comments 15

Täysillä

On alkanut kyllä vauhdikkaammin kuin koskaan, tämä kesä. Tietenkin juurikin toukokuun satumaisista keleistäkin johtuen. Nyt lämpötila notkahti, ja toiveikkaasti uloskannettu oliivipuu pudotti silkasta säikähdyksestä viime yönä puolet jo ennestäänkin talven runnomasta lehtihunnustaan.  Huokaisen salaa helpotuksesta, olen viettänyt useamman päivän yrittäen yhdistää läppärielämän ja säärien ruskettamisen tihruamalla olkihatun alta näyttöä ja ojentelemalla samalla koipiani kohti aurinkoa. Hyvin, hyvin epäergonomista. Puolipilvinen, viileä päivä on kuin armo.

Roikun töiden ja kesälomahäröilyn välimaastossa. Tarraan arkeen, koska kesä jännittää. Olen tehnyt sentään yhden ison päätöksen: en ole tänä vuonna kesäkauppias, olen seikkailija. Seikkailija, vielä vailla seikkailua. Haluaisin kuollakseni matkaan (tiedän, mutta tämä on kroonista), ehkä Bretagneen.

***

Mutta nyt. Rantaravintolat ovat yhtäkkiä kaikki avoinna, me juoksemme kuin vasikat (yhtä janoisina) niitä läpi, uusia ja vanhoja, ihan kuin aika ei riittäisi. Lounaita ulkona, illallisia sisällä ja lopuksi Rakkauden Yläterassille. Kesä, KESÄ!

Kotiovemmekin käy tiuhaan tahtiin. Etuovi, takaovi ja koputus kaari-ikkunaan. Leikkaamme korsikalaisesta pähkinämakkarasta lisää siivuja halkeilleelle kukkalautaselle ja istutamme vieraat vaahteran alle kivipenkille. Puhumme paljon parisuhteista, me neljä-viisikymppiset, sillä mikään ei kai ole vaikeampaa kuin parisuhde. (Tietenkin meillä on parisuhdeapplikaatio, Happy Couple, josta tulee vain riitaa kun toinen ei vastaa päivän kysymyksiin.)

Sitten me puhumme ruoasta, sillä mikään ei ole ihanampaa kuin hyvä ruoka! Puhumme myös siitä, onko väärin matkustaa aina lempipaikkaansa ja siitä, mitä haluaisi syödä 50-vuotispäivänään. (Ennen kysymys kuului mitä haluaisit syödä viimeiseksi ateriaksesi, mutta viisikymppisyys on syrjäyttänyt sen paljon dramaattisempana kohtalona.)

Minä olen miettinyt tätä pitkään, joten tekin saatte aikaa. Rakensin valvottuina öinä mielessäni menuita jo silloin kuin kyseiseen juhlapäivään oli yli toistakymmentä vuotta. Menuni venyivät jopa yhteentoista ruokalajiin, jos amuse-bouchit lasketaan. Nyt olen tullut kuitenkin tulokseen, että haluaisin syödä sittenkin vain vihreää salaattia, grillattuja hummereita voisulalla ja sitruunalla sekä ranskalaisia perunoita. Rakastan ranskalaisia perunoita, kaikki muu on rekvisiittaa. Voisin ajatella syöväni ateriani (joka olisi muuten lounas, ei illallinen) Colombe d’Orin terassilla, rakkaiden ympäröimänä, ja tietoisena siitä, että hotellihuone ravintolan majatalosta on varattuna juuri minulle päiväunia varten. Toisaalta, myös merinäköala kiehtoisi, ranskalainen ja turkoosi sellainen. Lämpöä ja aurinkoa jo tietysti, olisihan toukokuun viimeinen päivä, muttei vielä paahdetta.

Ennen kuin ruoka ohitti ihanuudessa bilettämisen, vakkarikysymykseni kuului näin: minkä bändin valitsisit, jos saisit valita ihan minkä vain, ja saisit järjestää elämäsi keikan, keikkapaikaksi Olympiastadionin ja luvan kutsua kaikki, kaikki ystäväsi? Tämä osoittautui vaikeaksi, sillä välttämättä lempimusiikki ei sopisikaan vuosisadan bailuihin. Vuosia tätäkin pohdittuani päädyin joskus 2000-luvun alussa Red Hot Chili Peppersiin.

No jaa. Onnellisia löytöjä viime aikoina, joista haluan mainita:

