comments 7

Ulvova mylläri

Juuri kun väitin, että mitään en shoppaile, niin menin ja shoppailin taas.

Meillä oli Ranskanmatkalle missio. Oli löydettävä pippurimylly. Hieno, suuri, kunnollinen ja järeä pippurimylly, jota esittelisimme vielä lastenlapsillemmekin, kertoen lumoavasta perhejoulustamme Ranskassa. Semmoinen mielen ankkuri, toteemieläin. Toteemipippurimylly.

No, ostimme pippurimyllyn sitten Joensuun Sokkarilta ja aina myllyyn koskiessani tulen muistamaan hautajaiset, joihin juoksimme pippurimylly laukussa. (Onneksi se oli musta!)

Peugeotin kiiltävänmusta pippurimylly on täydellinen. Se rouhii kuin luolamies, mutta näyttää sivistyneeltä. Ja siitä lähtee ihana ääni. Olen yliannostellut mustapippuria koko viikon.

Eilinen tekosyyni mustapippurin käytölle oli nopea ja helppo gnocchipaistos. Oli olemassa ohje, ja oli olemassa Kirjatoukka, joka vähän muokkasi ohjetta. Näin minä sen tein.

Ostin valmiita perunagnoccheja Hangon kookaupasta. Merkki oli La Molisana, ne olivat sellaisissa kauniissa, läpinäkyvissä, italialaista eleganssia henkäilevissä paketeissa. Minä otin 2 pakettia, à 500 g.

Keitin perunagnocchit pikaisesti kiehuvassa vedessä. Kuten pakkauksessakin neuvotaan, gnocchit valutetaan HETI kun ne nousevat veden pintaan. Keitoaika on vain pari minuuttia! Kaadoin valutetut gnocchit nopeasti uunivuokaan, ennen kuin ne möykkyyntyivät ja sekoitin lusikallisen oliiviöljyä joukkoon.

Samaan aikaa kun keitin vettä ja gnoccheja, kuumensin kattilassa valmista tomaattipastakastiketta ja tilkkasen tölkkienhuuhtaisuvettä. Siihen kahteen gnocchipakettiin varasin 2 lasitölkillistä. Tästäkin mulla löytyy vinkki: tosi hyvä ja laadukas versio on Rao’s Homemade (niin varmaan…) Tomato Basil -soossi.

Laitoin gnocchien päälle uunivuokaan 1,5 rasiaa babypinaattia, murustelin reilusti ricottaa seuraavaksi kerrokseksi, sitten ”pari” rouhaisua mustapippurimyllystä ja lopulta kuuma tomaattikastike. Raastoin parmesaania päälle. Tuikkasin grillivastuksen alle kunnes juusto kuplahti ja sai väriä. Keittiö täyttyi ihanalla tuoksulla!

Säästin pöytäänkin huuhdeltuja pinaatinlehtiä ja parmesanraastetta. Perhe ulvahteli ihastuksesta, minä kumartelin oikealle ja vasemmalle.

Peugeot-pippurimyllyt ovat Ranskasta, jossa niitä on valmistettu jo vuodesta 1874. Myllyjen mekanismilla on elinikäinen takuu. Myllyjä löytyy erikokoisia, -mallisia ja -värisiä, tuo meidän häiskämme on Paris-sarjaa. 

7 Comments

  1. Oi, pitääpäs kokeilla! Minulla on ollut pitkään mielessä sellainen kaunis läpinäkyvä iso mylly johon voisi laittaa karkeaa suolaa, vaikkapa pinkkiä Himalajaa. Mutta en ole löytänyt just sopivaa. Tuo teidän musta näyttää kyllä hienolta.

    • Minä kyllä muuten rakastan mortteleitakin, niissä on semmoista tekemisen meininkiä! Onnea etsintöihin!

  2. Gnocchit on meidän perheen lempiruokaa, etenkin tytön ykkösherkku. Lomakodeissa teemme aina, mutta kotipuolessa homma kaatuu hyvien valmisgnocchejen puutteeseen ei sen puoleen että täkäläisissä myymälöissä olisi edes huonompia, täällä ei olla sellaisista kuultukaan! Kerran tein itse, mutta huh huh, en kyllä toista kertaa jaksa moista vaikka niistä hyviä tulikin.
    Toinen suuri puute täällä päin on ricotta. Rrrrakastan ricottaa (etenkin pizzassa!), mutta sitähän nämä markettipäälliköt eivät suostu tajuamaan.
    Mutta gnoccheja uuniin, sitäpä en olisi hoksannut. Tämä ruoka kuullosti tosi ihanalta.

    • Minäkään en jaksa tehdä itse, mutta nämä valmisversiot olivat TOSI päteviä! Juttele kauppiaan kanssa, sano että jos kerran Hangostakin saa… 🙂

  3. En halua pilata sinun pippurimyllyiloasi, koska muistan tuon tunteen kun sain oman ison Peugeotini käsiin ensimmäistä kertaa. Muutaman vuoden kuluttua rakkaus on kuitenkin laantunut, kun kiroilen tyhjää pyörivän myllyn kanssa. Kauneutensa takia se saa paljon anteeksi, enkä ole parempaa löytänyt. Suhteemme on viha-rakkaussuhde. Voi olla, että myllyni on maanantaikappale, koska vanhempi Peugeotini on hoitanut hommansa enemmän kuin säällisesti, se on rumempi, joten se joutuu piiloutumaan kaappiin, mutta kun kaunotar kiukuttelee kaivan sen esille hoitamaan hommat.

    Mutta onhan se vaan niin, että kauniimpaa ei ole.

    • Voihan riivattua! Toivottavasti tämä tyyppi hoitaa hommansa vielä vuosikausia, olen nimittäin haaveillut Peugeotista kauan! Mitenköhän se takuuhomma oikeasti käytännössä sitten toimii, voitkohan lähteä kaunottaren kanssa Ranskaan "öljyämään koneistoja", Peugeotin piikkiin tietenkin? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.