comments 69

Syy taukoon

No kattokaas kun kävi näin:

Ehkä mä menin ekaksi vähän puihin kun se yksi lukija kirjoitti, että ennen oli niin hauska blogi, ja nyt vaan pelkkiä mainoksia.

Minulla on vielä aika paljon opeteltavaa kritiikinsietokyvyssä. Tuommoinen viaton kehitysehdotus kuulostaa korvissani jotakuinkin siltä, että tyttö sinä olet… paska.

Huono bloggari, huono ihminen, huono koko eliökunnan edustaja.

Asian teki hankalaksi myös se, ettei kyseessä sinänsä ollut mainos, vaan vinkki. Ja se, että silloin vasta oivalsin, että oikeastihan minusta olisi ihan kiva, jos joku haluaisi mainostaa meidän tontillamme, jos joskus ihan oikeasti voisin saada tuloja blogin pitämisestä.

No se johti sitten tietysti blogikriisiin. Miksei kukaan halua meitä, miksei meillä ole miljoonaa insta-seuraajaa, miksen vaan voi synnyttää kameroiden edessä jumalauta pihavajassa tryffeleitä samalla kupariselle paistinpannulle heitelleen, suloisten koiranpentujen leikkiessä jaloissani? (Kyllä, puhun edelleen Mimistä. Ei, en ole vieläkään päässyt asian yli.) (En kyllä ole raskaanakaan, niin että synnytä nyt siinä sitten.) (Kadehdin myös Stella Harasekin kirjoitus- ja kuvituskykyä, ajattelen usein, että mitä suotta, kun hän tekee kaiken niin paljon paremmin. Ja on surffitukka, viinisponssi ja kaikkee.)

Blogikriisistä identiteettikriisiin (nykyajan Onnimannista matikkaan). Jos vain ottaisin itsestäni kulahtaneessa, vanhan ranskalaisen linnan pesuhuonetta matkivassa kylpyhuoneessani alastonkuvan Kardashianin malliin? Alastonkuva ois hyvä, takuulla tulis liikennettä.

Alastonkuvaussuunnitelmieni myötä törmäsin kuin juna kiviseinään oman painoni pohdintaan. Mutta sitä oikeastaan pohdin vain tosi vähän aikaa, sillä ajattelin, että mitä jos juuri tämä ON minun happy painoni (onko sellainen termi olemassa, pakko olla!) ja sillä sipuli? Paino, jossa elän itseni näköistä elämää herkutellen ja laiskotellen ja sokerinmuruja suupielissä naureskellen? Jos pyrkisin pienemmäksi, en eläisi kuten haluan elää? Eläisin vain pienempänä pienempää elämää?

Jaa jos se ei ole paino, niin mikä sitten. Naamapa tietysti, mutta naamaankin olen ihan tyytyväinen yhtä tiettyä leukaperän vekkiä lukuunottamatta. No mitä sitten napiset nainen?

Olen kertonut aikaisemminkin, että päätin blogia perustaessani, että tämä olkoon tontti, josta en stressaa. Kertonut senkin, että se päätös ei ole pitänyt. Vatvon jatkuvasti kaikkea blogiin liittyvää. No okei, vatvon jatkuvasti KAIKKEA, mutta myös blogiin liittyvää.

Koska mulla on nyt monelta osin alkamassa uusi aika, niin yritän ulottaa sen blogiinkin. Uuteen aikaani kuuluu semmoinen rento meininki, puskemisen lopettaminen, ilon kautta tekeminen, kaikenlaisen kärvistelyn poisjättäminen, oman itsen kuunteleminen, ja arvostaminen, maailman (ja oman) keskeneräisyyden hyväksyminen, täysdellisyyden tavoittelemattomuus, pyrkimys olla esiintymättä koko ajan Jumalan oikeana kätenä, vapaan ja ajattoman hengailun lisääminen, hapenottokyky, ihmisiin ymmärryksellä suhtautuminen, olosuhteiden hyväksyminen ja rakkaus.

Oletteko messissä?

