Menossa Amsterdamiin maaliskuun alussa? Muistatko, kun kirjoitin aikoinaan illasta Joan Gannijn kanssa? Tuo luonnonvoima naiseksi osallistuu Amsterdamin The American Book Centerin ”Charles Bukowski Tribute Weekend”-tapahtumaan 8.-9.3. sekä valokuvillaan että istumalla haastateltavaksi ystävyyssuhteestaan Bukowskiin. Minä niin tahtoisin olla paikalla!Näyttely on katsottavissa viikonloppua pidempäänkin; Joan on tavattavissa myös 13.3., 15.-16.3. ja 22.-23.3. Sanottehan terveisiä, jos osutte nokikkain? Lue tribuutti-viikonlopun ja näyttelyn ohjelma tarkempine aikatauluineen täältä.Alempi kuva on lainaus ABC:n Facebook-sivulta.Ja jos olet nyt sinne Amsterdamiin matkalla, niin ehkä haluat vilkaista myös meidän matkavinkkimme parin vuoden takaa? Siispä KLIK.

Vihdoinkin, tuulimyllyjä. Vierailimme Hollannin pienimmässä kaupungissa, muutaman talon Bronckhorstissa ja sen jälkeen kuuluisassa kirjakaupungissa Deventerissä. Deventer on mainio! Elokuiset kirjamessut ovat Euroopan suurimmat, kirjakauppoja on enemmän kuin ehdimme laskea. Sen lisäksi joku on saanut päähänsä, että koko hollantilainen pikkukaupunki voi vallan hyvin viettää Charles Dickens -festivaaleja vuosittain, joten Scroogesta alkaen kaupungin seiniä koristavat kohtaukset noista kuuluisista kirjoista, ja joulun aikaan meno äityy vallan pukuleikeiksi dickensiläiseen malliin. Nyt, pääsiäispyhinä, kaupungin väki vaelsi kulkueena lammaslauman kanssa kapeilla kujillaan, erilaisten ihmispatsaiden ohjatessa heitä mäkeä ylös kirkolle, joukon etunenässä Jeesuksen näköinen mies ja säkkipillin soittaja… Noin. Matkakertomuksemme päättyy tähän. Viisauden sananen lopuksi: Jos olette autolla liikkeellä Hollannissa, varatkaa aikaa siirtymisiin. Meidän lentoon lähtömme ja kotiinpaluumme oli pienestä kiinni, kun osuimme kuuluisiin ruuhkiin ja teimme 100 kilometrin matkaa melkein kolme ja puoli tuntia.

No mutta päivää Arnhem! Kivoja kauppoja (käy ainakin Meijer & Floor’issa, kuva toiseksi ylimpänä), ystävällisiä ihmisiä, kevätkäärylekojuja (ranskalaisia perunoita unohtamatta), kukkia jokaisessa kadunkulmassa, ja lisäksi lähistöllä jotain vielä kivempaa: Kirjatoukan täti. Nyt pääsimme käsiksi pääsiäiseen. Tädin ja hänen (hurjan komean ja erittäin keittotaitoisen) miehensä kaunis koti ja uskomattomat herkut hellivät meitä kolme kokonaista päivää. Me istuimme posket pullollamme ja onnesta mykkyrässä pöydän ääressä, kun he aamulla aloittivat puristamalla meille noin kahdenkymmenen appelsiinin verran mehua ja paistamalla kasoittain pannukakkuja, ja illalla viimeiseksi pyyhimme valkosipulivoita suupielistämme ennen kaatumista sänkyyn masun viereen nukkumaan. Tätini on lasten mielestä ehkä hauskinta mitä maa päällään kantaa, ja tottahan se on. (Tämä hersyvä huumori kulkee suvussa?). Mutta hyvänen aika, kyllähän me ehdimme muutakin kuin syödä! Viimeisenä, kaatosateen pieksemänä päivänä kävimme Burger’s Zoo’ssa, mutta sitä ennen…

