comments 14

Tyynyn alle

Jos sinulla on mahdollisuus käydä katsomassa animaatioelokuva Prinsessa Kaguyan taru, käy.

Elokuva on sulokas, haikea ja ihmeellinen. Välillä vain muutamalla siveltimen vedolla kerrottu tarina perustuu yli tuhat vuotta vanhaan japanilaiseen kansansatuun kuuntyttärestä, joka syntyy bambun sydämestä vanhalle pariskunnalle.

Jos sinulla on mahdollisuus lukea Mia Kankimäen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, lue.

Keväällä hitaasti nauttimani kirja on ollut pitkään aikaan suurin lukuelämykseni. Jostain syystä pistin pitkään vastaan ja vain katselin harvinaisen kaunista kantta avaamatta koko kirjaa. Alkuun päästyäni en olisi halunnut sen päättyvän. Kirja on omistettava, siihen haluaa piirtää ja kirjoittaa, sen sivuja taittaa. Kirja olisi myös mitä viehkein lahja.

Nämä kaksi, elokuva ja kirja, täydentävät toisiaan. Molemmat hulmahtelevat kuin kaksitoista kerrosta värikästä villisilkkiä.

“Pleasing things: finding a large number of tales that one has not read before.” 
– Sei Shōnagon, Makura No Soshi – The Pillow Book
 (”Tyynynaluskirja”, ei suomennettu).




14 Comments

  1. Tiedän sen kirjan, tiedän sen viehkeän kannenkin oikein hyvin ja juuri siitä syystä olen vältellyt teosta. Minulle on sata kertaa käynyt huonosti, kun olen valinnut kirjan kannen perusteella. Ehkä kuukausi sitten oikein suutuin itselleni, etten voi olla niin tyhmä, että annan niiden seireenien houkutella itseni kansikuvillaan tarttumaan johonkin, mikä on sisältä pelkkää pölyä. Kaunis kahvikuppi ja naisen hiukset, tämän on oltava ihana, no ei ollut. Ehkä uskallan nyt suosituksestasi koskea tuohon vaaleanpunaiseen kirjaan, jota olen kiertänyt, kuin kissa kuumaa puuroa, uskaltaisinkohan jopa ryhtyä lukemaankin.

    Studio Ghiblin elokuvat ovat olleet äitini ja minun yhteinen harrastus, olemme käyneet katsomassa niitä yhdessä ja ostaneet elokuvat kotiinkin katsottaviksi, monet niistä maailmoista ovat ihanasti upottavia ja tästä todellisuudesta irrottavia. Ostin jonakin vuonna, kun asuin vielä kotona äitille totoro-pehmolelun, kyllähän kaikki sellaisen tarvitsevat.

    Ps. Viimeksi kun kävin kirjastossa ajattelin, että kokeilen Kirjatoukkametodia kirjanvalintaan heti, kun ensin otan hyllystä yhden, jonka haluan lukea. Sitten oikeassa kohdassa hyllyä ei kirjaa ollutkaan. Katsoin puhelimella, pitäisi olla juuri tässä, ei ole. Menin hakukoneelle, pitäisi olla, mutta ei ole. Ajattelin, että ehkä maailmankaikkeus tahtoo, etten lue tuota kirjaa. Uhmasin kohtaloa ja menin kysymään virkailijalta, hänkin oli hämillään katoamistapauksesta, mutta haki varastosta vanhemman painoksen minulle. Siinä sitten kotiin kävellessä mietin, että jäi kokeilematta se toukkametodi, ehkä ensi kerralla. Raportti siis jatkuu.

    • Mulla oli myös suuria vaikeuksia tarttua tuohon pinkkiin kirjaan, ja kyllä, olen kokenut samankaltaista kauniiden kirjojen kiertelyä. Mutta uskalla koskea tähän! Vaikkakin, nyt kun olen kehunut, niin kokemus on heti jotenkin valmiiksi värittynyt. Mutta silti, koita.
      Minullahan on myös semmoinen ketkuilu, että en mielellään lue mitään uutuuskirjoja silloin kun kaikki lukevat niitä. Hölmö erikoisuudentavoittelija. Siksi luen jotain Lippe Suomalaisen 80-luvun muisteloita kun muut lukevat Tikliä. No, jokaisella on tämänsä.

