comments 16

Sisters

Kun esikoistyttäremme oli juuri täyttänyt vuoden, saimme synnytyssalissa syliimme jo hänen pienen sisarensa. Näin jälkeenpäin ajatellen onhan sen täytynyt olla aika haipakkaa. Tytöillä on ikäeroa 13 kuukautta.

Kun he olivat sellaisia kukkasipulin kokoisia, ihmiset kysyivät heiltä usein oletteko te kaksosia. Juu, he vastasivat hyvin tärkeinä. Heille ei ole olemassa aikaa ilman toista. Selailen kesäisiä valokuva-albumeita (kyllä, sellaisia tehtiin vielä noin viistoista vuotta sitten!). Nuo piiperot ovat jokaisessa kuvassa alasti. He viipottavat mökkimaisemissa lehmihaassa tai hyppivät laiturilta kirkkaaseen, syvään järveen. He ovat ällistyttäviä pikkuriikkisiä hylkeitä ja me nuoria, huolettomia vanhempia. Kun he vähän kasvavat, he menevät yhtäaikaa ulkohuussiin, tekevät uuninpankolle oman huoneen ja järjestävät kyläläisille taidenäyttelyitä. Kotona Kruununhaassa työnnän heitä vanhoissa, painavissa tuplarattaissa tai vedän pulkassa silloin kun on paljon lunta. He käyvät puistotädeillä ja heillä on suloiset kengät, duffelitakit, pinnejä haituvissaan ja joskus timanttitarroja otsassa. ”Mitä meidän lakas Elsamme nyt on tehnyt”, huokaa isosisko kun pikkusisko jotain sohlaa.

Toinen täytti helmikuussa 17 ja toinen eilen 16 vuotta. Heillä on yhteinen kampauspöytä ja yhteinen meikkipeili. Yhdessä pyöritellään silmiä pikkuveljen jutuille. Heidän rautasänkynsä ovat vieläkin ihan kiinni toisissaan ja iltaisin he katsovat yhdessä kukkalakanoissaan suosikkisarjojaan tietokoneelta, kylki kyljessä.

Onneksi meillä on heidät, onneksi heillä on aina toisensa <3

Kuvat: Timo Heikkala

16 Comments

  1. Onnea tyttärille! Eilen just mietin ääneen, miltä tuntuisi, jos olisi sisko. Kävin läpi kaikki tuttavat, joilla on sisko ja meidät, joilla on veli (myös tytär kuuluu tähän jälkimmäiseen porukkaan, häntä siunattu kahdella veljellä). Aika erilaisia meistä on muovaantunut. Saattaa toki olla muitakin selittäviä tekijöitä…

    • Kiitos onnitteluista! Minulla on pikkuveli, ihan kiva (;)) sekin, mutta luulen että sisaruus on vielä jotain ihan erityistä.

  2. Anonyymi says

    Melkein kuin minä ja pikkusiskoni. Meillä on puolitoista vuotta ikäeroa, mutta vaikeaa olisi kuvitella elämää ilman häntä. Hän oli aina paljon pienempi ja sirompi.
    Pienenä vähän höykytin, kouluikäisenä olin suojeleva ja nyt hän on henkinen tuki. Käyty lapsuuden ikuiset uimarannat, punkkarivaiheet, opiskelut, äiteilyt ja parisuhdekriisit läpi ja elämä jatkuu!
    Vain isoveljeä olen aina kaivannut näin esikoisena.

    Saanko kysyä toisen tyttärenne nimeä?

    Nikadora

    • Isoveli onkin vähän vaikeampi jälkeenpäin tehdä 🙂 Ihana kuulla, etä sisaruutenne on kantanut läpi elämän!

  3. Anonyymi says

    Suloisia piiperöitä! Ja tuo isosiskon huokaus… :).

    Ja kyllä noissa oikeissa valokuva-albumeissa vaan on taikaa. Meidän teinit kaivelevat säännöllisin väliajoin omia vauva-taaperovuosien kalentereitaan ja ihastelevat kuorossa "ooh, oltiinpa me söpöjä". Ja minä siihen aina uskollisesti vastaan, että "niin olittekin ja ootte vieläkin".

