalta hahmottaa valtavaa maata ja etäisyyksiä, joita ei tahdo pieni pää käsittää. Nyt voin sen jo myöntää, jossain kohtaa olin jo vajota epätoivoon. Mikään ei tuntunut luonnistuvan, vaikka synnynnäisenä matkanjohtajana olen tottunut pistämään luonnistumaan. Ajattelin jo, ettei meitä ole tarkoitettu tälle matkalle, että maailmankaikkeus laittaa kapuloita rattaisiin, jostain syystä. (Tosin suurin kriisini luonnollisestikin oli se, että mitä laitan päälle Parkkosen valokuvanäyttelyn avajaisiin.)

En ole jännittänyt mitään matkaa niin paljon kuin tätä.  Jo se, että pelkät lentoliput maksavat monien matkojemme koko budjetin verran, asettaa paineita. Otammeko nyt varmasti kaikesta kaiken irti? Ja sittenkin. Haluan päästä edes pikkuriikkisen kiinni arkeen, täyttää päiviä tyhjällä ajalla, tekemättä suunnitelmia. Istua torin kulmalla katsomassa mitä ostoskasseihin sujahtaa, kuinka ystävättäret tervehtivät toisiaan, mistä vanhat papat ja pienet lapset puhuvat.

Vivi-Ann Sjögren kirjoittaa kirjassaan Meksikon Päiväkirjat näin:

Ensimmäisinä päivinä minulta kysyttiin usein:
– Millaisia odotuksia sinulla oli tullessasi?
Vastasin, ettei minulla ollut mitään odotuksia.
– Mutta millainen kuva sinulla oli Meksikosta?
Ei minulla ollut mitään kuvaa. Tulin tänne saadakseni jonkinlaisen kuvan.

(…)

Olen intohimoisen kiinnostunut arkipäivästä. Päältä katsoen paikoilleen pysähtyneestä, tavanomaisesta. Turistikohteissa voi säntäillä miten tahansa, siellä on valmiutta ottaa vastaan päivittäinen rynnäkkö.

Arkipäivään ei pääse yhtä helposti kuin turistikohteisiin, sinne ei voi lunastaa pääsylippua. Se ei ole avoinna kello 9-18 eikä suljettu maanantaisin. Se on herkästi haavoittuva, ja pahimmassa tapauksessa se vetäytyy kokonaan piiloon. Se on läheistä sukua metsäneläimelle ja pystyy helposti teleytymään näkymättömäksi, jos sitä lähestyy kiertoajeluesitteet kädessä. Varsinkaan tungettelua arkipäivä ei siedä.

Mitä hiljempaa itse pysyttelet, sitä enemmän ympärilläsi tapahtuu. Silloin kuvatkin syöksyvät tajuntaasi.

Samaistun. Arjen lisäksi haluan jättää tilaa myös spontaaneille seikkailuille, semmoisille kivoille ja hyville, ei liian hiuksianostattaville.

Neuvoja kaivataan: haluan somettaa koko ajan hulluna kaikesta näkemästäni ja kokemastani, en halua katsoa mitään paljaalla silmällä. Mikä on paras (ja edes jotakuinkin kohtuuhintainen) tapa pistää luuri ympärivuorokautiseen valmiuteen? Haluaisin myös uuden puhelimen huippukameralla, eikö nyt joku sponsori voisi astua esiin, yhteisen edun vuoksi? Ei tämä ole vain minun matkani, tämä on meidän kaikkien matka Meksikoon.

25 Comments

  1. Nikadora says

    Taiteilijamajatalo♡
    Synnynnäinen matkanjohtajuus on liian vähän huomioitu hallitseva luonteenpiirre =)
    Itsekin siitä olen ”kärsinyt” ja tuntenut yhtäaikaa sulavasti luontevaa matkailua, ottamatta kunniaa.
    On vain niin vaikeaa heittäytyä muiden suunnitelmiin =》
    Yksinmatkailussa on puolensa.

    Oletko lukenut Hilla Hautajoen kirjan KEINUTUOLIKAUPUNKI JA TULIKÄRPÄSTEN KYLÄ? Käsittää hänen tekemiään harharetkiä Latinalaisessa Amerikassa.

    Niin, eikä taida maapallolta löytyä kolkkaa, jonne voisi vaipua onkaloon piiloon ja
    turvaan.
    Eläkäämme!

    • Anna says

      Varasin mainitsemasi kirjan saman tien kirjastosta!

  2. Anna Palaa anna bannana Maaanzanna !
    Wishing you the BEST Mexican adventure to come, I know you will LOVE IT!
    Abrazo grande Amiga!

  3. A little Spanish 911:
    Hola=Hello!
    Buenos Dias!=Good Morning + amigo/a=friend
    Buenas Tardes!=Good Afternoon + amiga/o=friend
    Buenas Noches!=Good Night + amiga/o=friend
    An informal greeting: Que onda?= Whats up?
    At a restaurant or on a tequila situation= Si, Mas por favor!= Yes, more please!
    Salud!=cheers!
    Muchas Gracias!= Thank you lots!
    One Taco Please = Cuatro Tacos porfavor!
    Let’s go little shell to the sea= Vamonos Conchita al mar!
    Lots of noise!: Me gusta su musica : )…
    May I use your restroom please: Podria usar su Baño porfavor?
    Cold beer: Cerveza fria
    The last one before we leave: La ultima y nos Vamos!
    Where is the Mezcal? = Donde los mezcales
    Little mezcal= Mezcalito
    I want all this books!= Quiero todos estos libros!
    I like to read=Me gusta leer
    I love Mexico=Yo amo Mexico
    VIVA MEXICO!!!
    xoxo Anna & Co.

