All posts tagged: Belgian Lempi

Optimisti

  Suuren suuri kiitos kaikille blogiuudistusta kommentoinneille. Jos mahdollista, olen nyt entistä enemmän sekaisin 😀 Ainoa oljenkorteni on tämä Belgian Lempin mummon kannustava elämänohje: AINA SE JOTENKIN MENEE. Tämä on  itse asiassa vähän sama juttu kuin se meidän takka. Pitääkö purkaa aina kaikki ja leuhottaa ennen kuin on mitään käsitystä uudesta? Ilmeisesti pitää, kun on minusta kysymys. Ei ole tietoa nimestä, ei blogialustasta, eikä kukaan graafikko huutanut hep haluan luoda ilmeesi, sinä inspiroiva olento. Eikä ole takkaakaan. Olen pulassa, olen NIIN pulassa. Mieheni on muuten ollut Pulassa, Kroatiassa (tai silloin se oli vielä Jugoslaviaa). Noin, katsokaa, osaan puhua muustakin kuin blogiuudistuksesta. Meillä oli ihan mahtava viikonloppu. Perjantaina saimme syödäksemme kreikkalaisen illallisen, kun Kalamatan oppaani olivat Hangossa. Tottakai tarjolla oli tsatsikia ja horiatikia, he eivät olleet unohtaneet pakkomielteenomaista suhtautumistani noihin kahteen klassikkoon, mutta myös pitkään uunissa (ja punaviinissä) haudutettua, talvista lihapataa luumuin ja rusinoin. Makeaa, sakeaa, ihmeen ihanaa. Lauantaina lorvimme aamun, venyimme aamupalapöydästä keittiön nojatuoleille, keittiön nojatuoleilta olohuoneen sinisille sohville. Levysoitin veivasi paatoksella luettuja ranskalaisia runoja, me kääntelimme lehtien sivuja sormet painomusteessa. Ehdimme vain vaivoin kävelykadulle …

Blogi uudistuu, apua!

Nyt mä olen kyllä taas itselleni sopan keittänyt… Menin hetken huumassa perjantaina ilmoittamaan Instagramissa ja facebookissa, että tammikuun aikana veivataan kuuden blogivuoden kunniaksi uusiksi koko blogi, nimeä ja ulkoasua ja kaikkea myöten. Huh huh. Siis HUH HUH! Hulluko mä oon… No, yhtä varmasti kuin on saatava joka syksy kaalipataa, romahdettava joulun tienoilla tai koettava kevään kiihkeä kukinta Rivieralla, koittaa tammikuussa pakottava tarve pistää blogi mullin mallin. Joka. Ikinen. Tammikuu. Nyt se sitten tapahtuu. Vaikka kaikille muille tämä on varmaankin nyt ihan että mitä se kohkaa, aivan sama, pikkujuttu, niin jostain syystä tämä on niin niin niin pelottavaa, että mahaan sattuu ja yöllä ei tule uni. Mitä jos kaikki pohjatyöni valuu hukkaan? Mitä jos kaikki katoaa? Vaikein asia on tietysti nimi. Heti kun olin päättänyt, että tällä kertaa se todella vaihtuu, kiinnyin hurmionomaisesti vanhaan kunnon Kirjatoukka ja Herra Kamera -nimeen. Siihen työnimeen, joka jäi blogin nimeksi, jota aina nimeä kysyttäessä jotenkin nolostelin ja selittelin ja mumisin huulen nurkasta, joka alkoi vaivata vuosi vuodelta enemmän. En tahdo olla enää mikään mato ja herroittelu on aina tuntunut vieraalta. …

Kiitos!

No jopas… ootte te kyllä… mä luulen, että mä en ansaitse teitä. Arvatkaa, mikä minut tänään herätti? Lokkien nauru. Makuuhuoneen parvekkeen ovi oli unohtunut yöksi auki (kesä!), joten meren tuoksulla oli tilaa seilata sisään perässään kokonaisen lintukuoron riehakas aamuylistys tuulen selässä ratsastaen. Tuli ihan Saariston lapset-fiilis. Ja onhan Hanko lähes saari, kuten on ihminenkin, näin pitkälle olen päässyt valaistumiseni tiellä. Ei ole helppoa tämä valaistuminen, kun ei ole luontaisesti valaistunutta sorttia, vaan ennemminkin vähän pimeä. Kommenttinne alkoivat eilen pimpahdella puhelimeeni heti Syy taukoon -postauksen julkaistuani, ja yritin tapaamisten ja muiden juoksujen lomassa kurkkia niistä sen minkä ehdin. Vasta illalla kotona sitten kunnolla luin, ja luin ja luin, uudestaan ja uudestaan. Ootte te kyllä… ihania. (Ja Belgian Lempi on kahjo! Rakas, tarkkanäköinen kahjo.) Jostain syystä minun on edelleen vaikea kirjoittaa, mutta ajattelin nyt  kuitenkin vain kirjoittaa. Edellinen postaus tulvahti näppäimistön kautta kuin tsunami, ja painoin julkaise-nappia ennen kuin kriittinen vänkääjä-minäni ehti väliin. Opettelua, opettelua. Laske irti, älä takerru täydellisyyden ideaan. Olen ottanut ihan tosissani sen Totuus kutuviikonlopusta -parahdukseni. Sen, että miten elämä olisi täysillä elettävissä kuukauden …

Belgian Lempin Vinkit Ihanaan Jouluun

Siis mitä täällä tapahtuu? Kommenttiboksissa minut on syössyt valtaistuimelta muuan Belgian Lempi, jota kansa rakastaa nyt enemmän kuin kuningatarta itseään. Lempi nimittäin ojensi taivaasta (= Belgiasta) jouluahdistuneille kirjoittavan kätensä ja katsos, kädessä oli Kivan Joulun Avaimet eli “What’s not to like?“, kuten Lempi sanoo. Puran vapaamuotoisesti Belgian Lempin joulun muistilistaksi meille kaikille lahkolaisille, ettei meidän tarvitse säikyttää Lempin perhettä pamahtamalla hänen belgialaisen ovensa taakse aattoaamuna. Sitäkin nimittäin jo kommenteissa suunniteltiin. Laulaa loilota joululauluja koko ajan ja joka välissä Tuhlaa rahaa kauniisiin kransseihin, anemoniin, amarylliksiin ja jouluruusuihin Koristele kuusi vaaleanpunaisilla paljettipuudeleilla ja violeteilla ja oransseilla riikinkukoilla Kultapalluranauhat voit kietoa omaan kaulaan (ei liian tiukalle!) Muista koristelussa ja tunnelmanluomisessa Marjo Matikaisen legendaarinen ohje: “Havuja, perkele!” Siemaile Cointreausta, limemehusta ja soodasta sekoitettua, rosmariininoksalla koristeltua drinkkiä… … ja esiinny taikajuoman voimalla joulunhengettärenä tökkimällä neilikoita appelsiineihin Supervinkki: Ihan mistä vain ruoasta tulee jouluisaa, kun sen päälle nakuttelee granaattiomenan siemeniä: testaa vaikka taateli-kaneli-kuskusilla tai appelsiinisalaatilla Anna penskojen kattaa pöytä Lado tarjolle ostereita, parhaita kalaherkkuja ja samppanjaa Pistä sukulaiset vastaamaan aattoillan ohjelmasta; jokainen esittää jotain oli lahjakas tai lahjaton Älä missään nimessä …