All posts tagged: reseptit

Kerberoksen papupata

Kreikka alkaa hivuttautua ihon alle. Ensin kaikki on vähän vaikeaa, ahdistavaa ja jotenkin liikaa, ja sitten yhtäkkiä mistään ei saa tarpeekseen. Turkoosiin mereen on päästävä heti aamulla ja viimeiseksi illalla, kuumuudessa alkaa kellua ja kaikki alle kolmenkympin tuntuu haalealta. Vihreään paprikaan syttyy käsittämätön, jokapäiväinen himo. Kieli ja kirjaimet hahmottuvat salavihkaa, katukyltit, pakkausten kyljet, ruokalistat alkavat puhua, ja minä ymmärrän. Jotain taikaa täällä on, historian suhinaa. Kaikissa kreikkalaisissa kasvoissa kuvittelee näkevänsä tuhansien vuosien taakse, tavoissa ja tottumuksissa on edelleen kaikuja myyttisestä menneisyydestä. Kartasta puhumattakaan. Antiikin tarinat ja jumalolennot ovat edelleen läsnä, tummakulmainen äiti huutaa kädet lanteilla tyttöään pois uimasta: Afroditeeeeeee! Yhtenä iltana, kun Parkkonen on lähtenyt kamera olalla vuokraisännän kanssa ylös vuorille, appelsiinitarhoille, minä seison keittiössä ja laitan ruokaa. (Olen hukkua vihanneksiin ja hedelmiin, joita löydän oven ulkopuolelta joka kerta kun sen avaan. Ei auta, vaikka sanon, että meitä on enää kolme, emme millään saa tuhottua tynnyrikaupalla tilusten antimia, vaikka reippaita syömäreitä olemmekin.) Tällä kertaa valmistan papupaistosta ja pilkon minkä pienellä veitsennysällä kerkeän. Ovet ovat auki pihalle, on edelleen kolmekymmentä astetta, illansuussa. Säärissä tuntuu aurinko ja …

Aurinkoista kalasoppaa

Eletään maaliskuun loppupuolta. Savupiippujen korkeudella riippuvalta, harmaasta painavalta taivaalta heittäytyi viattoman aamupäiväkävelijän niskaan taas yksi märkä lumimyräkkä. Onko tämä pisin talvi koskaan, vai tuntuuko se vain siltä? Aurinkoa on etsittävä nyt vaikka väkisin, vaikka soppakulhon pohjalta. Lämmön ja valon kaipuu on ihan fyysistä. (Onhan se aurinko myös totuuden nimessä paistanut, ajatellaan nyt vaikka viime viikonloppua. Sitä tunnetta, kun säteet ensimmäisen kerran ovat lämpöisiä, ulottuvat joka paikkaan ja ihmispoloinen ajattelee, ettei se talvi nyt niin paha ollutkaan, ja antaa kaiken anteeksi tälle karulle maalle samalla kun sulaa sisältä hissukseen. Mutta ei enää takatalvikohtauksia kiitos.) Keittelin eilen vihdoin sahramista kalakeittoa Samin ohjeella. Tai melkein Samin ohjeella, olenhan omapäinen olento. Alla on minun mutkitteleva versioni. Tein päivällä rauhassa liemen, soseutin sen, ja vasta illansuussa lisäsin kalat ja ravut. Pitkä prosessi teki hyvää, maut olivat ihan tapissa siinä kohtaa kun kuvaaja pääsi maistille. Soupe de poisson en or eli kultainen kalakeitto Pehmittele kattilan pohjalla oliiviöljyssä pilkottua sipulia, porkkanaa, purjoa, sellerinvartta ja valkosipulia. Visko kasvisten joukkoon sahramia, chilijauhetta tai cayennepippuria ja mustapippuria, kaikki värjäytyy ihanan keltaiseksi! Lisää sitten pari kupillista valkoviiniä ja reilun …

