All posts tagged: Shop

Nécessaire

Olen joskus ennenkin valitellut haaveiden ja todellisuuden ristiriitaa mitä tulee matkahabitukseeni. Kertonut, kuinka kiihkeästi haluaisin olla se eteerisesti lentokentän kokolattiamatotettuja tuubeja eteenpäin lipuva salaperäinen kaunotar, jolla on tyylikäs, kevyesti rullaava matkalaukku tai ylellinen viikonloppukassi silkinverhoaman matkailijanvartalonsa jatkeena, ja muu rekvisiittakin sävy sävyyn. Mutta olen ollut yhä vain yhtä eripari nyssykkää koko nainen… Hitain askelin hivuttaudun kuitenkin kohti unelmien itseäni. Ensin satsasimme kauniisiin lentolaukkuihin ja nyt lähestyn arvokasta aikuisuutta nesessääri nesessääriltä. Olin etsinyt suurta beauty-pussukkaa jo hyvän tovin (kummallisen vaikea löytää…), enkä ollut uskoa onneani kun löysin paitsi sen suuren, myös kokonaisen hienostuneen KOLMIKON Gauharin taannoiselta pop up-keikalta. Päällinen on pellavaa, mutta sisällä on vedenpitävää pintaa, kuten kuuluukin. Isoon mahtuvat hiustuotteet, vartaloöljyt ja uusin innostukseni – suihkutettava kasvovesi. Keskikokoiseen seerumit, voiteet ja balsamit, ja pieneen kiivaasti kuluvat kajal-kynien pätkät ja huulikiiltotuubit. (Yks luonnonkaunis sanoi Instan puolella, että pärjäisi tuolla keskikokoisella pelkästään, minulla kosmetiikan määrä ylittää pakaaseissa vaatteet ja kengät ihan kevyesti.) Niin, suihkutettava kasvovesi: ranskalaisten apteekkien viileät daamit ovat jo vuosikausia yrittäneet opettaa minut käyttämään suihkutettavaa kasvovettä, yleensä Avènea. Olen sinnikkäästi joskus yrittänytkin, mutten ihan ymmärtänyt hyvän päälle, sehän on …

Aarrearkun antimia

Hitaasti mutta epävarmasti myös tämä shoppi-touhuni etenee. Annan faijan aarrearkku on ammottanut tyhjyyttään (tosin tyhjyyttään vain netissä, oikeassa elämässä aarteiden määrä saa mutsini repimään hiuksiaan päästään) mutta valon lisääntyessä ja lomien lähestyessä aktivoidumme mekin kuin pienet mehiläiset. Minkä lumen luomiselta ennätämme siis. Asiaan! Minullahan on siis tämä saviastiavillitys (crazy pot lady?), siksi tipoittain tänne tarjolle putoavien aarteiden toinen osa seuraa ensimmäisen jalanjälkiä. Tällä kertaa tarjolla on upeat, tummat, pienet marokkolaishenkiset espressokupit lautasineen, kahvikannu, maitokannu sekä sokerimaljakko. Nimistä viis, näin orjallisestihan astioita ei suinkaan tarvitse käyttää. Kuppeihin voi istuttaa vaikka kaktuksia, kuten Do it in Paris -instatililtä juuri trendinenät väristen opimme. Kaikki astiaston osat (6 pientä kuppia, 6 lautasta, 1 isompi kannu, 1 pienempi kannu, 1 sokerikko) ovat ehjiä ja hyväkuntoisia. Väritys poikkeaa vähän astiasta toiseen, käsinmaalattuja kun ovat. Hinta koko setistä on 45 euroa ja näiden särkyvien kanssa vain nouto Hangosta tai Helsingistä, ei postitusta. Astioita ei myydä erikseen ja blogikirppismeiningillä kun mennään, niin ei mitään palautushässäköitä. Setti myydään sille, joka ensimmäisenä kommentoi tähän alle ostoaikeistaan. Muistathan, että kun lisäät kommentoidessa sähköpostiosoitteesi, näkyy se vain minulle, ei muille.