Pakolliset fillarikuvat. Amsterdamilaiset, noin kolme vuotiaasta lähtien, viilettävät tukka hulmuten joka paikkaan pyörillään. Pienet nutipäävauvat istutetaan joko etukippoon tai pikkuruiseen istuimeen ohjaustangolle, hiukan isommat liukuvat vanhempiensa perässä potkupyörillään, viuh vaan, autojen, raitiovaunujen ja ihmisvirtojen välistä. Aseman pyöräparkki on vaikuttava näky. Haluaisin Hankoon tuommoisen laatikko-pyörän, kuskaisin runsaita piknik-eväitä, filttejä ja kirjakasoja rannalta toiselle, tuulen mukaan… <3 On kuitenkin aika hyvästellä Amsterdam kahden tehokkaan vuorokauden jälkeen, pakata porukka vuokra-autoon ja jatkaa matkaa 100 km kaakkoon. Jos aikaa olisi ollut enemmän: Rembrandt Huis Van Gogh Museum ja sen (ja Rijksmuseumin) yhteydessä toimiva Museum Shop Paperikauppa De Vlieger Lasten kirjakauppa Helden & Boeven Ravintola Nomads Ravintola Zwaantje Ravintola Red

Kun Pariisissa asuva maailmankansalainen, laulaja ja lauluntekijä Keren Ann kysyi Facebook-sivuillaan missä Amsterdamissa kannattaa keikkamatkalla syödä, huusivat hipsterit De Kas’in nimeä kommenttilootan täydeltä. Ja De Kas’in myös Kirjatoukka ja Herra Kamera katraineen olivat valinneet perjantain lounaspaikaksi. Aivan täydellistä, ensimmäisestä samppanjamaljasta ja oliiveista läpi koko aterian me nautimme niin! Välillä istuimme ulkona ja katselimme haikaroiden pesänrakennuspuuhia, ja sitten jatkoimme taas syömistä valon tulviessa lautasille ja lasien pinnoille. Ravintola sijaitsee vanhassa, purku-uhan alta pelastetussa kasvihuoneessa Frankendaelin puistossa, ja sen yhteydessä kasvihuoneissa ja puutarhoissa kasvatetaan yrttejä, kasviksia ja syötäviä kukkasia kauniisiin annoksiin. Lisäksi ravintolalla on omat pellot Beemsterissä. Sato nostetaan siis melkein suoraan lautasille, se on onnea se! Muutkin raaka-aineet on yhtä huolella valittu, ja pääosin luomua. Ja hei, kysele vapaasti, henkilökunta suhtautuu ruokaan intohimoisesti ja tarvittaessa esittelee juureksetkin kädestä pitäen, sanoisinko suurella hellyydellä. Ravintolan ”isä” on unelmaansa toteuttava tähtikokki Gert Jan Hageman ja silmiähivelevästä sisustuksesta vastaa Piet Boon. Ja kuten aina, mutta mainitaan se nyt taas välillä, syötävän herkullisista kuvista vastaa Herra Kamera. Restaurant De Kas in Amsterdam was one of the happiest culinary experiences of our …

Vaikka et olisikaan hulluna kirjoihin, niin rullaa kuitenkin itsesi Euroopan suurimman kirjaston ylimpään kerroksen, edes näköalan vuoksi. Open Bare Bibliotheek Amsterdam, eli OBA. Kirjaston yhteydessä toimii Italiaan päin kallistuva ravintola Vapiano, jonka kokkipojat harjoittelivat pizzataikinan heittoa vierailupäivänämme parvekkeella. Vieressä on tiedekeskus Nemo, johon varmaankin jotkut lapsiaan kuuntelevat vanhemmat jälkipolvensa kuskaavat.

Välillä pitää taas syödäkin. Amsterdam ei ole mikään kulinaristin ykköskohde, mutta voi pojat he kyllä osaavat ranskalaisensa! Fritjes’it kannattaa syödä Vleminckx’illa, vaikka joku saattaisi mainostaa Wil Graanstra’stakin. Me upotimme itseemme tötteröllisen Vleminckxeja, perinteiseen tapaan majoneesilla, ja taivaallisiahan ne olivat, rapeita ja rasvaisia. Sillivälipalat jäivät meiltä kokematta, vaikka vaunuja kadunkulmissa seisoskelikin. Jonot eivät olleet ihan yhtä pitkät kuin ranskalaiskojuille… Meillä oli ilo vierailla Amsterdamin asukin eli Evan kotona, joka sijaitsee 1600-luvulla rakennetussa ”kutojattarien talossa” vanhoissa työläiskortteleissa. Jokaisen ulko-oven ja rappusen edessä on kukkaruukkuja, niin pientä plänttiä ei kai olekaan, ettei hollantilainen siihen kukkasipulia tökkäisi! Katsokaa noita ikkunoita… Ja kattopalkkeja… Paikalliseen tapaan Evakin asuu kämppiksen kanssa, jakaen keittiön ja (maailman pienimmän) kylppärin; asuminen tässä kaupungissa on kallista. Evalla aikamme notkuttuamme suuntasimme ihan vain yleissivistyksen vuoksi syömään vielä toista amsterdamilaista (hollantilaista) herkkua, eli pannukakkuja (pannenkoeken). Tai itseasiassa nämä olivat poffertjes, eli pienen pieniä pallukoita, minipannukakkusia. Päälle kaikkea mahdollista, antaa tulla vaan, voisulaa, siirappia, tomusokeria, kermavaahtoa ja jäätelöä.