Pizzette di Zucchine

Olin perjantaina viettämässä tyttöjeniltaa ihanassa seurassa, kauniissa valoa tulvivassa kodissa. Kakluunit humisivat nurkissa kun ilta pimeni, huomaan kuinka kauhean paljon kaipaan tulta omaankin kotiin… Söimme niin mahtavia herkkuja, että minun oli melkein yksi yhteen kopioitava menu seuraavana päivänä synttäritytön late lunchille. Tyttöjenillan ehtoisa emäntä nimittäin esitteli mm. marinoidut ja paistetut kesäkurpitsat, joista innostuin jatkokehittelemään pienet pizzaset. Pizzette di Zucchine eli pienet, valkoiset kesäkurpitsapizzat Valmista ensin kesäkurpitsat. Leikkaa pari-kolme kesäkurpitsaa ohuen ohuiksi siivuiksi, ja laita hetkeksi marinoitumaan liemeen, jossa on yhtä paljon balsamicoa, oliiviöljyä ja soijaa. Mausta mustapippurilla. Minä laitoin myös valkosipulia, sitä ei alunperin reseptissä ollut. Levittele maustuneet viipaleet pellille tai parille, ripottele päälle parmesania ja grillaa uunissa rapeahkoiksi ja ruskeiksi. Sitten itse pizzahommiin. Minä tyydyin taas valmispizzapohjiin, koska kuuluisa taikinatrauma. Tomaattikastikkeen sijaan sekoita ranskankermaan luomusitruunan kuorta, suolaa ja pippuria ja levitä seos pizzapohjille. Sama idea siis kuin niissä lemmekkäissä fenkolipizzoissa! Nostele paahtuneita kesäkurpitsasiivuja ranskankermalla voidelluille pizzoille, lisää tarvittaessa juustoa ja paista pizzat kuumassa uunissa reunoiltaan rapsakoiksi. Pizzojen ollessa uunissa lämmittelemässä, kuumenna nopeasti pannulla öljyssä isoja katkarapuja ja mausta ne valkosipulilla, paprikajauheella ja chilillä. Nosta pizzat tarjolle käteensopiviksi viipaleiksi leikattuna, …

Rakkausruokaa

En voi millään uskoa, etten olisi kertonut tästä pastasta ennen, mutta ainakaan hakukenttä ei löydä aikaisemmasta esittelystä viitteitä. Siis tämähän on kuitenkin pastojen pasta, meidän elämämme kannalta, ilman tätä pastaa ei ehkä olisi meitä pariskuntana, lapsukaisia, koko tätä kreisiä kohellustamme. Antakaas kun kerron. On ehkä vuosi 1993. Ei ollut ainakaan kesä, oli joku muu. Asuin Aleksis Kiven kadulla (no en nyt herranenaika sentään KADULLA, mutta siis pienessä yksiössä siinä kadun varrella, ennen kuin Kallion hoodit olivat cooleja, päinvastoin).  Olin pyytänyt ensimmäisen kerran erään tummatukkaisen pojan syömään luokseni. Kun sanon pieni yksiö, tarkoitan t o d e l l a pientä yksiötä. Sänky, koko seinän peittävä kirjahylly, toiletissa vain käsisuihku. Mutta säälittävä pöydäntapainen ikkunan edessä oli kuitenkin kauniisti katettu. Seison siis pienessä keittiönurkkauksessa höyryävien kattiloiden äärellä ja valmistan touhukkaana pastaa ja gorgonzolakastiketta, kun ovikello soi. Oven takana vilkkuvat ruskeat silmät ja kimppu gerberoita. Ruokailu jännittää niin paljon, että unohdan salaatin ja patongin keittiöön, josta löydän ne vasta kun ateria on ohi. Oliko meillä jälkiruokaa lainkaan, muuta kuin toisemme? Näin jälkikäteen ajateltuna ruokavalintani oli melko rohkea, jakaahan sinihomejuusto kansan …