    Meillä on kolme kolme vuoden sisään syntynyttä. Meiltä ei kyselty kaksosista, sen sijaan usein leikkipuistossa muut äidit tulivat kysymään multa, että olisko mulla vielä paikka heidänkin lapselleen ja että osaanko puhua myös hyvin ranskaa. Ajattelevat automaattisesti mun olevan perhepäivähoitaja, kun oli kolme niin samanikäistä ja erinäköistä kaitsettavana.

    Oman siskoni kanssa ollaan sitten ikäeroasiassa toista ääripäätä. Mä olen pikkusiskoani 16 vuotta vanhempi. Tähän asti on mennyt ihan hyvin, mutta nyt kuulemma pikkusiskolla on pienoinen kriisi siitä, että mä täytän neljän vuoden päästä 50 vuotta. On kuulemma niin outoa, kun aikasemmin ihan normaalin ikäsestä siskosta tuleekin kohta vanha :).

    Belgian Lempi

    • Anonyymi says

      Hei Lempi, me taidetaan olla saman ikäisiä–missä kuussa sulla synttärit?
      Arvaa, uskallanko edes ajatella olevani reilun 4 vuoden päästä 50—herra jee, mummoni valokuvissa viisikymppispäivillä hymyiltiin vienosti tukka nutturalla olohuoneen keittiönpöydän ääressä, joka oli täynnä ruusumaljakoita…
      Kuin eri maailmasta..
      Tuli mieleen siskoni teinityttö, joka valisti äitiään, että pitäisi alkaa jo pukeutumaan ikäistensä lailla: ei bändipaitoja ja nahkarotseja enää =)
      Siinähän nousee itselle ihan uhma pintaan!

      Nikadora

    • Anonyymi says

      Ai, on olemassa olohuoneen keittiönpöytä–piti olla olohuoneen pöytä! =)

      -N-

    • Okei Belgian Lempi, mä en puhukkaan haipakasta yhtään mitään, toi on jo kova! 😀

  4. Suloiset siskokset! Meidän siskoksilla on ikäeroa 8 vuotta. Eivät siis ainakaan vielä kovin paljon yhdessä puuhaile. Veljekset taas ovat kovin läheisiä kolmen vuoden ikäerosta huolimatta. On se mukavaa, kun näkee, että viihtyvät yhdessä ja toista kaivataan, kun ei ole paikalla.

    • Ikäero varmaan tasoittuu aikanaan, nyt 8 vuotta on paljon, mutta myöhemmin ei niinkään. Toisella on jo vuosia etumatkaa ja elämänkokemusta jaettavana sitten aikanaan. Ja tottakai veljetkin ovat tärkeitä!

  5. Anonyymi says

    Heh, voin kertoa, että ison ikäeron isosiskon elämänkokemusta ei se pikkusisko juurikaan halua kuulla :). Näin meillä ainakin, vaikka hyvin juttuun tullaankin ja on hauskaa viettää aikaa yhdessä.

    Onneks olen tämmönen Peter Pan ihminen enkä pahemmin henkisty tai muutenkaan viisastu, vaikka vuodet vierii. Niin ei tuu semmonen olo, että voi vitsi, kun nää mun elämänviisaudet menee hukkaan. Ruuanlaittovinkit kyllä kelpaa.

    Mitä opit isosiskoltasi? Pastaveteen pitää laittaa runsaasti suolaa ja kuminan ja kaalin liitto on taivaassa siunattu.

    Belgian Lempi

    • Totta varmasti toikin, ei kannata liikaa käydä neuvomaan 🙂 Systerisi kuulostaa loistotyypiltä, kuminan ja kaalin perusteella!

  6. Voi liikutusta, kertakaikkisen suloiset systerit!! Tekstisi tunnot tulivat kyll maar iholle tällekin kahden tyttären äiteelle. Meidän neitosilla tosin ikäeroa useampi vuosi, mutta ovat kuin majakka ja perävaunu;) – tärketä ja ainutlaatuiset toisilleen. Monet monituiset kerrat on tullut läikyttyä iloa ja kiitosmieltä kuten sinäkin; onneksi meillä heidät – me todella saimme heidät hartaiden vaiheiden kautta – ja heillä aina toisensa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.