Ja mitä tuo kuva mitenkään mihinkään liittyy? No kun mä myös ajattelin siinä blogikriisissäni, että oonko mä sanonut jo kaiken kaikesta, että mitä reseptiä tossakaan nyt on, kalanrötvä ja jotain risottoa, kaikki on jo käsitelty kuukautisia myöten. Ketä kiinnostaa. 


Mutta on mulla asiaa edelleen. 


Ihme kyllä, mulla on.

69 Comments

  1. Mä kun olen vähä huono ilmaisemaan asioita sanallisesti, ni laitan tähän vaan että <3

  2. Anonyymi says

    Hei Anna, Minä seuraan noita kaikkia, Mimiä ja muita, joka päivä, ja siltikin tämä on se blogi, joka inspiroi minua eniten. Se on ihana, sinä olet ihana, eikä sinun tarvitse muuttaa YHTIKÄS MITÄÄN! Kaikkien näiden vuosien ajan tämä blogi on antanut minulle niin pajon, ja odotan mielenkiinnolla niitä uusia tullia, jotka tulevat puhaltamaan – olen sinua viisi vuotta vanhempi ja voin taata, että tulet vain jalostumaan kuin hyvä viini. Terveisin Unu.

  3. Outi L says

    Voi Anna, sä olet mun ehdottomista suosikeistani ehdottomasti suosikein! Just sellaisena kun olet, läsnäoleva ja kokonainen, säröt ja rötäleet ja ne nimenomaan!

    Mutta rehellisesti sanottuna kun luin otsikon ekan kerran, niin aattelin heti, että JESS nyt ne tekee kirjan. Että SITÄ minä odotan. 🙂

    • Ai vitsi, ei me mitään kirjaa osattais! Tulis kato heti kriisi. Kiitos kun sanoit niin nätisti <3

  4. Voi voi, jatkat vaan samaan malliin. Ne mainosblogit on erikseen ja niitä en jaksa itse seurata lainkaan loistavista kuvista tai teksteistä huolimatta. Sun juttu toimii tällaisenaan, pidä tää! 😘

  5. Anonyymi says

    Oi jee!!! Olen blogisi fani ja sinä olet iältäsi samoilla vuosilla tyttärieni kanssa. Ikä kuitenkin, on vain numeroita (onneksi ainakin joskus ja onneksi tässä tapauksessa), niin samoin ajattelen ja tunnen kirjoittamistasi asioista. Ja vinkkisi! Ehdottomasti haluan! Pitäisikö vielä kaikki tässä iässä (tai missään iässä) löytää itse tai ei löytää koskaan? Kaikki mukavat ja toimivat? Toivon että jatkat ja jaksat juuri sellaisena kuin olet kulloinkin. 🙂
    toivoopi Pirjo

  6. Minä luulin, että syy hiljaisuuteen on teidän ruokakirja 😉 😀

    Ilon kautta kaikkeen <3

  7. Anonyymi says

    "Paino, jossa elän itseni näköistä elämää herkutellen ja laiskotellen ja sokerinmuruja suupielissä naureskellen? Jos pyrkisin pienemmäksi, en eläisi kuten haluan elää? Eläisin vain pienempänä pienempää elämää" Tama oli niin ihanasti ja viisaasti sanottu etta teen tasta ehka huoneentaulun!
    Madame MG Lontoosta

    • Voih, kiitos, terkkuja Lontooseen! (Mä meinasin valehtelematta kirjoittaa "lounaaseen", mä en siis ihan oikeasti osaa ajatella mitään muuta kuin ruokaa…)

  8. Ihana sinä ja ihana postaus <3, tää blogi on yksi niistä harvoista (Stellan ja Kolun ohella), joita oon seurannut koska ootte niin mahtavia kirjoittajia! Hyvän olon paikkoja.

  9. Ihana sinä ja ihana postaus <3, tää blogi on yksi niistä harvoista (Stellan ja Kolun ohella), joita oon seurannut koska ootte niin mahtavia kirjoittajia! Hyvän olon paikkoja.

