comments 6

Talk to me

Yksi ranskalaislempparini, elokuva Pieniä, valkoisia valheita (Les petits mouchoirs, 2010) on saamassa kuulemma jatkoa. Ilahduin. Ihana Marion Cotillard näytteli silloin vielä tuoreehkon poikaystävänsä Guillaume Canetin elokuvassa, joka kertoi pariisilaisesta ystäväporukasta lomailemassa Atlantin rannalla, Cap Ferrat’n niemennokassa.

Kakkososaa odotellessa (jos sattuu olemaan Ranskassa…) voi käydä hihittelemässä superpariskunnan uusimmlle elokuvalle Rock’n’roll, jossa totuus ja taru sekoittuvat iloisesti kun Cotillard & Canet esittävät melkein itseään. Mikä on totta ja mikä keksittyä? Ikäkriisistä käynnistyvät tapahtumat kuulemma ainakin ovat tapahtuneet.

Jean-Baptiste Mondinon kuvasarja (ohessa) on osa Rock’n’rollin promootiota, teemana siinäkin julkisuuden ja tähteyden kirot. Huhumylly parin ympärillä on jatkunut koko heidän suhteensa ajan milloin mistäkin syystä. Tuoreet otsikot ovat kevyemmästä päästä, näillä hetkillä toisen lapsensa saava pariskunta kisaa Instagramissa siitä kumpi saa julkaistua toisesta nolomman otoksen.

Kuuntele: Yodelicen mielettömän kaunis biisi Talk to me soi yhdessä elokuvan Pieniä valkoisia valheita avainkohtauksista. Koko soundtrack löytyy Spotifystä elokuvan ranskankielisellä nimellä ja hauska lautatalo, jossa elokuvan ihmissuhdesoppa pyörii,  elle.fr -sivuilta

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

6 Comments

  1. Tuuja says

    Kiitos Anna. Mainitsemasi leffa on ihan lempparileffani kautta aikojen. Kuvailen usein ystävilleni sen tapahtumia. Olen jopa ehdotellut yhteisen kesätalon hankintaa Ranskasta leffan innoittamana. (Teinit toki saisivat hoitaa ihmissuhdesekoilun). Harmikseni en ole muistanut leffan nimeä. Kiitos sinulle, nyt muistan. Ja nyt hassu kysymys. Muistatko minkä nimisiä olivat nämä pikku elukat, joita talon isäntä jahtasi öisin?

  2. Anna says

    Kiva kun olin hyödyksi! Jos oikein muistan, niin ne elukat olivat jotain näädän tapaisia?

  3. Nikadora says

    Tämä on ikimuistoinen ihmissuhdekuvaelma.

    Päivän irralliset hotit:
    -Kirja: Shakespeare & Company by Sylvia Beach (suomennettu versio)
    -Lauri Porra (siinä kaikki)
    -70-luvun oranssikukallinen puuvillateltta!

    • Anna says

      Mielenkiintoiset hotit! Tuo Sylvia Beachin kirja mulla onkin, tosin ei suomennettua versiota. Lauri Porra ja oranssi ovat mulle vähän vieraampia juttuja 🙂

  4. Nikadora says

    Oranssi ON vahva.
    Mutta tiedäthän 70-luvun?
    Vahvaa oranssia, keltaista, ruskeaa…
    Miten ne värit kuvaavatkin niin parhaiten tuota vuosikymmentä?
    Ihan kuin mistään muista kymmenistä ei edes pystyisi niin selvästi poimimaan fiiliksiä pelkillä väreillä…

    Minulla on hyvä ystävä, joka tulee aina mieleeni, kun näen oranssia tai auringonkukkia.
    Se ON hänen persoonansa.
    On myös turkooseja persoonia ym. ”heti mieleen juolahtavia henkilöitä”!

    ( Pistä keskiviikon piikkiin! =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.