comment 1

Suviset keijut

Maantien vartta ma vaellan 
ja kaunis on luomakunta, 
töllin töyräillä yrtit tuoksuu 
ja sataa kukkaislunta.
Viheriän, viileän oksan alta 
näen sinisen taivaan kaistan, 
lähteen silmässä jalkani kylven 
ja polkujen marjoja maistan.
Hyttyset, hetken heiluvat lapset 
ne alkavat purpuriansa, 
päivänpaisteessa hyörii ja häärää 
ahkera muurahaiskansa.
Käki se korven rannasta kukkuu 
kuten mittumaarina aina, 
sinisellä oksalla sinisessä salossa, 
kun ei sitä huolet paina.
Keltavarpunen aidalla hyppii 
ja eelläni näyttää tietä: 
no etkös tili lili, etkös tuli luli, 
mittumaaria vietä!
Kylän ohi tullessa tuttuja löydän 
ja heitän ne huolet liiat, 
saakos kulkija kurkistaa, 
miten pitkät täällä on piiat!
Huomisen huoli nyt sydäntä painaa 
kuin viimesyksyinen lehti, 
suuressa saatossa suviset keijut 
jo sydämeni tarhaan ehti.
Kuuntele Larin-Kyöstin runoon Suvisia suruja sävelletty, Tauno Palon esittämä laulu tästä.

1 Comment

  1. Anonyymi says

    Asun Larin Kyöstin tiellä Helsingissä, kiva tie, kivoja runoja, terveisiä täältä! T. Marja M

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.