Paputacoja ja nuoltuja näppejä

Hiihtoloma. Eräillä. Minä pakenin kirjastoon kirjoittamaan. Tosin siellä oli lasten pelitapahtuma ja oviremppamiehet porineen, joten mitään hiljaisuutta oli turha toivoa. Mutta pikkuinen tutkijankammio kuitenkin, ovi, jonka sai vedettyä kiinni, ja omat kodinkoneet kädenulottumattomissa. Oma kolo. Vilahdin kotiin vain lounaalle, joka tänään oli erittäin poikkeuksellisti Parkkosen valmistama. Ja sairaan hyvä kaikessa simppeliydessään. Mustapaputacot Papupaistos 2 tölkkiä mustapapuja Pussillinen tacomaustetta Soijaa Savupaprikaa Öljyä Huuhtele pavut ja lämmittele ne pannulla öljytilkassa, mausta. Lisää hiukan vettä jos seoksesta uhkaa tulla liian sakeaa. Salsa tölkkitomaateista Pari tölkillistä kokonaisia tomaatteja Sipulia Valkosipulia Punaista chiliä 1 limen mehu Juustokuminaa eli jeeraa Pari ruukkua korianteria Suolaa, mustapippuria Aja salsa sauvasekoittimella karkeantasaiseksi, siis vain muutama pyörähdys. Anna maustua. Leikkaa tarjolle punakaalia ohuina suikaleina ja tee hyvissä ajoin valmiiksi myös yksinkertainen guacamole (avokadoa, limeä, suolaa, mustapippuria). Lämmitä juuri ennen ruokailuja taco-kuoret ja nosta muiden lisukkeiden lisäksi (kaura)ranskankermaa pöytään. Tulisuudesta tykkäävä arvostaa Sriracha-tujausta. Me ripottelimme annokseen myös Cheddar-raastetta, mutta vegaani jättää toki sen väliin. Koristeluun ja maunkin vuoksi vielä korianteripuska tyrkylle. Varaa paljon lautasliinoja per ruokailija ja nauti! Resepti on hieman oiottu versio Paula Heinosen kirjasta Vegeä – herkullista & …

Vietnamilaiset eväsleivät

Näistä patonginpaloista on jos jonkunlaista versiota blogin arkistoissa. Siitä huolimatta päätin pistää reseptintapaisen vielä kerran jakoon, sillä matkan varrella on kokeilujen kautta löytynyt se helpoin, nopein ja mutkattomin tapa tehdä. Ja uusinnan tämä ansaitsee myös ihan suosiosyistä, nämä täytetyt patongit ovat yksi lasten ehdottomista lemppareista. Tee kerralla iso satsi, hiihtolomalaisten on helppo täytellä leipiä omaan tahtiinsa parikin päivää. Rapeakuorista patonkia leikattuna kämmenen pituisiksi paloiksi ja halkaistuina Jauhelihatäyte Luomujauhelihaa 2 sipulia / 4oo gr lihaa Muutama valkosipulinkynsi Tuoretta chiliä tai kuivattuja chilihiutaleita Tuoretta inkivääriä tai inkivääriraastetta lasipurkissa Kalakastiketta (tai 1/2 kalakastiketta ja 1/2 osterikastiketta) Limenmehua Ruskista jauheliha ja silputut sipulit. Mausta seos tuoreella chilillä (minä käytän siemenineen), inkiväärihakkeluksella, kala- ja osterikastikkeilla sekä limemehulla. Anna hetki hautua ja maustua. Ja maistele! Jos käytät pelkkää kalakastiketta, lisää hiukan sokeria. Osterikastikkeessa sokeria on jo valmiiksi. Makua voi pyörylöidä myös seesamiöljyllä, mutta ruskistamiseen tai paistamiseen se ei ole sopivin. Jauhelihan voi korvata Härkiksellä, silloin kuullota ensin sipulit, lisää sitten härkis ja mausteet ja anna hetki hautua. Härkistä ei tarvitse paistaa. Lisukkeet Kaalisalaatti (kiinankaalia tai muuta sopivaa kaalilajiketta, chilirinkuloita, limenmehua, riisiviinietikkaa, seesamiöljyä ja …

