comments 6

Tuo aika nuoruuden, tuo aika rakkauden

Edellisen postaukseni saattelin facebookissa matkaan lukijaltamme Marinalta saamani sitaatin siivin:

”Tämä on minun ainoa elämäni, ja tämä on minun ainoa olemassaoleva hetkeni. 
Elossa, ainoa minä, tämän ainoan kerran.” 

Pirjo Levo

Aika kova. 

Tai siis periaatteessa ihan perusasioita, ellei ole buddhalainen, mutta miten sen välillä unohtaakin? Luulenpa, että kriiseilyni liittyy juuri tähän. 

Yhtäkkiä sitä ymmärtää, 

että hei tässä se nyt on, 

tämä on se ”elämä” mistä kaikki puhuvat. 

Hirveät paineet.

Vieressä suurenmoisesti kukkiva nuoruus on palauttanut mieliin kaikuja siitä tunteesta, kun kaikki oli vielä edessä, vapaus oli päätä huumaavaa ja aikaa oli mittaamattomasti. Juuri näinä päivinä muistan, että minulla oli vanhojenpäivissä 20-luvun charleston-mekko, otsalla keikkui sulkapanta ja pitkien hansikkaiden verhoamissa sormissa imuke, ja että vuotta myöhemmin juoksimme koulun portaita alas pihalla odottavaan, lakanoilla koristeltuun rekkaan ja meillä oli Ranskan vallankumouksesta muistuttavat punaiset myssyt, maiharit ja valkoiset paperihaalarit ja Marseljeesin lisäksi me lauloimme Oi niitä aikoja.

Minusta on kyllä ihan mahtavaa olla tässä iässä, ja tässä elämänvaiheessa. On toki tosi kivaa olla alle parikymppinen, mutta ei enää neljäkymppisenä. Mutta jos jotakin siitä KAIKKI ON MAHDOLLISTA fiiliksestä voisi vielä antaa liimautua yltympäri kroppaansa diskoglitterin lailla? Koska kaikkihan on? 

Minulla on oman elämäntapa-arvioni (uskon niihin ”suklaa ja punaviini ehkäisevät kuolemista”-juttuihin) noin 60 vuotta edessä, joten lienee ihan turhaa heittäytyä muumioksi ihan vielä, vaikka minulla ikuisena päiväunittelijana olisi siihen kyllä todella hyvät mahdollisuudet, etten sanoisi luontaiset edellytykset.

Mutta voi haukotus mitä höperrän, sallikaa mun nauraa itse itselleni. Olo on kuin eilisaamun Hesarista: ”Karhukainen heräsi 30 vuoden talviunesta”! 

Lupaan palata ruotuun pian. Jos minulla mitään ruotua on koskaan ollutkaan? 

Hyviä lahjaideoita 18-vuotiaalle: kaunis pieni käsilaukku, lahjakortti Helsingin kuumimpaan hotelliin, kullanvärisiä folioilmapalloja bileisiin 🙂

6 Comments

  1. Anonyymi says

    Tunnelma, kattaus, päivänsankarin säihkyvä hehku, kuvat – oooh!

    Tästähän mä sain myös kivan lahjatoivelistan annettavaksi perheelle silmällä pitäen mun kesäkuisia 47- vuotissynttäreitä, kiitos Kirjatoukka, sulla näitä hyviä ideoita piisaa! Tarkemmin ajateltuna mä voisin ehkä luopua käsilaukusta ja ota tuplasatsin kultaisia folioilmapalloja…onneksi on vielä muutama kuukausi aikaa pohtia.

    Belgian Lempi

    Belgian Lempi

    Belgian Lempi

  2. Anonyymi says

    Kiitos kiitos kiitos, että puit ahdistukseni sanoiksi: "hirveät paineet" elää hyvää elämää ja kaipuun aikaan, jolloin päivässä oli tunteja loputtomasti ja elämässä kaikki mahdollista.

    Mitenhän saisi pudotettua ison osan aikuiseen elämän mukanaan tuomasta painolastista pois harteiltaan? Sinne on kertynyt vastuita, velvollisuuksia, kaikesta huolehtimista, arkisten askareiden loputon virta…

    Tytär täytti 17 eilen, joten samoja kaikuja.

    Sessi

    • Just toi, paino harteilla, vastuu ja velvollisuudet… Onnea sinnekin typykälle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.