comments 20

Sohvadilemma

Jos ihminen haluaisi sohvan tai tarkemmin ajateltuna kaksi sohvaa, takaovesta ulosheitettyjen tilalle, mielellään samettisohvaa, mielellään vihreää, petroolinväristä tai fuksiaan päin kallistuvaa, niin ei ole ihmisellä helppoa.

Kaikki Suomen sohvat ovat neutraaleja ja maanläheisiä ja järkeviä ja käytännöllisiä ja helposti puhdistettavia.

Sohvakauppiaat sanovat vain kauhusta hyristen että joo joo me lähetetään teille tarjous, eikä mitään tarjousta koskaan tule.

Ja sitten jos ihmisellä sattuu vielä olemaan joku ikäkriisi tai ties mikä kriisi nyt milloinkin, niin homma menee kertakaikkiaan vaikeaksi. Sen lisäksi että sohvia ei ole, niin ihmisellä tulee kaiken kukkuraksi semmoinen olo että mitä sitä ihminen sohvalla kun silläkin rahalla voisi matkustella tahi seikkailla, ja kun sitä kuitenkin kuollaankin hetkenä minä hyvänsä ihan tässä viidenkymmenen vuoden sisällä. Osta siinä nyt sitten sohva. Tai kaksi. Joita ei ole.

Lopuksi ihmisparka näkee toisessa blogissa, jota ihminen on kriisin uhallakin pitkään kadehtien lukenut, sekä vihreän samettisohvan että reisilihakset ja siihen ei voi sitten enää ihminen sanoa muuta kuin että tasan ei käy onnenlahjat.

Kuva: Pinterest

20 Comments

  1. Anonyymi says

    Se vihreä sohva oli kyllä kadehdittava! Tuo divaanikin…
    Oliko niitä sitten millä vuosikymmenellä–tai vuosituhannella–viimeksi samettisia, romanttisia lokoilusijoja??
    Vakosamettisia taisi olla 70-luvulla…

    JK. Verhoilu lienee viimeinen keino?

    Nikadora

    • Meidän olemassa oleva sohva alkaa olla jo niin huonossa hapessa, ettei verhoilu kannata…

  2. Hankit jostakin mieluisan vanhan, jossa on mieluisa runko, sitten verhoilutat. Saat just sellaisen kuin haluat. Me käytimme isovanhemmilleni kuuluneen sohvakaluston lopulta työttömien toimintakeskuksessa, uusivat jouset, meriheinät ja verhoilivat kauttaaltaan uusiksi. Hyvää jälkeä tuli. Halvemmalla pääsee niinkin, että teettää irtopäällisen, jos kaikki muu on kalusteessa kunnossa (minä hermostuin sellaisen kanssa, ei napakkanakaan pysynyt paikallaan). Toki näistä ei ole avuksi, jos haluaa päästä hetimiten nauttimaan sohvastaan.

    • Totta, etsii ensin rungon ja teettää sitten mieleisekseen. Mä olen vaan huono kaikessa tuommoisessa järkevässä toiminnassa.

  3. Suomalainen sisustusmaku on samanlainen kuin suomalainen elämänasenne ylimalkaan: kaiken pitää olla mahdollisimman järkevää ja käytännöllistä, ajatonta (= niin tylsää ettei siihen voi enää vuosien saatossa enempää kyllästyä). Sisustuslehdessä juttu "Rakastan värejä sisustuksessa" tarkoittaa valko-beige-harmaata kotia, jossa vaalealla sohvalla on yksi keltainen tyyny. Meillä on ollut 12 vuotta "ostetaan nyt noi sohvat väliaikaisiksi ja etsitään sitten kivemmat" ratkaisu. Mut kuten sanoit – elämässähän on tärkeämpiäkin asioita ja sijoituskohteita…

  4. No nyt sanoi Merja ihan juuri niinkuin asia on:)
    Meillon ollut jotain 14 vuotta musta, nyt jo aika lyttyinen nahkasohva. En mä ole oikein ajatellut tykkäänkö siitä vai en, se vain on meillä. En usko et ostetaan uutta ellei se hajoa. Lapsuuden kodissa oli just hyvänvihreä sileäsamettinen sohva ja nojatuolit.

    • No sitä mäkin vähän, että miksi suotta uusia kun vanhatkin pysyvät vielä kasassa!

  5. Anonyymi says

    Mä ihan luulin, oikeesti, että kuva jossa on pinkki sohva, on teiltä. Ja olin kateellinen…mutta en tuntenut vahingoniloa, kun käsitin, ettei se ollutkaan teiltä. Minua vain harmitti!
    Ella

  6. Kyllä niitä samettisohviakin saa,mutta parasta raahautua itse sinne liikkeeseen kyselemään.
    Usein ne mallit on siinä esillä ja kangas vaihtoehtoja löytyy kyllä reilusti. kunhan jaksaa muutaman viikon odotellella,niin tekevät tilauksesta.
    Sohviakin on tullut myytyä

    • Joo on raahauduttu. Ja todettu että ei taida meidän budjetilla onnistua. Ja minä alan kallistua siihen että mennään noilla mitä on ja käytetään nekin rahanrippeet reissaamiseen 😉

  7. Ymmärrän! Sohva on kaikista vaikein asia. Tykkäisin violetista tai vihreästä, vanhasta, kenties uudella verhoilulla ja vähän sellaisesta, että se näyttäisi joltakin tyypiltä, että sen syliin olisi kiva mennä kippuralle. Meillä vaan ei ole siellä oletettavassa sohvahuoneessa tilaa edes kaksimetriselle sohvalle, joten uusia on ihan turha katsoa ja vanhat tulee vastaan väärällä hetkellä, kun ei ole rahaa, eikä tilaa varastoida.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.