  • Lancômen aprikoosintuoksuinen ja -värinen (ei, en ole maistanut) huuliöljy pienessä cocktail-shakerin mallisessa hylsyssä. Ja toisaalta Lumenen vadelmainen huulivoide.
  • See Conceptin nolla-linssit, pyöreissä sarvisankaisissa kehyksissä. Vihdoin ratkaisu tuulisiin, mutta pilvisiin päiviin ja tuulesta juokseviin silmiin. Ja niitä aurinkoisia päiviä varten mustat Ray Banit.
  • Hangon makaronitehtaan Pil Pil-rapupasta, näköjään valitsen joka kesäksi eri pakkomielteen. Viime kesänä se oli fenkolimakkarapasta, sitä edellisenä Puttanesca. 
  • Ranskalaisia vintage-löytöjä myyvästä helsinkiläisestä Koopernusta löydetty keltainen Suze-jääpalakulho. En ole vielä päättänyt tehtäisiinkö tämän kesän spritzeri Suzesta vai Lilletistä…
  • Marguerite Duras’n kirja Att Skriva, koska se on niin sairaan kaunis vaaleanpunainen esine!
  • … josta tulivatkin mieleeni vaaleanpunaiset syreenit, ovatko ne jotenkin pörhäkämpiä kuin lilat ja valkoiset siskonsa? Ainakin ne tuoksuvat kuin hullut, haluaisin maata suu auki niiden alla ja juopua niiden medestä. Mistä sitten taas päästäänkin tähän löytöön.
  • Halva, pistaasihalva. Miten olen voinutkaan unohtaa halvan?
  • Commes des Garconin lompakko, jonka sain  syntymäpäivälahjaksi ja jossa on hauskoja palluroita. Ilahdun joka kerta kun törmään siihen käsilaukussani. 
  • Beyoncén levy Lemonade.
  • Gallimardin oikeilla kirjankansilla varustetut muistikirjat.
  • Meksikolainen lucha libre -painijaestetikka.
  • Wild Mint-tuoksukynttilä, S.A.L.I.sta.
  • Fragonardin Frida Kahlo-pussukka.
  • Korituolit. Mustat varpaankynnet. Black Obsidian-kivet. Nuori Meryl Streep. Olkihattu, se tosiaan toimii. Jo Malonen appelsiininkukan tuoksuinen hajuvesi ja Mokon appelsiininkukan tuoksuinen saippua. Ihoöljyt. Miraval-rosé. Perunalastut. Gunnarsinranta…

Nämä ja paljon muuta löydät Instagramista, jossa saatan olla vahingossa aktiivinen silloinkin kun en tälle tontille ole joutavinani.

Valtava puuvillashaali hapsuilla: LANGØ. Kuvassa näkyvä kirja: The Decisive Moment.

15 Comments

  1. Minä odotan jo ensi viikkoa ja sitä, että saan juoksennella neljä päivää Hangossa ihan itsekseni kirjoja kassissa. Olennaisimmat rantaravintelisuositukset?

    • Kunpa paistaisi, kunpa aurinko lämmittäisi kaikki kallionkolot lukutuokioita varten! Muista vuokrata fillari, näet enemmän. Rantaravintolat ovat kaikki kivoja, tosi vaikea suositella kun jokaisella on oma makunsa. Makaronitehtaalla on tosi kiva palvelu, hyvän ruoan lisäksi ja ihana pikkuinen Bryggan on ilta-auringossa onnen omiaan saaristolaisfiiliksineen.

    • Kiitos! Mua ei haittaa vaikka sataisi, otan sadetakin ja majoitun vaikka kahviloihin. Odotan vain Hankoa Hankoa ja omaa rauhaa.

      Bändikysymyksen unohdin. Mä ottaisin meidän häissä soittaneen maailman parhaan Koskelaisen iskelmäkerhon, sitten voisi kuulla kaikki mahtavat viisut, esittäjästä viis.

  2. Mä oon miettinyt tuota bändikysymystä jostain syystä jo monta vuotta! Ja olen löytänyt vastauksen. Black Eyed Peas. Ei ollenkaan mun lempibändi, mutta vuosisadan bileissä stadionilla ne sais aikaan sikahyvät bileet!!!

    • Ja vitsi, taisinkin just tajuta, että sä taisit kysyä tätä matkailutoimiston Kick Off-juhlissa joskus, ja oon sitten sen jälkeen miettinyt mun vastausta. HAH! 😀

  3. Anonyymi says

    Kaikki tämä oli ihanaa! Joudun jäämään ihan miettimään noita suuria kysymyksiä–

    Päivän epämääräisin kysymys:
    Kuinka nopeasti arvelisit pakkaavasi kotinne tavarat muuttokuntoon?
    Tai mitkä säästäisit, jos vain 1 kontillinen pääsisi matkaan?
    (Täysin teoreettinen heitto, minulle juuri nyt konkreettinen…)

    Nikadora

    • Pakkaisin nopeasti, olen raivannut niin paljon parin viimeisen vuoden aikana. Säästäisin tärkeitä pikkujuttuja, taidetta, kirjoja ja lasten rautasängyt, 1 kontti riittäisi hyvin. Muuttoako teet siellä? Tsemppiä!

  4. Anonyymi says

    Olet selvästi päässyt pahimman tavaramäärän ylitse. IHAILTAVAA. Sama yritys =)
    Alkukesäkin on muuttolintusten aikaa…

    -N-

  5. ooh, appelsiininkukan tuoksuinen hajuvesi! Mistä semmoista löytyy? 🙂
    Ihanaa kesää sulle ja perheellesi! <3

  6. hehe, 50 vuotissynttärit ovat ohi jo, entäs 60-vuotis… ei en kestä! Mutta ehdottomasti Black Eyed Peas mukaaan bileisiin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.