Leave a comment

Tanssi Billy!

Vielä ehtii! Mutta toimi nopeasti, sillä Billy Elliot on Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa enää kuukauden päivät. Me kävimme katsomassa musikaalin Kaupunginteatterin remonttievakkolavalla Peacockissa lokakuun alussa.

Olimme viimeksi musikaalikatsomossa samalla porukalla (me viisi + ystävälapsukainen) Tarzanin aikoihin. Ajattelin, että mitenköhän nuoriso suhatutuu sellaisen satumaisuuden jälkeen vähän realistisempaan otteeseen, onhan Billy Elliot jo ulkoisestikin värittömämpi, 80-luvun kuvitteellinen kaivoskaupunki kun ei varsinaista taikapölyä juurikaan tarjoile. Tai niinhän sitä voisi luulla.

Esitys on kuitenkin niin mukaansatempaava, että puitteet ovat sivuseikka. Meidän iltanamme lavalla oli hiukan ujohko Billy, ja showta vei mennessään suvereeni sähikäinen Michael, roolissa pienestä koostaan huolimatta koko lavan täyttävä Kasperi Virta. Sitä taikapölyä toivat hienot tanssikohtaukset, omina lemppareinani värikäs mielikuvituskabaree. Esitys on täynnänsä tunnetta. Pienen epävarman pojan keskustelut edesmenneen äitinsä kanssa ovat sydämeenkäypiä, mutta siltikin suurimman palan kurkkuun nosti sinä iltana kaivostyöläisten ahdinko. Nauraa saa myös, monta kertaa, ääneen. Aikuiselle katsojalle näyttämölle puvustettu ja lavastettu Thatcherin aikakin on itsessään mielenkiintoinen.

Kun keinahtelimme väkijoukon mukana ulos salista, en malttanut odottaa edes narikoille asti kun jo nyin hihoja että mitä te tykkäsitte. Ihan mielettömän hyvä, huokasi nuoriso kasvoi loistaen. Ja luotettavana merkkinä esityksen erinomaisuudesta huomattakoon, että koko parituntisen kotimatkan takapenkkikeskustelu pyöri juuri nähdyssä esityksessä.

Siis käykäähän, ihmiset. Lähteminen kannattaa aina, eikä vähiten näinä pitkinä, pimeinä iltoina!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.