    • Anna says

      Haha, perfect! Perfecto! I especially love the cuatro tacos por favor -part 😉 😉 😉

  4. Belgian Lempi says

    Miten jännittävää! Ja sun suunnitelmat kuulostaa mahtaville.

    Voisitko seuraavaksi organisoida jonkun lukijamatkan?!?

        • Anna says

          Katsotaan miten pärjään tämän ekan reissun! 😀

        • Anna says

          Mua kiinnostaisi näyttää ihmisille kyllä sitä Peloponnesoksen aluetta, Mania ja Messiniaa, ne kun eivät ole matkailijoille niin tuttuja!

          • Anna says

            No ja herranjestas, Ranskan Rivieraa tietenkin! Mulla on kauhea ikävä Ranskaan…

          • Belgian Lempi says

            Nyt tiedän – Fitzgerald – Tender is the night- teemamatka!!!

            Antibes, Villa America, Hemingway, Dos Passos – ja tietty kaikki Fitzgeraldin omat mestat. Ruuat, aperot. Kunhan Meksikoa on fiilistelty hartaudella ja ajan kanssa, niin sitten tämä työn alle? Voin maksaa ennakkomaksun jo nyt!!!

            Mutta koetan rauhoittua – ensin Meksiko!

  5. Mirja says

    Upeaa ja antoisaa matkaa. Itse nautin ja välillä hiukan jännitänkin, pienistä Meksikon terveisistä kuva ja viestimuodossa tyttäreltäni. Hän viettää vaihtarivuotta Meksikossa. Kolme kuukautta siellä nyt ollut ja kokenut sen maanjäristyksenkin. Pikkaisen äitiä täällä jännitti kun tyttäreltä tuli viesti ” heräsin valtavaan maanjäristykseen” .

    • Anna says

      Voi hurja! Toivottavasti maa pysyy nyt paikoillaan hyvän aikaa… Onko tytär viihtynyt Meksikossa? Saanko kysyä missä päin hän on?

      • Mirja says

        Kulttuurishokki oli aluksi aika valtaisa, mutta nyt jo se hieman helpottanut niin olokin tuntuu jo mukavammalta. Ja kun vielä kielitaito karttuu niin itsevarmuuskin kasvaa, sanoi että erilaista espanjaa kuin mitä koulussa opiskellut. Chiapas on osavaltio missä tytär on.

        • Anna says

          Chiapaskin kiinnosti/ kiinnostaa meitä kovasti. Tsemppiä tytöllesi vaihtovuoteen, kaikki menee varmasti hyvin!

          • Mirja says

            Käykää moikkaamassa jos sinne suuntaatte 🙂

  6. Soili says

    Kiva juttu taas kerran, Anna! Sain sinulta jopa kiitosta vihjeistä, vaikka tunnen itseni aika avuttomaksi. Ei Meksikoa eurooppalaissilmin voi oikein hyvin edes kuvata….se pitää nähdä, maistaa, haistaa ja KUULLA. Sillä meteliä Meksikoon mahtuu….ja värejä, kauneutta ja ihanaa ruokaa sekä ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Tulin juuri tänään takaisin Hollantiin. Ihanaa olla kotona ja päästä kiinni arjen rutiineihin, MUTTA ne tuntuvat mukavilta vain, koska on saanut niista kunnon irtioton ….jatka, Anna, suunnittelua ja haaveilua, ne ovat elämän suola. Meksikossa sitten kannattaa mennä virran mukana ja nauttia joka hetkestä 🙂

    • Anna says

      Rakastan mekkalaa ja meininkiä! Ja ruokaa! Odotan niin innolla.
      Ja todellakin sinusta on ollut apua ja henkistä tukea, matkaa pohdittaessa. Kiitos vielä.

  7. Ophélie says

    Olen niiiin kiitollinen että pääsemme kanssasi Meksikoon(kin). Juuri ja juuri Kreikan humusta toipuneena! ♥

    • Anna says

      Ja Kreikkaakin olisi vielä kuvakaupalla läpikäymättä, voi laiskaa bloggaria! Mutta kohta Meksikoon, jee!

  8. Nimetön says

    Itse olin kesällä kuukauden ulkomailla ja liikenteessä otin kuvia ja videoita ja tuuttasin haluamani eetteriin sitten kämpillä ilmaisella fifillä. (Luulisi löytyvän nykyään monesta paikasta?) Puhelin oli lentotilassa koko matkan ajan paria tekstiviestiä lukuunottamatta. Läheisille viestittely onnistu tietenkin myös fifillä facessa, whatsupissa jne. Mutta haluat ehkä yhteyden koko ajan? Pälkähti myös mieleeni, että mitenhän se Stella on ratkaissut tän kun somettaa nytkin sieltä Australiasta?

    • Anna says

      Minä olen vuoden verran käyttänyt Euroopan reissuilla nettiä ihan huoletta, siis myös wifin ulkopuolella, ja laskut ovat pysyneet kohtuullisina. Mutta en tiedä miten sitten Meksikossa homma toimii… voisinkin kysyä Stellalta! Tai puhelinoperaattoriltani 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.