Amsterdamissa on valtavasti kirjakauppoja ja divareita, niihin törmää ihan etsimättäkin. Kirjoja ja lehtiä löytyy kattavasti englanniksi, hollantiahan ei lue erkkikään. Jos aika on kortilla, valitse yksi katu, Het Spui, kirjakauppoineen ja kirjakahviloineen. Pari linkkiä lisäksi: Athenaeum Boekhandel. Se tunnetuin. Tsekkaa myös Athenaeum Nieuwscentrum’in upea lehtivalikoima! American Book Center ABC Selexyz-Scheltema Waterstone’s The English BookshopLambiek. Euroopan vanhin sarjakuvakauppa! Herra Kamera ja kaltaisena käyvät tietenkin FOAMissa, mutta valokuvan ystävä ei unohda myöskään FOAMin museokauppaa aiheeseen liittyvine kirjoineen. Mendon’han me kehuimme jo maasta taivaisiin, sitä älä ohita. Ja kirjailijoiden väitimme istuvan American Hotel’in baarissa, sinne siis drinkille, nuuskimaan uusien kirjojen pyörryttävää tuoksua! Osuimme muuten kesken kirjakauppakierroksen satumaiseen paikkaan: Begijnhofin ”luostariin”. Astuimme keskustan humusta Spuilta isosta portista sisäpihalle, satojen vuosien päähän kaikesta. Suljetussa pihapiirissä on elänyt ja elää edelleen katolinen sisarkunta (he eivät ole nunnia), jonka historia ulottuu 1100-luvulle. Pihapiiristä löytyy myös Amsterdamin vanhin säästynyt talo, vuodelta 1420. Keskellä on kappeli, pienet talot ja pikkuruiset puutarhat kiertävät aukiota. (Kirjat eivät tähän lopu: myöhemmin matkalla pääsemme ihan oikeaan pieneen kirjakylään, ja sitä ennen myös Euroopan suurimpaan kirjastoon!)

Pari linkkiä Amsterdamissa shoppaileville: Scotch & Soda (miehille), Maison Scotch (naisille), Scotch R’belle (tytöille) ja Scotch Shrunk (pojille). Tyylikkäistä liikkeitä on ympäri Amsterdamia, ja meidän jengistämme herraspuoliset isä ja poika löysivät paljon mieleistä. Jos sen kangaskassin takia kannattaa ostaa jotain… ja vinkkaan vielä miesten tuoksusta, sillä se on herrrkku!Katso myös staili blogi. Tenue de Nîmes, pääosassa farkut, mutta myös kivoja kuteita hyviltä merkeiltä rosoisessa kaupassa tylyllä palvelulla 🙂 Sissy-Boy, Hollannin Moko? Muistikirjoja, leluja, sisustusjuttuja ja värikkäitä vaatteita koko perheelle. Patta, tossuja joka lähtöön. Esimerkiksi jos joku kahjo lähtisi keväthyhmäiseen kaupunkiin pelkät ohutpohajiset ballerinat jalassa… ’t Lievertje. Seuraavaksi vuokraan Amsterdamista viikoksi asunnon, ja vain siksi, että saan ostaa sinne kukkia pöydälle. Open Shop Amsterdam. Nuorten hollantilaissuunnittelijoiden releitä. Ja hyvä slogan 🙂 Kirjakaupat esittelemme erikseen!

Saanko esitellä, YYYYBERhieno, tyylikäs ja seksikäs kirjakauppa, Mendo! (Joku hakeutuu punaisten lyhtyjen alueelle, me Herra Kameran kanssa läähätämme kirjakaupoissa :)) …Ja ihan kamalan koukuttavaa, heillä on myös webbikauppa… Kaikki maailman lahjapulmat on ikuiseksi ajaksi ratkaistu, tai ainakin niin pitkäksi aikaa kuin Visa suostuu vinkumaan… Probably the coolest book shop in the whole wide world, Mendo. Remember, I warned you; their online shop can be addictive!