comments 7

Tallinnankämpillä


Ja niin on taas yksi viikko pyörähtänyt käyntiin, ja kokonainen uusi kuukausi! Huhtikuu on ilmojen puolesta toistaiseksi ollut hiukan julmahko, mutta tuokoon se mukanaan lämpöisiä tuulia.

Huhtikuuhan alkaa meillä aina (no melkein aina) juhlavissa tunnelmissa, aprillipäivä kun on kihlajaispäivämme. Tänä vuonna jo 21. sellainen. Muistatteko vielä kihlajaistarinamme?

Nyt kihlajaispäivää ja keväistä viikonloppua vietettiin aika sateisessa Tallinnassa. Pääsimme vihdoin kaikelta Ranskassa ramppaamiseltamme tupatarkastamaan mustin ja faijan Tallinnan kämpän. Me kyllä yövyimme hotellissa, mutta hengailimme täällä Müürivahe-nimisellä kapealla kadunpätkällä ihan vanhan kaupungin ytimessä, paksujen kiviseinien suojassa. Alakerran kivijalassa vilkkui joku bordellintapainen, ylös johti jyrkkä portaikko ja ruutuikkunoista näkyvä vastapäinen talo oli vallattu rastapäisen nuorison toimesta, hirmuisen jännittävää!

Mutsilla ja faijalla on hyvä silmä ja vainu. Asunto on täynnä kaikkea pientä, kivaa katsottavaa. Kaikella on tarina, jopa päiväpeitolla, jonka nimi ei suinkaan tässä huushollissa ole päiväpeitto, vaan arkipäivän ylellisyys.

Vävypoikansa eli kihlattuni tuntien he sanoivat pian kynnyksen yli astuttuamme: ”Mene tonne meidän sänkyyn ja arkipäivän ylellisyyden alle.”

Pienten tirsojen, juustojen ja punaviinin jälkeen olikin sitten aika valloittaa vanha Hansakaupunki. Aina yhtä ihmeellistä, että niin lähellä on niin erilaista.

7 Comments

  1. Nikadora says

    Tunnelmallista. Itsekin rakastan yksityiskohtia!

    Seikkailla voi niin lähelläkin.
    Kun alkaa liikaa turtua kotiseutuunsa, kannattaa heittäytyä välillä turistiksi!
    Aloittaa vaikkaa juna-asemalta.
    Haistella, kuulostella, hengittää.
    Kulkeutua, ajelehtia, ihmetellä.
    Ja varsinkin pysähtyä.
    Kuinka paljon kaunista voi yllättäen löytyäkin…

    Viimeaikaiset kiintoisat:

    -Avautuvat pajunkissat maljakossa
    -Vihreät, virkatut sohvatyynyt
    -Piilotettu talvitakki
    -Tytön löytynyt kissankorvapipo
    -Kirjaston löytöhyllyn Z. Topeliuksen ”Lukemisia lapsille”, VI osa
    (isällä oli lapsena samaa sarjaa)
    -Lainakirjat. Vihdoin Joel Haahtelan ja Linn Ullmannin uusimmat!

  2. Nikadora says

    Niin ja vielä.
    Ehdin aloittaa aiemman löytökirjani viikonloppuna.
    Aihe ja aikakausi kiehtovat.
    Vuosi 1929. New Yorkissa juhlii uusi, nuori sukupolvi, joka tavoittelee unelmiaan tuona ihmeellisenä aikakautena.

    Ote alkulehdeltä:

    Jotain kirkasta ja vierasta välkähti taivaalla… ja hetkeksi ihmiset golfkerhoilla ja salakapakoissa laskivat lasinsa ja miettivät vanhoista unelmistaan parhaita. Kenties lentäminen tarjoaisi ulospääsyn, kenties levoton veremme löytäisi rajansa ilmojen äärettömyydessä. Mutta tuolloin meillä kaikilla oli jo sitoumuksemme ja jazzaika jatkui ja me kaikki otimme vielä yhdet.

    – F. Scott Fitzgerald: ”Echoes of the Jazz Age”.
    ( The Crack-Up)

    Itse kirja on alkuperäiseltä nimeltään BRIGHT YOUNG THINGS ja kirjailija on Anna Godbersen. Suomennettu nimi jälleen uskomattomasti käännetty: JAZZTYTTÖ PEILAA.

    -Vaan mitähän tähtipölyistä taikaa tuossa 20-luvussa olikaan…myös Pariisissa…

    • Anna says

      20-luku on kyllä aikamoinen visuaalinen ja tarinallinen aarrearkku. Lukuiloa uusien kirjojen kanssa, pajunkissojen katveessa!

  3. Ai että miten idyllisiä kuvia! Ja idyllisiä stooreja -sanoiko kukaan kihlautumisestanne kuultuaan ”niiiiin varmaaan!! aprillia” :D?
    T: pitkäaikainen lukija mutta ensimmäistä kertaa kommentoiva 😛
    p.s hurjasti tykkään tästä uudesta alustasta ja layoutista! Pirtsakka

    • Anna says

      Juu, me oltiin olevinamme niiiiin nokkelia aprillipäiväkihlauksemme kanssa 😀
      Kiva hei kun kommentoit ja kiitos kun luet!

  4. Belgian Lempi says

    Oih ja voih, te onnenpekat kun tuolla saitte hengailla! Päiväpeittoa mulla ei varsinaisesti ole, mutta keltainen viltti kyllä. Mutta tirsat, tupluurit tahi päiväunet on taitolaji, joka multa ei aina onnistu. Joskus nukahdan liian raskaasti ja siitä ei seuraa ylellisen ihana olo vaan kuolainen tyyny ja pöhnäinen pää. Vaan silloin kuin unoset onnistuvat, on olo täydellisen höyheninen!

    Saadaankos me pientä raporttia, siitä mitä muuta Tallinnassa teitte?

    • Anna says

      Mulla on kymmeniä filttejä, koko ajan käden ulottuvilla. Olen vasta Parkkosen myötä oppinut päiväuni-ihmiseksi, ja juuri se max 20 minuuttia on se juju! Päiväunet on parasta!

      Ja saatte, lisää tulossa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.