Mehevää munakoisolasagnea

Ihana tekemisestä tyhjä lauantai. Hidas ja vähän juhlallisempi aamiainen hääpäivän kunniaksi, harrasta lehtienlukua ja sitten kaupungille lorvimaan. (Kuulostaa hassulta sanoa noin kun asuu keskellä kaupunkia, mutta niin kai kuuluu sanoa.) Pieni kävelykadunpätkä herättää joskus huvittuneisuutta satunnaisissa vierailijoissa, mutta kun vauhtiin pääsee huomaa lopulta käyttäneensä kolme tuntia ja puolen kuukauden palkan sillä muutaman metrin matkalla. Nyt tosin etsin pientä, kaunista kirjoituspöytää, jota ei löytynyt. Kiersin kaupat ja kirpparit, mutta palasin tyhjin käsin. (Tyhjin käsin = kajalia ja huulikiiltoa, tuoksukynttilä ja suklaata eli vain niin sanotut ihmisen perustarpeet.) Ulkona oli kylmä, sellainen piilevä hyisyys, pidemmät kävelylenkit saivat jäädä väliin. Vaatihan myöhäisen lounaan ruokalajikin valmistuakseen oman aikansa. Kasvislasagne oli tyttärien toive, tässäkin huushollissa on nimenomaan nuorten aloitteesta vähennetty pikkuhiljaa lihansyöntiä. Syystäkin. Reseptin löysin kun kirjoitin hakukenttään paras kasvislasagne. Ensimmäiseksi tuli Sivumaku-blogin munakoisolasagne. Munakoisolasagne  Viipaloi ja itketä reilun kilon verran munakoisoja. Sillä aikaa kun munakoisot hikoilevat (äiti, toi on osmoosi! huusi lapsi ohikulkiessaan) tee mehevä tomaattikastike oliiviöljyssä kuullotetusta sipulista, valkosipulista ja kolmesta tölkillisestä tomaattimurskaa, mausta kuivatuilla yrteillä, suolalla ja pippurilla. Pyöristä sokerihippusella. Huom. Mausta tomaattikastike rohkeasti, munakoisot imevät makuja! Kuivaa munakoisoviipaleet, lado limittäin uunipellille, roiski …

Ranskalainen makkarapata

Sunnuntaiaamu valkeni uskomattoman kauniina. Harmaana, mutta kevyen lumipeitteen ansiosta suorastaan säkenöivänä, puhtaana kuin uuden muistikirjan ensimmäinen aukeama. Puut piirtyivät taivasta vasten, lumi teki oksiin efektit. Lähdimme kävelemään rantaan, jossa meri lelli hiekkarantaa pehmeillä, jähmeillä aalloilla. Mikään ei ole ihanampaa kuin tulla pikkupakkasesta kotiin naama jäässä, jalat kävelemisestä hellinä, päivän reippailun suorittaneena ja kaataa lasiin tilkka punaviiniä ja aloittaa pataruoan väkertäminen. Se tuoksu! Ranskalainen makkarapata Kuullota padan pohjalla öljyn ja voin vaahtoavassa seoksessa ronsikisti pilkottua punasipulia ja reilusti kokonaisia, veitsenlappeella murskattuja valkosipulinkynsiä. Heitä mukaan 1 kokonainen, ehjä chilipalko sekä pari oksaa rosmariinia. Ruskista sipuleiden kanssa  lopuksi herkkusieniviipaleita. Lisää viipaloidut makkarat. Minulle oli Lidlin Ranska-viikoilta ostettuja aavistuksen savunmakuisia Diots de Savoie -possumakkaroita. Kaada pataan pari tölkkiä Muttin kirsikkatomaatteja ja tölkkien huuhteluvedet. Lisää vähän tomaattipyrettä. Seuraavaksi pataan lorahtaa tilkka punaviiniä. Mausta suolalla, mustapippurilla sekä kuivatuilla Provencen yrteillä. Lusikoi joukkoon myös karkeaa Dijonin sinappia, se sisältää kokonaisia sinapinsiemeniä. Ihan lopuksi vielä pari purkkia isoja valkoisia papuja. Laita pata uuniin muhimaan ja valmista sillä välin perunamuussi sekä vihreä salaatti. Kun nostat padan pöytään, koristele se vielä runsaalla persiljalla. Bon appétit!

