All posts tagged: Helsinki

Gauharin Hello Spring -pop up!

Seuraa pikavinkki Helsinkiin: Gauharin Hello Spring pop up -kauppa on avoinna vielä tänään keskiviikkona kello 10-19, osoitteessa Punavuorenkatu 22. Poimin ostoskoriin t ä y d e l l i s e n olkihatun kevään ja kesän reissuille (leveä musta kanttinauha! tupsu!), kashmirhuivit meille molemmille ja täydennystä tuoksutuotteisiini. Tänään pop upissa on asiakkaille lisäksi Flower Bar, jossa saa niputtaa itselleen kauniin kevätkimpun. Sanokaa Jannikalle & Sabinalle terveisiä! Tapahtuman fb-sivun löydät täältä.

Paras fish & chips on löytynyt!

Jos luulitte, että rakastan yli kaiken muistikirjoja, olitte väärässä. Rakastan yli kaiken ranskalaisia perunoita. Ja jostain mystisestä syystä erityisen kivaa ranskalaisia perunoita on syödä rapeaksi paneroidun kalan kanssa.  Ihan vastikään taas muistutinkin näistä mun säännöllisistä fish & chips-fantasioistani. En vain vielä kertaakaan ole onnistunut saamaan ihan sellaista unelmieni annosta, sellaista kuin KUVITTELISIN sen täydellisimmillään olevan. Fish & chips on tavallaan ihan simppeli setti, mutta niin herkkää leikkiä kaikkine osasineen, että jostain syystä epäonnistuminen on kokemusten perusteella onnistumista todennäköisempää. Minulle fish & chips on ehdottomasti ravintolaruokaa (tai katukeittösafkaa), sillä ajatuskin muutenkin roihuavasta meikäläisestä, kaasuhellasta ja kuumasta öljystä saa perheen kalpenemaan. Myönnän, olin aika skeptinen kun kolusimme tänään myöhäiselle lounaalle Kampin 6K-ravintolakeskittymän nurkkaan ja Fisu & Ranet-kioskin tiskille. Emme meinanneet löytää paikkaa millään, nälkäkiukku ravasi kilpaa meidän ylimmästä kerroksesta alimpaan juoksentelumme kanssa ja lopulta puljun sijainti käytännössä katsoen bussiterminaalissa ei aiheuttanut mitään rakkautta ensisilmäyksellä viboja. Mutta siihen se kuitenkin paiskattiin, korkealle baaripöydälle, jossa odottelimme viileiden, vihreiden olutpullojemme kanssa: ihan täydellinen fish & chips -annos. Peltitarjottimella, sanomalehtipaperia muistuttavalla alusella keko täydellisiä ranskalaisia, rapeaa ja mehevää turskaa, kirkasta hernepyrettä, reilua remouladea …

Menolippu

En ole vielä onnistunut deletoimaan itseäni koko maailmasta, täällä ollaan. Blogiuudistus etenee, eikä edes hitaasti ja varmasti, vaan aika nopeasti ja kiihkeästi. Tuntuu niin oikealta. Silti kaikki kestää (tietysti) kauemmin kuin olin ajatellut, valmistuminen tammikuun aikana on alkuperäisistä uhoiluista huolimatta jo haudattu haave. Jaksatteko odottaa? Minä melkein en. Viikonloppu oli mahtava. Painelin jo perjantaina Helsinkiin, heitin laukkuni hotellille ja syöksyin tapaamaan ystäviä. Drinkkejä, ruokaa ja vimmattua käsillä huitomista, loppuilta osaavan dj:n varmoissa käsissä. Niin hauskaa! Bas Basin viinibaari on muuten vielä ravintolaakin mainiompi, varsinkin jos parkkeeraa baaritiskille. Seuraavana aamuna lojuin voipuneena ja kylpytakkiin kääriytyneenä hotellin puhtaanvalkoisissa lakanoissa aamiaistarjottimeni vieressä ja etsin laiskasti puhelimestani edellisillan biisejä, kun ensin respasta soitettiin, että sun mutsis on täällä ja vähän ajan kuluttua tuli faija. Makasimme kuin nakkimakkarat rivissä ja kiistelimme politiikasta ja lounaspaikasta. Mutsi pölli huoneesta suihkulakin ja faija heitteli mutsia kirsikkatomaateilla. Olin tulla hulluksi. Olin joka tapauksessa jotenkin järkyttävän onnellinen kun lopulta istuin Hangon junassa, sekopäisen suloinen ja villisti tuoksuva kukkakimppu kaikkien muiden kamojen lisäksi varovasti kainalossa. Joistakin ystävistä vain saa niin paljon virtaa, että sitä kipinöi monta päivää. Ruokimme toistemme vimmaa, syötämme toisillemme …