Sailors and mermaids

Olen ihaillut By Muttin seilorihenkisiä posliiniesineitä jo kauan, mutta erityisen hauskan käänteen fanittamiseni sai kun kommenttiboksissanikin riemastuttava lukijani ja tuttavani Titte kertoi, että By Muttin Eva on hänen hyvä ystävänsä ja kuulemma ihana tyyppi! Taidan olla Evaan yhteydessä ja kysyä jos hänkin liittyisi Shop-jengiini, siinä nimittäin proggis, jonka kanssa aion pian ryhdistäytyä. Ja josta tulee huippujuttu! Titen kreisinrohkeaa vanhan talon kunnostusta voit seurata hänen blogissaan, täällä. 

Muistikirjarakkautta

Olen teettämässä omia muistikirjoja myyntiin tuonne SHOPin puolelle, yksi pitkäaikainen haave toteutuu! Mutta voi taivas miten monta asiaa tytön PITÄÄ TIETÄÄ ennen kuin muistikirjoja ryhtyy tilailemaan. Olen levitellyt kaikki muistikirjavarastoni pitkin olohuoneen lattiaa ja tehnyt syväluotavaa tutkimusta siitä minkälaisista muistikirjoista tykkään. Mikä tekee muistikirjasta hyvän. Tunnustelen sisintäni esimerkiksi sellaisten yksityiskohtien parissa kuin ensimmäisen ja viimeisen aukeaman väri. Huokaus. Jonkunlainen lista toivottavista piirteistä on kuitenkin pikkuhiljaa muodostumassa, nyt tarvitsen vielä teidän apuanne loppusilaukseen. Minkälaisista muitikirjoita te pidätte, mikä saa teidän muistikirjarakkautenne roihahtamaan? Täydentäkää vapaasti! Pidän siitä, että sivut ovat viivoitetut, toisaalta olisi hyvä jos osa sivuista olisi ihan blancoja. Täytyyhän ihmisen saada välillä piirrelläkin.Tai ainakin tuhertaa. Kirjanmerkkinauha on niiiiiin kiva, tui tui …samoin kirjan sulkeva kumilenkki (koska liput, laput ja kukat). Kovakantinen on jotenkin pehmeäkantista merkityksellisempi, arvokkaampi (no joo, myös hinnaltaan…) Teetän todennäköisesti kahta kokoa kirjasia: pikkuinen (A6) käsilaukkumalli nopeille muistiinpanoille ja isompi (A5) suurille, painaville ja harkituille ajatuksille. Semmoinen tasku takakannessa olisi ihana (taas koska liput, laput ja kukat). Pieni muistikirja olisi kansikuvaton, mutta ehkä värillinen (onko olemassa muita värejä kuin musta?) … suuri taas saisi jonkun …

Hattaraa

Vasta kun petroolinsiniset sohvat rantautuivat meille viime kesänä, huomasin että tosiaankin, yksi olohuoneen seinistä on joskus maalattu ihan sillä samalla sävyllä. Niin sitä silmä tottuu, en ollut edes ajatellut koko asiaa. Nyt tuntuu, että sinistä on kylliksi ja koska sohvista en aio luopua, niin seinä saa uuden maalin. Tekee mieli puuteripinkkiä. Vaaleanpunainen nojatuoli meillä jo onkin, se saapui kotiin silloin kun olin Kreikassa. En ole ihan varma odotinko perheen vain tuolin näkemistä enemmän. Se oli täydellinen, kuin hubbabubba-purkkaa, ei yhtään varovainen vain juuri oikean kreisin ruusunpunainen! Ja Mokon vaaleanpunaisia samettityynyjä löytyi ennestään myös. Viime perjantain kotona liihotellut tanssiaisperhonen vain vahvisti pinkkejä unelmia, kaikki näytti satumaiselta vaaleanpunaisen tyllin läpi! Kun Mrs Jonesin blogissa oli kuvia Tukholman sisustusmessuilta, sielläkin kummitteli se sama pehmeä roosan sävy. Ja Edie & Edie Grey Gardenista nyt tietysti tiesivät vaaleanpunaisen heleyttävän voiman jo ajat sitten. Pinkit linkit SHOP-sivulla! Tuoli: Jean Vernet Filtti: Langø Korvakorut: Gauhar

