comments 14

(Työ)elämää

Olen hyvin onnekas. Antakaas kun kerron. Olen nähnyt työelämää aika monelta kannalta. Olen tehnyt töitä koulunkäynnin ohella ihan nuoresta. Olen ajellut työsuhde-Audilla Helsingin Esplanadilla mutta olen myös ollut työtön. Olen ollut palkkatyössä, it-kuplassa, yt-neuvotteluissa, kotiäitinä ja nyt työllistän itse itseni. Olen myös yksityisyrittäjän vaimo. Yksityisen sektorin lisäksi olen nähnyt hyvin läheltä kunnallista työkultturia.

Olen hyvin onnekas. Ystäviä minulla on laidasta laitaan. Ihan sitä crème de la crèmeä eli köyhiä runoilijoita, tavallisia rakkaita keskiluokkaisia puurtajia ja lisäksi satumaista elämää eläviä menestyviä, viisaita ihmisiä. Paljon sydämiä tähän kaikille.

Meillä on usein tapana pitää joku pieni illanvietto ja kutsua kaikki kynnelle kykenevät. Semmoiset avoimet ovet -bileet. Nyt joudun ensimmäistä kertaa illan menun lisäksi miettimään ketkä voin laskea samaan aikaan saman katon alle. Vatsasta nimittäin vääntää ajatella mihin keskustelu voi ryöstäytyä. (Jostain syystä muuten kaikista rumimmin toisista ihmisistä puhuvat nyt ne, joilla on kaikista parhaiten asiat.)

Jokainen katsoo maailmaa tosi tiukasti omasta näkökulmastaan. Kenenkään muun osaan on hyvin vaikea asettua, vaikka muuta väittäisi. Koskee myös minua. Otetaan yksi ”ikkuna” minun osaltani, oma Facebook-yhteisöni. Siihen kuuluu tällä hetkellä 856 ihmistä. Keskustelu hallituksen leikkauksista poikii monenlaista kommenttia. Luen kaiken, avaan kaikki linkit, opiskelen sen mistä en tarpeeksi tiedä. Asetan oman tietämykseni, kokemukseni ja ymmärrykseni kontekstiin, toimin oman logiikkani ohjailemana ja muodostan mielipiteitä, joita kaikkia en varmaankaan osaisi perustella. Vältän asettumasta millekään puolelle, sillä näen epäkohtia molempien laitojen ajattelussa, toimintatavoissa ja keinoissa. Asiat ovat harvoin vain yhdellä tavoin oikeita. Totuus on totta sen mukaan kuka on kertoja ja mitkä ovat kertojan motiivit.

Yhden asian tiedän olen tietävinäni: matalapalkkaisen, raskasta vuorotyötä tekevän palvelualojen työntekijän selkännahkaa repimällä ei tätä maata nosteta.

Siksi Kirjatoukan sydän on tänään siellä toreilla teidän kanssanne, siskot.

Suosittelen: Dokumentti Inequality for all on katsottavissa esimerkiksi Netflixissä.

14 Comments

  1. Loistavaa, Kirjatoukka! Olen just samaa mieltä. Ihmisillä saa ja pitää olla erilaisia mielipiteitä mutta silti pitää voida istua saman pöydän ääressä ja puhua – muustakin kuin erottavista asioista ja just niin: matalapalkkaisen, raskasta vuorotyötä tekevän palvelualojen työntekijän selkännahkaa repimällä ei tätä maata nosteta.

    • Kiitos. Vitsi että jännitti tämäkin taas. Miksi? Mikä mua jännittää? Tekee ihan hyvää välillä ylittää iänikuinen kaikkia miellyttämisen tarve.

  2. Ilkka says

    Hyvin kirjoitettu kirjatoukka. Rahasta tai sen puutteesta huudellessa unohtuu se oleellisin eli ihmisyys. Runoilijaa, johtajaa ja kätilöä ahdistaa ja suututtaa. Kaikki vetäytyy kuoreensa vaikka pitäisi tehdä toisin. Kuunnella, keskustella ja tehdä yhdessä. Ei sanella tai alistaa.

  3. Anonyymi says

    Yhtään sen vähemmän en Toukkaa fanita, vaikka täysin eri mieltä olenkin. Tolkuttoman velkaantumisen lopettamiseen on osallistuttava kaikkien, myös lähihoitajien. Nyt voit lisätä listaasi runoilijoista ja puurtajista ja hopealusikan nuolijoista myös puoluekirjallisen kepulaisen. Täältä töistä tervesin tänään perjantaina.