Cacio e pepe

On päiviä ja on päiviä. Jälkimmäisiin kuuluvat ne, jolloin ei huvita ollenkaan laittautua pukeutuu suurimpaan ja mustimpaan villatakkiin ei halua kauppaan tahi ihmisten ilmoille Silloin pengotaan ruokakomeron takarivistä puolikas pussillinen spagettia, täytetään pippurimylly ja nostetaan jääkaapista juustonkannikat ja voilohkare lämpenemään. Koska perhe on piloille hemmoteltu, kutsutaan ruokalajia kauniilla italialaisella nimellä cacio e pepe, sillä spagua mustapippurilla saattaisi antaa heille sen kuvan, etten muka olisi panostanut heidän ruumiilliseen ravitsemiseensa. Cacio e pepe Keittele hyvin suolatussa vedessä spagetit al denteksi tai jopa piirun verran sen alle. Nosta kauhalla vähän keitinvettä talteen. Valuta spagetit (ei liian huolellisesti, keitinvettä saa jäädä) ja kumoa takaisin kuumaan kattilaan. Heitä spagetin joukkoon pari voikimpaletta, rouhi rutkasti mustapippuria ja lisää keitinvettä, jos tilanne vaatii. Tarkista myös suola. Lisää kourallinen raastetusta juustosta (pecorinoa, parmesania tai gran padanoa, tai näiden sekoitusta) spagetin joukkoon, mutta säästä suurin osa pöytään. Tarjoile heti. Joskus yksinkertainen vain on parasta.

Sushi Bowl eli pilko, tyttö, pilko!

        Meidän piti lähteä lauantaina Helsinkiin, LUXiin ja syömään korealaista (onko muuten kukaan testannut Mariankadun Korean Housea ja heidän bulgogiaan?), mutta tammikuu käytti kylmää kouraa ja pakkaslukemien lisäksi riepotteli lunta maailmaan niin ettei ikkunasta ulos nähnyt. Katsoimme parhaaksi pysytellä aloillamme. Niinpä meillä oli yhtäkkiä edessämme kokonainen vapaapäivä vailla suurempia suunnitelmia. Mutta päivä kuin päivä, yksi on varmaa: me olemme takuulla nälkäisiä taas jossain vaiheessa. Päätimme siis kokata yhdessä pitkän kaavan mukaan. Sekin hyvä puoli lasten kasvamisessa on, että keittiössä on vuosi vuodelta enemmän pilkkojia 🙂 Koska olimme jo virittäytyneet ruoan suhteen tietylle taajuudelle, oli menun makuumaailma jo suurinpiirtein selvillä, vaikkakin lipsahdimme vähän Korean naapurimaan puolelle. Teimme alkuun vadillisen sushimeininkiä ja pääruoaksi ohuen ohuina siivuina nopeasti paistettua, makeassa soija-mirini-valkosipulikastikkeessa marinoitua naudanlihaa. Sushikulhon resepti on Richard McCormickin mainiosta kirjasta Tokio, ja sen ajattelin kanssanne jakaa. Sushikulho Tee ensin sushiriisi joko Tokio-kirjan reseptin mukaan tai sushiriisipakkauksen ohjetta noudattaen. Mausta ja laita jäähtymään viileään, ei kuitenkaan jääkaappiin. Valmista Tokyo Gold -kastike. Tässä ohje suoraan kirjasta, jossa se on merkitty neljälle. Me teimme kyllä paljon reilumman satsin (ja …