  10. Anonyymi says

    Rakkaus ja ilo ja kaikki nää on tosi hienoja juttuja. Mutta kyllä mä nostaisin siihen rinnalle tasaveroisina – ja itse asiassa lukijan näkökulmasta verrattomasti kiinnostavampana – mm. perusteettoman draaman, pikkujutuista kiukuttelun ja raivokkaan tohinan (viittaisin tässä vaikkapa taannoiseen havuja perkele- tunnelmiin, joista sitten sukeutui pieruhuumorilla höystetty melukylämäinen perheidylli).

    En tietenkään mitenkään vihjaile, että Kirjatoukan blogissa esiintyisi mitään uhmakohtauksia, herkän taiteilijasielun "ja sitten mä menin viideksi päiväksi viltin alle nyyhkimään"- kriisejä. Ihan vaan noin yleisesti tuli etsimättä mieleen noi jutut tässä blogia lukiessa. Mä monesti just assosioin tollain ihan vapaasti…krohm…

    Tää menee nyt kyllä ehkä uhkailun puolelle, mutta jos sä rupeat täällä kertomaan miten leipaiset ihanan rustiikkisen mutta just täydellisen näköisiä päärynäfrangipaanileivoksia ja kuvitat niitä jollain "tässä tepastelen mutaisessa metsässä kumppareissanintäydellisen eleganttina, hiussuortuvat tarkasti aseteltuina niin, että ne kehystävät kerubin kasvojani optimaalisesti joku saatanan (anteeksi ruma sana, mutta en voi hillitä) koppa kyynärvarressa", nii mun ehkä pitää hakeutua jonnekin terapiaan. Ja laitan laskun sulle ja sen lisäksi, joudut kantamaan syyllisyyttä siitä, että TUHOSIT sun pitkäaikaisen lukijan mielenrauhan.

    Ylipäätään – kasvoin kymmenvuotiaaksi asti keskisuomalaisen perämetsän laidalla ja mun pappa viljeli sairaan hyviä perunoita ja oli se, joka lanseerasi Lapin puikulan kyläkunnalle. Ja mummoni teki maailman parhaita sultsinoita. Että Mimit ja kaikki muut – ootte tosi kauniita ja lahjakkaita, mutta mulle on turha tulla jotain "ooooh, tässä on VILLI vadelmapensas"- juttuja runoilemaan.

    Kirjatoukan sitruunaintoilut sen sijaan – anytime! Koska tiedän, että ennen kuin se on ehtinyt/muistanut laittaa blogiin jotain marmelaatirespetiä se on jo eksynyt luuhaamaan jonnekin "kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, mutta ois PITäNYT" taitelijan villaan tai heittelemään konvehteja eiku konfetteja tai sitten se on sohvannurkassa stressaamassa jostain käsittämättömästä, mutta just nyt maailman tärkeimmästä jutusta.

    Itsensä ruoskimisesta voit kyllä luopua. Ota mut esimerkiksi! Vaikkapa tää kommentti. Yhtään en pinnistellyt ja näin hyvä tästäkin tuli! Voit lainata mun mottoa ja tutkistella sitä sydämessäsi. Miksi ponnistella, jos riman altakin mahtuu!

    Belgin Lempi

    P.S. Kaikille täällä salaa pyöriville mainostajille – turha yrittää! (Paitsi jos haluisitte mainostaa jotain mua kiinnostavaa kuten suomalaisia kulttuurilehtiä, lakritsia tai selluliittivoidetta, joka maksaa miljoonan eikä taatusti toimi.) Kirjatoukka tossa nyt höpisee, mitä höpisee, mutta oikeasti sitä ei kyllä kiinnosta pätkääkään väsätä runollisenhaikeaa postausta, jossa välillä syödään valmisnuudeleita purkista. Se vois kyllä olla kiinnostunut ilmaisista hotelliöistä, ravintolaillallisista tai matkalipuista. Tarjotkaa niitä! Mutta älkää sitten syyttäkö mua, jos se kirjoittaakin sitten siitä, miten se oli yrittänyt lukea jotain, mutta ei sitten pystynytkään ja luki loppujen lopuksi Lippe Suomalaista.