Ranskalaisia ihanuuksia lahjaksi tai omaksi

            Seuraa vinkki. Harmi vaan, että joulu meni jo. Toisaalta alkanut vuosi sisältää varmasti kaikenlaisia säkenöiviä juhlia meistä jokaiselle, tai niin ainakin toivon. Ihanat ja erityiset lahjat tai tuomiset löydät nimittäin pienestä puodista nimeltä Koopernu (tai siis kooPérnu), Helsingin Korkeavuorenkadulta. Sillä mikä voisi olla ilahduttavampaa kuin paketista paljastuva ranskalainen vintage-yllätys?Käyttökelpoista, kaunista ja ainutlaatuista, astioista pieniin huonekaluihin. Kaupasta löytyy myös uniikkeja tekstiileitä, tuoksuvia saippuoita ja ihan kaikkea sellaista sipsutusta, jota ainakin minä toivoisin. Ja itse asiassa olen saanutkin täältä tuomisia, ystävämme ovat ostaneet meille noita pieniä metallikulhoja, jotka ovat vilahtaneet kuvissa ainakin täällä! Tällä kierroksella ostin kamulle pari samppanjamaljaa ja itsekseni ihastuin noihin “Toi” ja “Moi” laseihin, joista näen jo itseni siemailemassa pastista Herra Kameran kanssa takapihalla, levysoitin uloskannettuna, korituolien natinassa. Siis kesällä. Hrrrrrrrrrrr.

Suomi 100

                                  Me ollaan kyllä ihan sairaan tehokas tiimi kun me vauhtiin päästään. Tempaisimme muutamassa Helsinki-päivässä (tosin kokoonpano vähän vaihteli) piiiiitkien aamiaisten lisäksi kolme taidemuseota, yhden pakohuonepelin, trampoliinihalli Rushin, Cockin vongolepastan, kaverin kuohuviinibileet, Rivolin osterit, kaikki ne ihanat kirja- ja levykaupat, Starbucksin kermavaahtoöverit (toffeehipuilla), molemmat mummot sekä yhden vaarin, paritkin eri Bellinit, parturikeikan, Sing-elokuvan uudestaan, Puttesin pizzat… mitäs vielä. Niin, Kansalaistorin uuden vuosisadan bileet. Tai bileet ja bileet, miten sen nyt ottaa… “itken vuokses kyyneleen”. Mä olen enemmän semmoista Rion karnevaali -sorttia. Mutta hei, me olimme siellä, sadan tuhannen muun ihmisen kanssa, ja arvatkaa mitä: kun vuosi vaihtui, mä suutelin, enkä riidellyt!

#visithelsinki

          Olimme varatuneet kolmen vuorokauden Helsingin hurvitteluun mahtavalla kassillisella kirjoja ja lehtiä, tavoitteenamme lueskella hotellin sängyssä. No, emme ehtineet lähestulkoon edes nukkua kaikelta riekkumiselta (ei sellaiselta riekkumiselta senkin pervot!), joten lukeminen jäi pariin vaivaiseen sivunkääntöön. Se ei silti estänyt meitä täydentämästä varastojamme. Onhan Fredan Nide kirjahullun taivas. Niteen hyllyistä poimimme seuraavia namusia: Luncheon, uudehko lehti yhdistää mahtavan kokoisten sivujensa sisällä taidetta, ruokaa ja kulttuuria rennosti ja tyylikkäästi. Letters of note – Correspondance Deserving a Wider Audience, tunnettujen henkilöiden parhaita tai koskettavimpia kirjeitä yksissä kansissa ja osalla alkuperäisistä kirjeistä kuvitettuna. Creative Space – Urban Homes of Artists and Innovators, vähän sekalaisempi sisustuskirja meidän makuumme, kirjoja ja levyjä mitä suurimmissa määrin kaikille kaltaisillemme tavaranarkkareille. Lisäksi tiedotan valtaisan innostuksen vallassa, että Viiskulman Digeliukselle on tullut laatikollinen ranskalaista runoutta älppäreille luettuna, siis voiko olla MAHTAVAMPAA!!! Itse ostin tietysti tuon Persen. Kauniit tummasävyiset kortit, muistikirja ja tulitikkurasiat (kuinka paljon voi ihminen kauniita tulitikkurasioita rakastaa?) ovat Sinebrychoffin taidemuseon museokaupasta. Uskokaa alan asiantuntijaa, sinne kannattaa mennä ostoksille jo pelkän paperikassin tähden. (Myös vöyräs ja värikäs Elämä tarjottimella -näyttely …

