comments 11

Sitä itseään

Aivan tuplajättipotti täällä päällä: raastava PMS ja kahta kauheampi jouluangsti, samaan aikaan. Ei siis itkuitta selvitty tästäkään saamarin joulunalusajasta. Siitä huolimatta, kaikki on nyt kunnossa. Jääkapissa on ruokaa, maljakoissa joulukukkia ja kuusikin on hirtetty narulla yhteen tuvannurkkaan.
Niin, se kuusi. Se raahattiin kaiken kaaoksen keskellä sisään ovenkarmit vinkuen ja se oli suuri. Suurempi kuin koskaan, olinhan toivonut pientä. Se perheen miesten voimin pystyyn hinattiin ja kuusenjalkaan tungettin. Innokkain kuusenkoristelija oli samantien latvassa virittelemässä koristeita, ja minä, joka kiristelin hampaitani viereisessä huoneessa, kuulin seuraavaksi vain pehmeän kahahduksen ja sitten tömähdyksen. Keittiöön päästessäni kuusi makasi pitkin pituuttaan keittiön lattialla, lapsi sen alla ja ja kaikki koristeet sinkoutuneina ympäri huushollia. Vesi lainehti eteiseen saakka.
Sanaakaan sanomatta (mutta savu korvista nousten) vedin pojan puun alta, nostin läppärini kassiin ja häivyin ovesta ulos vannoen, etten palaa ennen uutta vuotta.
Noh, palasin tietysti jo illalla ja kävin ihan nöyränä jouluruokakaupat, jossa kaltaiseni kalpeat naiset vaelsivat listoihinsa uponneina loisteputkilamppujen kelmeässä valossa kiillotettuja käytäviä edes takaisin.
Muutama yö sitten, kun maailmassa tuntui olevan jäljellä enää pelkkää pahuutta, heräsin kello 01:53 ja hapuilin puhelimen käteeni. En uutisten vuoksi, en maailmantuskassa. Vaan naputtelemaan paniikissa sähköiselle muistilapulle KYNTTILÖITÄ! JOULUKARKIT! MUSTALEIMA EMMENTALIA! Sillä ajatella jos olis joulu ilman mustaleimaa, olishan se nyt ihan hirveetä.
Äitini, joka esiintyy suurin piirtein joulun keksijänä ja kutsuu minua pirullisesti nimityksellä ”meidän pieni jouluihmisemme” on hänkin kalkkiviivoilla langennut jouluangstaamaan kiusattuaan minua aiheesta viimeiset kuukaudet. Näin käy joka vuosi. Mutta kuten hän itse sanoo, hän onkin jouluihminen syys-lokakuussa, tässä vaiheessa vuotta (siis ennen joulua) hän on jo kurkkuaan myöten täynnä koko juhlaa.
Mutsin jouluangsti ilmenee pakonomaisena vaelteluna joka aamu Stockmannille, josta hän soittaa itkuisia puheluita, koska kaikki jo hankitut lahjat ovat paskoja ja niitä sekä jouluruokaa on milloin liikaa, milloin liian vähän. Hän yrittää kiristää minua ostamaan lahjat hänen nimissään erinäisille sukulaisille ja myös paketoimaan ne, mistä kategorisesti kieltäydyn. Onhan se nyt aivan mahtavaa, etten joudu yksin tuskailemaan.
Mutta kaikki viikon aikana kulminoitunut raivo ja kauhu laukesivat tänään kivaksi päiväksi, kun mutsi ja faija ajoivat Hankoon ja menimme yhdessä Origoon syömään ranskalaisia perunoita ja huutelemaan pahaa aavistamattomille ovista kulkijoille HYVÄÄ JOULUA! Aurinko paistoi, tuuli heilutti kaulahuiveja ja haimme vielä Lillanista laatikollisen leivoksia kotiin kahvin kanssa. Vaari lepäili sohvalla kissa vatsan päällä, mummo teki meille joululahjaksi siikatartaria ja lapset pelasivat punaposkisina Monopolia.
Juuri äsken rakkaat vanhukset hyppäsivät autoon ja karauttivat kohti Helsinkiä ja me jäimme tuntikausia urheasti paketoineen Herra Kameran kanssa hengittelemään paperipussiin. Tästäkin joulusta selvitään, ihan varmasti selvitään.
Hyvää ja onnellista, teille kaikille <3

11 Comments

  1. Anonyymi says

    Hyvää ja onnellista sinulle ja perheellesi myös♡

    Posti toi niin mieluisia (jopa itse askarreltuja) joulukortteja tänään, että niitä ihaillessa jaksaa koko loppu vuoden…

    Koko joulukuu meni niin vauhdilla, etten muistanut enää mikä vuosikaan enää on, vaan kuka nyt enää mitään muutakaan tässä vaiheessa %)

    Kaikki lahjat odottavat vielä paketoimista, ne ilmaantuvat yöllä kuusen alle mystisesti.
    Kinkku on kohta valmis, tuoksu tulvii keittiöstä.
    Suunnilleen kaikki valmiina. On varmasti lanttulaatikkoa ja graavilohta ja rosollia.
    Ehdottomat.
    Suklaat, piparit ja joulutortut on jo syöty.
    No, tehdään lisää.

    Ikkunoihin liimailtiin jouluisia kuvia, tuo harmaa asfaltti ulkona on hämättävä.

    Kauniita tulevia unia, kohta se on!