Aarrearkut auki

Tuolta Shopin puolelta löytyy yksi ruutu, jonka nimi on mystisesti Annan faijan aarrearkku. Silti tämä ensimmäinen löytö on kyllä minun. Meidän löytömme eivät ole (ainakaan yleensä) mitään arvokasta antiikkia tai huikeita design-esineitä, vaan enemmänkin kuriositeetteja. Faijani on varsinainen Nenä, hän on ollut keräilijä jo vuosikymmeniä. Lähinnä hänen aarteenetsinjänsydäntään on meriantiikki, mutta jos minä saan valita kaupattavat esineet, ovat ne kotoisampia tavaroita arkikäyttöön tai lahjaksi. Minun löytöni ovat aina rakkautta ensi silmäyksellä ja puhdasta sattumaa, en ole systemaattinen keräilijä ollenkaan, vaan vedän tunteella ja tuurilla. En ole vielä ratkaissut miten asettelen aarteet näytille, siis minkälainen näkymä avautuu kun klikkaat Shop-sivulla aarrearkku-ruutua. Siksi ainakin tämä ensimmäinen kauppatavara pomppaa silmillesi ihan näin postauksena ja aarrearkku-ruutu on vielä “kiinni”. Ensimmäiseen aarteeseen: Minusta maailmalta raahatuissa koristelluissa saviastioissa on aina ollut jotain ihanaa. Niistä tulee mieleen Välimeri, aurinko, kuumat pation kivilaatat varpaiden alla, kylmä viini, venyvä aika, liehuva helma, laiskat suudelmat. Juuri näillä ruukuilla saattaa olla kyllä enemmän tekemistä Mustanmeren kuin Välimeren kanssa, enemmän Balkania kyljessään kuin eteläistä Eurooppaa. Yhtäkaikki, savikannu ja kupit tekee mieli viilentää ja niistä tarjota roseeta tai napakkaa ja minttuista sitruunamehua …

Hän on 19

Jos eilen juhlittiinkin hillitysti uutta blogia, niin tänään oli vielä suuremman saavutukseni merkkipäivä. Esikoisemme täyttää 19 vuotta. (On käsittämätöntä kuinka näin nuorella ihmisellä on noin vanhoja lapsia, mutta olenhan toki lähdes kehdosta ryöstetty lapsimorsian.) 19-vuotias on jo aikuinen, kaikkien muiden kuin kyseisten 19-vuotiaiden äitien mielestä. Minusta minun 19-vuotiaani on vauva. Kuten vauvatkin, 19-vuotiaat ovat todella suloisia nukkuessaan ja aavistuksen ärsyttäviä ja yllättävän äänekkäitä hereillä ollessaan. 19-vuotiasta ei kuitenkaan voi olla syvästi rakastamatta 24/7, sillä 19-vuotias on niin kertakaikkiaan ihana olento, kuten vain olla voi se, jolla koko maailma on avoinna edessään. 19-vuotias on jo – jos ei jo muuttanut – ainakin muuttamassa kotoa. (Paitsi Italiassa.) Irtautumista omaan elämään tehdään näyttävästi.  19-vuotiaalle voi sanoa, että nyt on kyllä aika paljon meikkiä, mutta 19-vuotias vastaa siihen vain tyynesti että juuri niin paljon kuin haluan. 19-vuotias tulee ja menee omia teitään, mutta mitä tulee hammaslääkäriaikoihin, olisi hyvä jos äiti voisi soittaa. Tämä 19-vuotias lukee nyt vimmatusti ylioppilaskokeisiin, puuhaa kesätöitä ja haaveilee suurenmoisista matkoista. Me voimme enää vain seistä eteisen nurkassa ja huutaa perään että pysy lämpimänä rakas! 19-vuotiaalle on enää …

Ranskalaisia ihanuuksia lahjaksi tai omaksi

            Seuraa vinkki. Harmi vaan, että joulu meni jo. Toisaalta alkanut vuosi sisältää varmasti kaikenlaisia säkenöiviä juhlia meistä jokaiselle, tai niin ainakin toivon. Ihanat ja erityiset lahjat tai tuomiset löydät nimittäin pienestä puodista nimeltä Koopernu (tai siis kooPérnu), Helsingin Korkeavuorenkadulta. Sillä mikä voisi olla ilahduttavampaa kuin paketista paljastuva ranskalainen vintage-yllätys?Käyttökelpoista, kaunista ja ainutlaatuista, astioista pieniin huonekaluihin. Kaupasta löytyy myös uniikkeja tekstiileitä, tuoksuvia saippuoita ja ihan kaikkea sellaista sipsutusta, jota ainakin minä toivoisin. Ja itse asiassa olen saanutkin täältä tuomisia, ystävämme ovat ostaneet meille noita pieniä metallikulhoja, jotka ovat vilahtaneet kuvissa ainakin täällä! Tällä kierroksella ostin kamulle pari samppanjamaljaa ja itsekseni ihastuin noihin “Toi” ja “Moi” laseihin, joista näen jo itseni siemailemassa pastista Herra Kameran kanssa takapihalla, levysoitin uloskannettuna, korituolien natinassa. Siis kesällä. Hrrrrrrrrrrr.