Who the **** is Alice

Sanoinhan, että monta juttua on jäänyt välistä. Tähän Helsinki-reissuun haluan palata (ja sen itselleni tallentaa) paristakin syystä. Siksi, että en muista milloin viimeksi olemme olleet keskimmäisen kullanmurun kanssa kolmistaan kokonaisen viikonlopun. Ja siksi, että paljon jo puhuttukin Alice Neel Ateneumissa tosiaan oli hyvä ja sen ehtii vielä nähdä. Kun kolmesta lapsesta vanhin ja nuorin lähtivät kesällä viikonlopuksi itärajalle, me olimme yhtäkkiä keskenämme. Suvi oli pistänyt jo piikomaan jonkun verran, joten päätimme karata kaikkea sosiaalista hurlumheitä. Ja mihinkäs sitä hankolainen lähtisi rauhoittumaan ellei heinäkuiseen Helsinkiin 😉 Saapuessamme perille olimme nälkäkuoleman partaalla, joten ihan ensimmäiseksi parkkeerasimme itsemme The Cockin ikkunapöytään ja kauhoimme sopivat annokset ahneisiin suihin. Nappasimme huoneen ihan ytimestä, Kluuvikadun Hotel Glosta ja onnistuimme saamaan sellaisen, johon sisältyi pääsy Kämp Spa’han. Täydellistä, kuin tilauksesta! Hyppäsimme heti saavuttuamme kylpytakkeihin ja -tohveleihin ja hiivimme hihitellen samassa kerroksessa sijaitsevaa käytävää pitkin saunatiloihin. Istuimme hammamissa kunnes olimme ihan helmeileviä ja kaikki kiire oli sulanut pois. Sen jälkeen valahdimme vielä mosaiikkidivaaneille viilenemään. Raitiovaunut kolkuttelivat jossain kaukana alhaalla, muuten oli ihan hiljaista. Tytär sai valita illallispaikan. Ykkösvaihtoehto Gaijin oli täynnä, mutta kakkosvaihtoehtoon …

Yö Helsingissä

Mitä muuta yhden yön, vajaan vuorokauden Helsinki-reissuun sitten mahtui? Niiden parin Rosteri-keikan lisäksi mm. Illallinen El Grecossa. Etukäteen olin kuvitellut (syytän elokuvia) että me istuisimme siellä kuin keskellä jotakin riehakasta musikaalia, railakkaiden opaaa-huutojen ja särkyvien lautasten välimaastossa, lammasvartaiden öljyvanoja leuoiltamme pyyhkien. Hillitty ja hiukan hidas tunnelma ei ihan korvannut Kreikan matkaa, kuten olin villeimmissä haaveissani vierailun tavoitteeksi ladannut. Matkakuumeinen nyt yrittää mitä vain. Kävimme myös ulkoilmaelokuvissa Kino Engelin kesäkinossa, katokseksi viritettyjen purjeiden alla, satumaisen samettisessa yössä. Mikä elämys! Ranskalainen vinksahtanut komedia Lolo oli mitä mainioin tähän tarkoitukseen. Nautin kovasti leffan sekopäisyydestä. Hyvistä naishahmoista. Ja kasvoista, kuten Lolon esittäjän. Jos olet nopea, ehdit vielä. Oli ihanaa kävellä elokuvista hotellille. Minulle kesäyö on taianomaisimmillaan kaupungissa. Lehmusten tuoksua ja vähän nakkienkin. Naurua, ihmisten ja lokkien. Mukulakiviä, jotka hehkuvat vielä päivän lämpöä kevyesti kulkevan tossun alla. Saman tien kun aurinko kuumentaa asfaltin ja piki puskee nenään, singahdan nuoruuteeni. Tuoksuilla on valtava voima. Te tiedätte jo, että minä olen aamiainen huoneeseen-sorttia, joten sillä ylellisyydellä kruunattiin taas hotellielämä. Metallikupujen alta paljastui munakokkelia ja vohveleita kermavaahdolla, kaikkien muiden aamupalatarpeiden lisäksi. Luulimme, ettemme …

Rosteria

Takana yhden yön pikainen Helsinki-piipahdus, johon kuitenkin mahtui paljon kaikkea kivaa. Kävimme mm. testaamassa upouuden Rosterin Kauppatorin kupeessa, ensin iltapäiväcocktaileilla ja niistä, ja miljööstä, vakuuttuneina sitten seuraavana päivänä myöhäisellä lounaalla. Itse asiassa lounasvarauksemme hoitui kuin itsestään, kun The Aihinen nappasi meidät kiinni kurkistelukierrokselta livahtaessamme alakertaan. Lyhyen ja leppoisan juttelutuokion jälkeen pöytävaraus oli lukkoon lyöty, ja se tosiaan löytyi seuraavana päivänä kirjoista ja kansista vaikka mestarikokki ei sitä mihinkään kirjoittanutkaan. Niin toimii todellinen ammattilainen. Sali oli viikonlopun lounasaikaan (ravintola aukeaa lauantaisin klo 14) täynnä, kesän toistaiseksi yksi kuumimmista päivistä pakkasi ilman sakeaksi. Ulkopuolella kupli villi ja värikäs Pride. Oma liha-annokseni valkoisine papuineen oli turhan tuhti ja talvinen siihen hetkeen, myönnän että valitsin sen listalta ihan vain siksi että siinä kohtaa ruokalistaa luki “uppomuna”:) Isot pisteet leivän kanssa pöytään kannettavasta kulhollisesta rapeaa ja erinomaisessa kastikkeessa pyöriteltyä vihreää salaattia, harvinainen herkku kaikessa yksinkertiasuudessaan. Tillicocktailia en olisi tullut valinneeksi ilman suosittelua, se osoittautui kuitenkin taivaalliseksi aloitukseksi. Mutta soiko naistenhuoneessa todellakin repeatilla Tauskin Sinä vain??? Seuraavaksi kokeilen: Rosterin Chef’s Table-pöytiä alakerrassa, koska mikä voisi olla kiehtovampaa kuin katsoa ravintolakeittiön hyörinää …