comments 6

Takkatulille Tallinnaan

Yksi juttu mitä en lakkaa ihmettelemästä on se, että miten tässä meidän maassamme, jossa talvi kestää keskimäärin 10 kuukautta, ei ole enemmän tulisijoja ravintoloissa ja kahviloissa?

No Tallinnassapa on!

Meidän vierailuviikonloppumme sää oli oikukas. Satoi, taivas oli harmaa ja oli kylmä. Koko Tallinna tuntui eräästä mokkakengissä hipsuttelevasta turistista yhdeltä valtavalta hyiseltä kuralätäköltä. Hakeuduimme lämmön äärelle. Vasta lähtöpäivänä aurinko sojotti niin että riisuimme itseämme vaatekappale vaatekappaleelta säädyllisyyden rajoissa matkalla laivaterminaaliin.

Ensimmäisen takkakokemuksemme ja illallisemme nautimme puolivahingossa tosi kivassa paikassa, joka oli Tallinnan tuntijoillemmekin uusi tuttavuus. Ravintola Kuldmokk sijaitsee vähän syrjässä keskustasta, Toompean mäen tuolla puolen, mutta kävelymatkan päässä kuitenkin. (Kävelymatkan ja kävelymatkan, nämä meidän oppaamme ja vanhuksemme ovat sen luokan vaeltajia, että saimme rukoilla välillä heitä turvautumaan kanssamme taksiin. He valehtelematta kävelisivät vaikka sata kilometriä siinä missä me jälkeenjääneet läähätämme jo muutaman korttelin jälkeen ja vannomme kiinnittävämme jatkossa parempaa huomiota omaan kondikseemme!)

Ravintola Kuldmokk oli valloittava pieni paikka, palvelu ystävällistä ja ruoka herkullista. Ulospäin et arvaisi mitä herkkuja sisältä löytyy, onneksi kävimme ihan sattumalta pihalla juttusille viehättävän vaalean naisen kanssa, joka paljastui ravintolan omistajaksi. Vanha suositus! Parhaan ravintolakokemuksen säästän silti seuraavaan postaukseen.

Seuraava takkatuli löytyi Kalamajan alueelta. Taaskaan en olisi osannut eksyä väsähtäneen näköiseen puutaloon ilman opastusta. (Oli muuten ihanaa olla kerrankin vietävänä, minähän olen meidän perheen ikuinen matkanjohtaja ja välillä vähän väsynyt rooliini… ) Tällä kertaa nautimme tulen loimussa vain viiniä, olihan kyseessä tyylikäs viinibaari ja -puoti nimeltä TIKS. Bonuksena hauska Liisa Ihmemaassa-teema. Sinne vain sisään kun seuraavan kerran vaellat naapurimaassa!

Kolmas takkatulipaikka saa jäädä nimen osalta salaisuudeksi, antaa faijan pitää kantapaikkansa ja paikalliset juttukaverinsa itsellään. Kerron vain, että siellä on kellastuneet mäntyvuoratut seinät, kuolleita ruukkukasveja ikkunalla pölyisten verhojen välissä, saslik tirisee hiiligrillissä ja nurkassa on käynnissä shakkiottelu.

Kaiken tämän takkatulimetsästyksen lisäksi kävimme tapamaassa faijan antiikkikauppiaskamuja, Fjodoria ja muita, mitä erikoisemmissa paikoissa. Ostin mm. turbaanipäisen posliinipojan! Kumu sun muut kulttuuririennot jäivät suosiolla ensi kertaan.

Vielä yksi osa siis Tallinnaa luvassa, sillä sokerina pohjalla on… suola.

Hanko-vinkki: Hangossa kaminan ääreen pääsee Bravaksessa, Itäsatamassa. Kaupan päälle säällä kuin säällä aina yhtä kiehtova merinäköala.

6 Comments

  1. Leenamari says

    Onko kuvassa näkyvä mies isäsi? Hän on tyylikäs herra.

  2. Nikadora says

    Tulisijoja, ja takkoja nimenomaan!
    Ne ovat TUNNELMA.
    Sen rinnalla pari lepattavaa kynttilää pelkkä aavistus.

    Yritän lukea intensiivistä kirjaa.
    Havahdun kuitenkin tuulen keskeytyksiin.
    Suuret männynoksat tavoittelevat ikkunaruutua, hivelevät jo melkein taipuilevin neulasin.
    Nyt kirja jää taka-alalle.
    Ei, olo on liian levoton.

    • Anna says

      Mäkin olen ollut levoton viime aikoina, ja kehno keskittymään… kevättuuli!

  3. Marko says

    Lähdettiin etsimään blogissa mainittuja mestoja…parhaillaan siemaillaan Tiksissä leppoisan bluesrockin tahtiin maukkaita viinejä…kiitos suosituksesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.