#visithelsinki

          Olimme varatuneet kolmen vuorokauden Helsingin hurvitteluun mahtavalla kassillisella kirjoja ja lehtiä, tavoitteenamme lueskella hotellin sängyssä. No, emme ehtineet lähestulkoon edes nukkua kaikelta riekkumiselta (ei sellaiselta riekkumiselta senkin pervot!), joten lukeminen jäi pariin vaivaiseen sivunkääntöön. Se ei silti estänyt meitä täydentämästä varastojamme. Onhan Fredan Nide kirjahullun taivas. Niteen hyllyistä poimimme seuraavia namusia: Luncheon, uudehko lehti yhdistää mahtavan kokoisten sivujensa sisällä taidetta, ruokaa ja kulttuuria rennosti ja tyylikkäästi. Letters of note – Correspondance Deserving a Wider Audience, tunnettujen henkilöiden parhaita tai koskettavimpia kirjeitä yksissä kansissa ja osalla alkuperäisistä kirjeistä kuvitettuna. Creative Space – Urban Homes of Artists and Innovators, vähän sekalaisempi sisustuskirja meidän makuumme, kirjoja ja levyjä mitä suurimmissa määrin kaikille kaltaisillemme tavaranarkkareille. Lisäksi tiedotan valtaisan innostuksen vallassa, että Viiskulman Digeliukselle on tullut laatikollinen ranskalaista runoutta älppäreille luettuna, siis voiko olla MAHTAVAMPAA!!! Itse ostin tietysti tuon Persen. Kauniit tummasävyiset kortit, muistikirja ja tulitikkurasiat (kuinka paljon voi ihminen kauniita tulitikkurasioita rakastaa?) ovat Sinebrychoffin taidemuseon museokaupasta. Uskokaa alan asiantuntijaa, sinne kannattaa mennä ostoksille jo pelkän paperikassin tähden. (Myös vöyräs ja värikäs Elämä tarjottimella -näyttely …

Musiikkia miehelle, tai mielelle

          Lahjoin miestäni tänä jouluna ihan hulluna. Niin läpeensä valloittava otus kuin olenkin, ja vaikka tätä voi olla vaikea uskoa, en ole aina ihan vaimo sieltä helpoimmasta päästä. Koska en aio muuttua sen kummemmin, katsoin parhaimmaksi satsata kelpo lahjoihin. Joista paras tulee tässä: RETROLEVYSOITIN! Crosleyn kannettava levari löytyi Mokosta ja kaikkien muiden mainioiden ominaisuuksiensa (cool, bluetooth, usb jotain, blaa blaa blaa) lisäksi se mätsää täydellisesti meidän sinisiin sohviimme. (Tekniikan Maailma, jos etsitte toimittajia, olen käytettävissä.) Herra Kamera rakastaa musiikkia melkein yhtä paljon kuin minua ja minä rakastan vinyylien kansitaidetta, joten olin ihan fiiliksissä lahjastani. Mutta silti samperi soikoon Herra Kamera veti pidemmän korren. Tapaninpäivän aamuna, eli paremmin näissä seurapiireissä seurustelun aloittamisen vuosipäivänä tunnettuna merkkipäivänä aamiaispöydässä odotti käsin raapustettu kortti. Astelin pyjamassa, kahvinhimoisena ja silmät vielä puoliksi unimaailmassa kiinni kortin luokse ja nostin sen käsiini. “ANNA 26.12.1993 ja seikkailu jatkuu.” (taitoin kortin auki henkeä pidätellen) “RED HOT CHILI PEPPERS 29.7.2017. Me mennään keikalle!” Parahdin yllätyksestä itkuun, sillä muistatteko? Red Hot Chili Peppers!!! Ooo!!! Me todella mennään keikalle! Musiikki vaikuttaa terveyteen kuin ihmelääke ja terapia …