    • MÄ. KUOLEN. Oikeesti Lempi, mä en oo nauranut näin paljon KOSKAAN, en edes ranskalaisten ukkeleiden kanssa pitkillä lounailla!!!!!

    • … ja ethän oikeasti usko, että luopuisin kiukuttelusta koskaan. Mä OLEN Kiukuttelu! Sanakirjassa on kiukuttelun kohdalla MUN kuva!!! 😀

  11. Ah, yes! Vaikka kirjottaisit lipputangoista tai junan vessoista, se inspireeraa mua! Kiitti 🙂
    -Pernilla

    • Pernilla, mahtavaa, mulla ois muuten junanvessoista asiaakin. Mä en nimittäin suostu astumaan niihin jalallanikaan, ja se aiheuttaa joskus hieman ongelmia. Mm. jos matkustaa vaikkapa Hangosta Ouluun.

  12. Voihan Anna! Olet kyllä ihan huippu! Kuinka osaat kirjoittaa kriiseistäkin noin hienosti. Piti hetki miettiä itkettääkö vai naurattaako? Ehkä vähän molempia. Happy paino ja onnellisuus sokerimurut suupielissä. Juuri näin!

    Ja Belgian Lempi – kommenttejasi on aina ihana lukea! Kiitos niistä!

    Aurinkoisia päiviä ja leppeitä tuulia molemmille! <3

    • Belgian Lempi Fan Club, mä ainakin liittyisin! Kiitos kun luet Laara <3

  13. Tyttö sin olet ihana <3 Haa ainahan me haaveilemme muiden elämästä. Ja muuten se Mimin blogi (ymmärrän!). Varmasti on joku ( voisi olla vaikka minä 😉 joka haikalee myös Kirjatoukan elämää. Että miksi minulla ei ole talo meren rannalla ja boheemia elämää siellä ihanassa Hangossa. Olis muuten aika ihanaa… sinulla on upea lahja, eli kirjoitat juuri niistä tärkeistä asioista sillä tavalla että sieluun melkein sattuu.

    Oli muuten aika hauskaa, koska olen ollut niin kiinni kaiken maailman asioissa etten ole ehtinyt lukea blogisi moneen viikkoon ja jostain syystä tiesin että nyt on pakko tehdä sitä ja heti. Ja tämä mahtava kirjoitus tuli eteeni.
    Ja se kirjaehdotus – ota se vakavissasi!

    Halit!

    p.s. Belgian Lempi rulettaa!

    • Säkin oot ihana 🙂 Tottahan se on, pitäisi keskittyä katsomaan siihen mitä itsellä on… Kiitos <3
      Nyt meitä ois jos monta Belgian Lempin Fan Clubiin!

  14. Hyvä Anna! Aina on mielensäpahoittajia, parempia, laihempia, kauniimpia, harmoonisempia, tyylikkäämpiä, niitä, joita ei kiinnosta, jotka ei välitä, jotka tietää paremmin, osaa enemmän, käärii rahat ja mainossopimukset. Mutta kukaan niistä ei ole sinä. Eikä kukaan niistä osaisi kirjoittaa sun blogia. Joten olkoot mitä ovat. Onneksi sinä olet sinä! Ihana Anna!

  15. Tulin vaan sanomaan sen, minkä muut jo paremmin muotoilivat yllä: älä vaan lopeta blogiasi! Me kaikki halutaan lukea sun juttujasi, jotka aina jotenkin osaa yllättää, ilahduttaa, herättää matkakuumeen jne. Ja kirjoitat vähintään yhtä hyvin kuin Stella – eikä sun juttuja lukiessa tarvitse koko ajan pohtia, että onko toi kuvan hame seuraavan sponssatun jutun aiheena… Sitä paitsi ilmainen viina (viini) on aina hyvää.
    Ja kyllä identiteettikriisistä kirjoittaminen on vertaistukea ainakin munkaltaiselleni luuserille – vähän kuin Aila Meriluodon päiväkirjan lukeminen: ai noin lahjakkaillakin naisilla on identiteettikriisejä, ongelmia, epävarmuuden hetkiä.
    Ruokakirja ois muuten loistava idea!

