comments 12

Silmä silmästä

Voi voi sentään. Sain silmääni pienen verenpurkauman. Heräsin torstaiaamuna ja siinä se oli, kuin pikkuinen rubiini vasemmassa silmässäni.

Karma, karma, senkin lortto. En tarkoittanut tätä, kun kirjoitin, että aion ryhtyä käyttämään useammin silmälaseja. Vai onko tämä Kerberoksen kosto, kun haukuin sitä punasilmäistä, kreikkalaista koiraa???

Verenpurkauma itsessään on ikävä, mutta vielä ikävämpää on havaita jälleen kerran oma turhamaisuutensa. Olen ehkä maailman turhamaisin ihminen.

Yleisesti ottaenhan olen muuten helppo ihminen. Esimerkki: Parkkonen mietti jokunen aika sitten uuden auton hankintaa. Minä, joka kuljen aina pyörällä, paitsi silloin kun kuljen junalla, sanoin jalomielisesti, että sehän on aivan hänen valittavissaan.

Siis kunhan auto on musta, ranskalainen ja mielellään nimetty jonkun kuuluisan taiteilijan, esimerkiksi Picasson, mukaan.

Helppo, helppo ihminen olen minä.

Vaan kun astutaan ulkonäköalueelle, olen toivoton turhamaikku. Vaivuin paniikkiin. Nyyh, en voi mennä minnekään, näytän antiikin hirviöltä, buhuu, olen kotini vankina seuraavat kolme viikkoa enkä voi tehdä mitään enkä nähdä ketään, en voi tehdä töitä koska vaarallinen tietokoneen näyttö ja pesukoneen täyttö on poksahteleville silmilleni liian suuri ponnistus…

= siloiteltu versio viime päivien itkuvirrestä.

Sen sijaan on mieltä ylentävää huomata, että kun kohtaan terveydellisen vastoinkäymisen, löydän samantien sisäisen lenkkeilijän itsestäni. Kyllä, luitte oikein. Ihmiseksi, joka ei ole ikinä eläessään juossut lenkin lenkkiä, minussa herää sairaana valtaisa kiinnostus lajia kohtaan.

Jalka murtunut? Päätän, että alan lenkkeillä heti kun jalka on taas kunnossa. Teen mielikuvaharjoituksia, googlaan vaalenapunaisia juoksukenkiä ja vinkuvan tiukkoja trikoita.

Oksennustauti? Tuskin matltan odottaa, että pääsen lenkille, kun ruoka jälleen pysyy sisälläni.

Verenpurkauma silmässä? Haaveilen jo kuinka kiidän Bellevuen rantaa valkoiset silmämunat tuikkien, heti, kun verisuoneni ovat supistuneet ja voin taas laittaa piilolinssit, sillä kuka hullu nyt rillit huurussa maratoonaisi.

Ajatella, olen juoksija luonteeltani, tajuan sen vasta nyt.

Lenkkeilyn ja minun välillä on siis vain aina joku satunnainen este. Olen lenkkeilijä sydämeltäni, rantoja kiitävä aropupu. Vasta haavoittuvana ymmärrän, kuinka paljon rakastankaan juoksemista. Kunpa silmäni parantuisi pian.

Kuva: Osuva ja hauska (ja logoani muistuttava) paljettipintainen silityskuva on Etsystä ja maksaa vähemmän kuin silmätipat, alle viitosen. 

12 Comments

  1. Mar3ngi says

    Voi apua! Nauraa röhötän ääneen vedet silmissä sun lenkkeilyhimolle vaikka pitäisi olla jo untenmailla. Pitää lukea postaus aamulla heti uudestaan niin viikko alkaa iloisissa fiiliksissä 😉

    • Anna says

      Hyvä! Kyllä tämä oli ihan naurua varten kirjoitettukin!

  2. Hei, olipa harmillista. Kuulinkin silmävammastasi Tomilta, jonka tapasin Hanko Fotofestivalin alkupippaloissa. Toivottavasti hän toi terveiseni. Paranemista!

    • Anna says

      No ei se niin paha ole, kunhan dramaqueenailen! Lähinnä esteettinen haitta 🙂
      Sain terveiset, vaan en tiennyt keneltä, sillä Tomi ei muista koskaan nimiä (ei minunkaan, ensimmäiseen neljään vuoteen ;)) Nyt selvisi siis, kiitos!

  3. Annu says

    Kai sä tiedät että mielikuvaharjoittelu on lähes yhtä tehokasta kuin oikea tekeminen.? Eli nyt sitten varot ylikuntoa! Ja hoidatat samantien jumiutuneet lihakset hierojalla yms. Hyviä treenejä!
    Terkuin Annu

    • Anna says

      Ylikunnon vaara on käsinkosketeltava! 😀 Pitääkin varota hieroja-aika…

  4. Sanni says

    Hipheijakkaa, täällä ilmoittautuu toinen silmäveripurkaustoipilas (oliko tuo Suomen kieltä?), iski tässä aiemmin ja oli todella kiusallinen. Aurinkolasit päässä pyyhälsin paikasta toiseen ja kun eräs tuttu kerran toi kuhaa kotiovelle, (kyllä, meillä on sellaisia tuttuja!) ja ilmaannuin paikalle silmälaseissa, hän loihe kysymään: mikä sulla on silmässä? No heh, eihän tässä mitään, kunhan räpyttelen, kiitos kysymästä ja kiitos kaloista!

    • Anna says

      Mä en ole ihan varma peittääkö vai korostaako silmälasit, mutta en halua piilolinsseillä ärsyttää silmää yhtään enempää. Tai no tänään kyllä jo taas, silmä on parantunut ihmeen nopeasti. Silmätipat + vyöhyketerapeuttiystävän käsittely toimivat!
      Ai että, saisinpa mäkin kuhaa kotiovelle, senkin onnentyttö!

  5. Nikadora says

    Tyylikkäät aurinkolasit pelastaa KAIKEN!!

    Nimim.Eräätkin silmätulehdukset kokenut 😉

  6. Nina says

    :D, voin samaistua! Sama sisäinen lenkkeilijä piileskelee minussakin (kunhan tuo niska tulee vähän paremmaksi..)

    • Anna says

      Miten paljon meitä sisäisiä juoksijoita! Niskalle paranemisia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.