    Nikadora

    • Kuulostaa ihanalta Nikadora <3
      Kiitos kun olet kulkenut rinnallamme tämänkin vuoden, kuulumisisasi on aina ilo lukea. Kaunista joulua!

  2. Anonyymi says

    Hei, pitihän minun mainita kirjalöydöstä tänään iltapäivällä!
    Kuljin kirjaston ohi jouluvalaistuksessa jo pimeän tultua ja poikkesin ilmaisen kiertokirjahyllyn luo.
    Laukkuun hyppäsi mielenkiintoinen pokkari: Harriet Lerner: Kiukku on voimaa
    (Opas naiselle läheisten ihmissuhteiden muuttamiseksi)
    Oikeanlainen suuttumus pikemminkin suojaa ja lujittaa ihmissuhdetta kuin romuttaa sen.
    Lerner rohkaisee naisia hyväksymään vihansa ja suuttumuksensa ja käyttämään niitä voimanlähteenä.
    Hei, meissä on voimaa!

    -N-

  3. Voi sinä ihanista ihanin, vedet silmissä luin tämän. Olipa samaistuttavia tuntoja;)

    Todellakin selvitään! Hyvää ja onnellista teillekin♥

  4. Voi Kirjatoukka, et ole yksin PMS oireiden kanssa. Ne koettiin myös täällä juuri ennen Joulua ja saatiin yötäpäivää töitä tekevän miehen kanssa kriisi aikaiseksi (siis minä sain). Kuusta etsittiin ensin päivänvalossa ja sen jälkeen ajettiin kaikki viimeisetkin omat metsänkolkat traktorin ja taskulampun voimin läpi. Olisin ollut valmis varastamaan minkä tahansa vastaan tulevan valioyksilön mutta muut eivät antaneet. Nyt ison tuvan nurkassa seisoo slim fit kuusi jolle päätettiin antaa mahdollisuus ja koristeiden kanssa se uljaasti edustaa tärkeää virkaansa tänä jouluna. Less is more. Kun tuskailin pilalle mennyttä joulua rikkimenneiden jouluvalojen myötä, nuorin lapsemme sanoi: Rakkaus pelastaa kaiken (viisas kun mikä). Joulumieli löytyi näistä sanoista. Ihanaa Joulua sinulle Anna ja perheellesi myös!

    • Anonyymi says

      Aaaah…. I love this! <3
      Hyvää joulua Hankoon!
      -Anni

    • Marjo, aivan mahtava kuusenhakumatka teillä! Ja tuo lapsen lause, se pitäisi kehystää <3

    • Anni, kiitos viestistä, nyt toivotankin jo hyvää uutta vuotta sinne päin!

  5. Yksi peritaatteenihan on, että vaikka joulufiilistelyt periaatteessa aloitetaan vasta joulukuussa, niin yhtä asiaa ei voi tehdä liian aikaisin. Joululahjoja voi ostaa milloin vain, vaikka tammikuussa. Olen varsinainen varautuja ja hoitelen lahjat alta pois hyvissä ajoin, miettien välillä olenko vain todella tylsä ihminen tämän piirteeni kanssa, joka pätee monessa muussakin asiassa. Mutta tämäkin joulu opetti, että kyse ei ole hätävarjelun liioittelusta vaan vuosien kokemuksen myötä opitusta periaatteesta: älä tee mitään viimetingassa. Tämä siksi, että OLEN AIVAN ÄLYTTÖMÄN HEIKKO KESTÄMÄÄN VIIMETINGAN STRESSIÄ! Olin varautunut tähän jouluun muutamin suunnitelmin: leipoa yksi kakku ym. pientä armaimman juhlan valmistelua, sillä varaukselle, että toinen KALLISARVOINEN periaatteeni kulkee koko ajan matkassa: ole aina valmis muuttamaan suunnitelmiasi tilanteen mukaan. Viikon aikana mieleni vaihteli kulloisenkin enregiatason mukaan: "ei en ehdikkään/jaksakkaan käydä kaupassa keskustassa asti, ei jätän kakun leipomatta, ei kyllä sittenkin teen kakun-kivaa!" Lopulta kuitenkin jotenkin kiinnyin suunnitelmiini niin paljon,ja jotenkin överöin tekemiseni unohtaen kuunnella itseäni, että aaton aattona huomasin olevani jotenkin aivan poikki ja ollakseni rehellinen aatto meni ihmeellisessä koomassa koittaessa selvitä tuosta horroksesta…Yhtä kaikki tästäkin on taas mahdollisuus oppia, ainakin se että nekin asiat jotka jo luulee osaavansa tulevat ovelasti uudelleen opittaviksi, jos ei ole hereillä. Kiitos siis siitä, ja kiitos jouluangstitarinoiden jakamisesta!! Ne on niin terapeuttisia ja hupaisia!

    • Ihanasti kuvailet tuon kaiken, tunnistan itseäni. Minäkään en haluaisi sitä viime tipan stressiä, mutta kun esimerkiksi siivota ei kannata kuin vasta kalkkiviivoilla eikä kaikkia ruokiakaan voi etukäteen ostaa, niin aina siihen loppumetreille vaan jää hirveästi hommaa. Ja kierrokset kasvaa, usein jälkeen päin ajateltuna ihan turhaan. Tosi moni joulu on mennyt horroksessa väsymyksestä, tänä jouluna oli onneksi toisin, vaikka joulunalusaika vähän kriiseilyksi menikin. Kiitos sinullekin, että jaoit kokemuksesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.