    • Niin muuten! Miksen tajunnut! Kuinka paljon olen itsekin saanut nimenomaan irti nimenomaan niistä tarinoista, joissa joku paljastaa epävarmuutensa. Lahjakkuudesta en tiedä, mutta voin luvata, että kriiseily ei lopu. Pysy siis kanavalla <3

  16. Täällä me vaativat lukijat aina vaan odotellaan, että käyt meitä viihdyttämässä! 🙂

  17. Aina kun tulen tänne, silloin tällöin ja sattumalta (kriiseilen siitä etten muka ehdi käydä lukemassa ja kommentoimassa muiden blogeja) olen samantien että sydänsydänsydän. Kiitos että oot ja kirjoitat ihan mistä just haluat ja ihanaa että on muitakin stressaajia jotka ei muka ota paineita blogistaan.

    • Joo, "tää blogi on mulle vaan sellainen henkireikä" 😉 Älä stressaa kommentoinnista, olen itsekin maailman surkein kommentoija. Tai siis epäkommentoija, koska en juurikaan koskaan osaa kommentoida mihinkään mitään nokkelaa. Niin en sitten kommentoi mitään. Vaikka ei kai sen nokkelaa tarvitsisi ollakaan? Itseäni ilahduttaa kyllä ihan sellaiset "moikka, tulin vaan sanomaan että kiva kun kirjoitat"-tyyppiset jutut. Meistä kaikki enkä minä ainakaan voi olla Belgian Lempejä. Okei. Nyt mä lopetan 🙂

  18. Täydellisyys ei ole koskaan kiinnostavaa, se on tylsää.
    Ja supermenestyjät ovat yleensä myyneet itsensä, sielunsa ja aitoutensa.

    Onneksi sä olet aito, ihana, moniosaaja, kiinnostava ja täydellisen epätäydellinen!

    Ja ihan kauheaa, jos aina olisi hauska tai hauskaa. Tämä eräs kommentoija ei ymmärrä melankoliasta mitään, joka on luovuuden perusaines.
    Mitkä mainokset? Missä? En ole huomannut.
    (ja olisi tottavie kivaa ja oikeutettua, jos lukijoiden viihdyttämisestä saisi joskus jotain palkkaakin!)

    • Ooo, just toi, että kun ei ymmärretä kunnon melankolian päälle!

    • Anonyymi says

      _ "Ja supermenestyjät ovat yleensä myyneet itsensä, sielunsa ja aitoutensa"
      _ (ja olisi tottavie kivaa ja oikeutettua, jos lukijoiden viihdyttämisestä saisi joskus jotain palkkaakin!)
      Kukahan sen palkan sitten maksaisi? Eikös nämä blogikirjoitukset ole vapaaehtoista toimintaa siinä tapauksessa jos ei suostu yhteistyökuvioihin. Miten tämä yhtälö ratkaistaisiin? Maksullinen lukuoikeus?

      Kirjatoukka, älä lopeta missään nimessä! Sinulla on loistava huumorintaju, se maustaa osuvasti tekstejäsi. Ilman huumorintajua (se tarkoittaa myös, ettei huumori sovi joka paikkaan, siksi se on nimetty tajuksi) Minä tykkään!

      K. Helsingistä

  19. Anonyymi says

    Liivia on ihan oikeassa siinä, että kirjoittaja/kuvaaja saisi saada vaivannäöstään/lahjakkuudestaan/viitseliäisyydestään palkkaakin, mutta mikä voisi olla se "ansaintalogiikka", ettei kirjoittajien/kuvaajien tarvis tuhlata osaamistaan jonkun kipon tai rievun tai muun tuotteen puffaamiseen? Siis minua ei häiritse ollenkaan, jos joku haluaa vinkata jostain kivasta löytämästään tuotteesta/raflasta mitä vaan tai jos joku kokee omakseen vaikkapa tuorejuuston ymppäämisen johonkin blogitekstiinsä ja saa maksun siitä mainostamisesta.