      Mekin rakastamme Studio Ghiblejä. Olisiko Kikin lähettipalvelu lempparini? Ei, en pysty päättämään. Minulla ei ole Totoro-pehmolelua, ja myönnän, että sen kyllä huomaa.

      Odotan innolla jatko-osaa kirjastotemppuilulle. Tuo kokemasi oli kyllä erikoislaatuisin kohtalon väliinpuuttuminen kuunaan! Uskallatko kertoa mikä kirja oli kyseessä?

    • Se oli Georges Perecin Tiloja/Avaruuksia. Kyseisen tekijän Elämä Käyttöohje oli kyllä paikallaan, mutta siirryn siihen ehkä myöhemmin tai ehkä se vaatii enemmän, kuin neljän viikon laina-ajan, joten se kaiketi on ostettava omaksi, että sen kanssa saa laahustaa rauhassa.
      Mutta sitä en kyllä ymmärrä, että kuka ihme tahtoo varastaa kirjoja kirjastosta, vai onkohan siellä sittenkin jokin musta aukko…

    • Minusta on jotenkin äärettömän coolia, että joku varastaa juuri Tiloja/ Avaruuksia, uskoni nykynuorisoon (tai nykyrikollisiin) nousi juuri kohisten. Haluaisin itsekin lukea sen, ties vaikka varastaa…
      Elämä Käyttöohje jäi tosin aikoinaan kesken, mutta hei, me suuret lukijathan tiedämme, että jokaiselle kirjalle on aikansa, eikä aina osu kokeilu kohdilleen.

  2. Olen ehdottomasti samaa mieltä näistä kahdesta asiasta. Luin Kankimäen kirjan keväällä jolloin oli jo tiedossa että lokakuussa pääsen Tokioon ja Kiotoon. Pidin kirjasta heti valtavasti, mutta nyt kun olen saanut itse tutustua Kiotoon, pidän siitä vielä enemmän. Paikannimet sanovat jotakin aivan eri tavalla ja teksti oli jotenkin "tutumpaa".

    Olen myös Ghibli -fani. Ensimmäinen ostokseni Japanissa oli Kikin ihana Jiji -kissa. Ja kyllä, kävimme Ghibli studioilla herkistymässä. Se on kaunis ja ihana paikka, kirjoitan siitäkin kunhan ehdin Japanin matkablogiini!
    http://matkajapaniin.wordpress.com/

    • Tuli kyllä hirmuinen Japani-kuume kummastakin elämyksestä. Onnentyttö kun pääsit tapahtumapaikoille. Japani-blogisi on aivan ihanan-ihana, säästelen, luen hissukseen, nautiskelen. Minäkin haluan Jijin!

  3. järkyttävä asia kävi tänään, olin menossa kirjastoon hakemaan varauksessani olevaa kirjaa, juuri tuota Kankimäen kirjaa, mutta se oli viety! Tämä on oltava enne, se on ostettava omaksi!
    Kaksitoista kerroksinen värikäs ja hulmahteleva villisilkki kuulostaa (eli näyttää päänsisällä ajatuksena) ihanalta.

    • Tosiaan, kirjastotaikoja! 😀
      supersöpö tuo minikirja, saisi käsilaukkuun mukaan kätevästi, mutta koti-kirjana haluan kovakantisen (eli sidotunko se nyt oli eli kauniimman) version mieluiten, jostain syystä vieroksun pokkareita ellei ole kyse matkalukemisesta tai ainoasta vaihtoehdosta.

    • bongasin tuon minikirjan tänään Akateemisessa, ei sitä voinut vastustaa, oli niin suloinen 🙂

    • Mä en kehtaa myöntää, mutta mä ostin sen myös, siis vaikka mulla on se kovakantinenkin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.