  4. Minä olin tänään täysin puolueettomana töissä. En osoittanut mieltä, en poistunut työpaikaltani, mutta en myöskään hehkuttanut ympäriinsä ylpeänä, että minullapa on työpaikka ja olen ylpeä siitä. Kyseessä oli minulle täysin normaali työpäivä. Olisin unohtanut, että on lakkopäivä, ellen olisi pari kertaa käynyt lukemassa uutissivut netistä. Inhoan sitä kiihkoilua ja kyräilyä, mitä tämä koko vouhotus on aiheuttanut. Molemmat osapuolet (työnantaja & työntekijä / hallitus & eduskunta) syyttävät toisiaan, eivätkä edes yritä ymmärtää toisiaan.

    Jotkut hallituksen ehdotuksista olivat ymmärrettäviä ja toiset eivät. Jotain on tehtävä, ymmärrän sen, ja olen valmis osallistumaan talkoisiin omalta osaltani, omaan palkkatasooni ja jaksamiseeni suhteutettuna.

    • Niin oli minullakin, normaali työpäivä, joka kohdallani voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Mutta siis tein töitä. Hallituksen ehdotukset ovat ymmärrettäviä yhden talouspoliittisen näkökulman kautta. Jos siihen uskoo, niin toimenpiteetkin ovat uskottavia. Minä en enää tiedä mihin uskoa. Me kaikki olemme niin liikuttavan valmiita talkoisiin, vaikka todelliset rahareiät saattavat olla jossain ihan muualla? Toivotan jaksamista, elämme vaikeita aikoja!

  5. Hyvin sanottu! Olen itse kans miettinyt juuri tuota, että jokainen mielipiteen esittäjä sanoo asian omalta kannaltaan, omasta kokemuspiiristään – tietysti, kun ei tiedä muista sen syvällisemmin. Siksi mielipiteitä on niin monia, ja se on inhimillistä. Vaikea, jopa mahdoton tehtävä sovittaa nämä kokemukset yhteen joksikin konsensusratkaisuksi. Ne, jotka on valittu päättämään ja joille siitä maksetaan palkkaakin, päättäkööt, itse en osaisi – paitsi oman kokemukseni perusteella (joka tietysti on se kaikista oikein).

    • Juuri näin, pitäisi toki minunkin olla valmis astumaan politiikkaan, jos manaan nykyistä talouspolitiikkaa vääräksi! Koska minusta minulla on hyviä mielipiteitä 😉

  6. Tänään olen alkanut epäillä että hallitus aivan tietoisesti sohaisi muurahaispesää leikkausesityksillään, jotta saisi kansan kohahtamaan ja AY-pomot ihan tosissaan sopimismielelle ja uudelleen pöydän ääreen. En tiedä onko näin, mutta haluaisin ainakin uskoa niin. Aikamoista juonittelua politiikka tuntuu olevan enkä usko monienkaan päätösten perimmäisten syiden olevan niitä mitä kansalle esitetään. Toivottavasti kaikkien asenne olisi jatkossa suopeampi sopimuksen syntymiselle. Toinen asia joka on saanut ikäviä piirteitä esiin ihmisissä on tämä pakolaiskysymys… minä, joka olen aina ollut kiinnostunut kaikesta yhteiskunnallisesta keskustelusta, kaipaan enemmän kissavideoita facebookiin.

    • Kyllä, kissavideoita on ikävä. Olen samaa mieltä, todella julma leikkauspolitiikka voi olla salakavalan tehokas tie lomarahojen leikkauksiin ja työaikojen pidennyksiin, joihin ei ennen tätä sapelin heiluttelua olisi suostuttu minkään ammattijärjestön taholta.

  7. Anonyymi says

    Hyvä kirjoitus, kiitos siitä!
    Olen huomannut saman kuin sinäkin. Että he keillä tuntuu asiat olevan kaikkein parhaiten päästävät aikalailla pahoja sammakoita suustaan.
    Eletään todella epävakaita aikoja joka puolella maapalloa, saas nähdä mikä on tilanne vuoden päästä?
    Mutta älä sinä illallisia jätä sen takia pitämättä!
    Tuija Lahdesta

    • Ja jos ei sammakoita, niin se ylimielisyyden määrä, siitä en tykkää! Semmoista ihme knoppailua. Ehkä tässä tilanteessa pitäisikin vain pitää enemmän ja isompia illallisia ja sekoittaa ihmisiä oikein isolla kauhalla yhteen!
      Kiva kun luet Tuija!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.