    Mutta jos ei erityisemmin tunne paloa tuollaiseen, niin miten voisi ansaita. Mä maksan lehdistä ja maksaisin mielelläni jotain siitä, että saan tulla esim. tänne Kirjatoukan blogiin kokemaan suuria tunteita, ihailemaan upeita kuvia ja hengaamaan kavereiden kanssa. Mutta miten sen vois toteuttaa? Siis joku blogin tilaajamaksu? Joka voisi tietysti olla vapaaehtoinen, jos tekijä itse niin ajattelee.

    Belgian Lempi

    • Emmä oikeasti haluais. Tulis stressi. Mut sen sä varmaan jo arvasitkin 😀

  20. Myös tänään kuin niin monena muunakin iltana juuri ennen nukkumaanmenoa kurkkaan tänne… Vaikka ei saisi kun yöunet muka menee moisesta kännykän näpräämisestä. Kyllä mä silti niin monena iltana oon nukahtanut hymy huulilla…Kiitos Anna ihanista unista!

  21. Messissä ollaan, sata lasissa! Oot niin IHANA, koko pakkaus, tiedäkin se♥

  22. Anonyymi says

    Päiväunia ennen, heittäydyn päiväpeiton päälle. Säädän huoneen kaihtimia ettei ilta-aurinko häikäise liikaa. Tämä siinä hetkessä kun luen kaikki päivitykset mitkä jääneet lukematta arjen kiireessä -ennen mukavaa pientä unta. Just näin olet hyvä.

    • "Just näin olet hyvä" – tuo huulipunalla kylppärin peiliin!

  23. kiitos kun kirjoitat <3 paljon olen saanut täältä sun teksteistä ja herra Kameran kuvista, inspiraatiota, voimaa, tietoa ja joskus lohdutusta ja samanhenkisyyttä. Kiitos <3

  24. Anonyymi says

    Rehellistä melankoliaa, ryöpsähtelevää iloa, hulluttelevaa ihmettelyä, lapsenomaista kiinnostusta elämään ja maailmaan…. tuota kaikkea, ja paljon muutakin aitoa tuo blogisi meille!!
    Kiitos, sinä rohkea oman elämänsä Peppi Pitkätossu =)

    JK. Olen kateellinen. Sulla on vaan kaulavekki. Ei edes helttaa!

    Nikadora

  25. Nyt on munkin pakko jättää ajatus tähän. Monista vuosien varrella vaihtuneista blogisuosikeista olet lähes ainoa jota seuraan yhä ja aina vaan. Tunnen tiettyä sielunsiskoutta (onko edes oikea sana) sinua kohtaan, jo alkaen rakkaudesta Hankoon…Ja tuon happy painon aion minäkin juurruttaa ajatusmaailmani ja sanavarastooni. Mikä lohduttava ajatus, että näitä pohtii ja kriiseilee muutkin. Olet = )

  26. Anonyymi says

    Tämä on hyvä blogi. Ja vaikuttanut elämääni monella tapaa. On hankittu hehkuvoide, tehty uunifetaa, niitetty ystäväpiirissä mainetta minttumansikoilla – ja voitin kerran arvonnasta kirjankin. Siispä kiitos! T: Paula

    • Ai vitsi, uunifeta olikin hyvää, olen ihan unohtanut! Kiitos kivasta viestistä <3

  27. Ymmärräthän sä, että jos sä lopettaisit kirjoittamisen niin mun olis pakko muuttaa teille..?! Ja sitähän sä et todellakaan halua 🙂 Vaikka mä haluaisinkin. Joten jatka samaan malliin ja muista olla itsellesi armollinen <3 Laav juu! Forever and ever <3 Terkuin:Ouskaninsta 🙂

  28. Ymmärräthän sä, että jos sä lopettaisit kirjoittamisen niin mun olis pakko muuttaa teille..?! Ja sitähän sä et todellakaan halua 🙂 Vaikka mä haluaisinkin. Joten jatka samaan malliin ja muista olla itsellesi armollinen <3 Laav juu! Forever and ever <3 Terkuin:Ouskaninsta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.