comments 11

Sataa paistaa

Jaaha. Joka toinen päivä paistaa, joka toinen päivä sataa. Tai sitten sekä sataa että paistaa, kuten tänään. Odotamme kiihkeästi sitä sellaista helleaaltoa, jossa unohdetaan nostaa tyynyt ja peitot pihalta, koska ei ole olemassa mitään muuta kuin aurinkoa. Jossa nukutaan parvekkeen ovi auki pikkuhousuissa ja hakeudutaan varjoon. Nyt unohdan öljytä sääret, koska samapa se, farkkujen alla.

Seikkailukaan ei, kas kummaa, ole noutanut naista kotiovelta. On aikaa raivata kotia, rapsutella ikkunanpokia, puskea huonekaluja jonkun manian vallassa takapihalle ja elämästä pois. Siivotaan sitten, perkele. Uudet sohvat tulivat, ja niiden myötä kaikki liikahtelee. Seinät huutavat – ei vaan KARJUVAT – maalia, matto näyttää nuhjuiselta.

Perjantaina satoi niin paljon, ettei koskaan. Mieli oli valmiiksi maassa, tai Ranskassa, joten kaatosade sopi tunnelmaan. Ehtisipä joskus itkeä pelkojaan ja surujaan yhtä auliisti ja antavasti, jotenkin älyttömän anarkistista tuommoinen holtittomuus. Ukkonen paukkui ihan talon päällä, iski antenniin ja sammutti kaikkien katastrofien seuraamisen. Kahlatessamme illalla kotiin, polvia myöten tulvivalla Bulevardilla, ja kääntyessämme rautaporteista pihallemme, pysähdyimme niille sijoillemme. Vesi valutti ripsivärit poskia pitkin, litisti nutturan ja lotisi Repettoihini, kun katsoimme voimattomina vesiputouksen lailla kellareihin syöksyvää vettä.

Taiteilija tuli seuraavana päivänä käymään. Oli auringon vuoro, mutta meidät löysi visusti sisältä, toisen kellarista ja toisen olohuonetta raivaamasta. Olimme pölyisiä, hikisiä, kiukkuisia, riidoissa ja nälkäisiä.

Kirjahyllyni seisoi takapihalla, ja tyhjä kirjahyllyhän näyttää yhtä väärältä kuin surullinen morsian. Sisällä vääntelin käsiäni minä, joka olin päättänyt kirjahyllyn lähdöstä, mutta otin sen silti henkilökohtaisesti, kuten vain horoskooppimerkiltään Kaksonen pystyy. Koin, että elintilaani kavennettiin, minua typistettiin. Mihin nyt laittaisin lattialla lainehtivat opukset?

“Te muistutatte andalusialaisia ystäviäni, lennokasta tuttavapariskuntaa”, sanoi taiteilija, “he nimittäin saivat kerran päähänsä uusia keittiön, ja purkivat vanhan valtaisan voitonriemun vallassa. Kaaressa lensivät kaapit ja hellat kaatopaikalle. Kun keittiö oli typötyhjä, heille tuli mieleen ajatella tulevaa. Rahaa uuteen keittiöön ei ollut, ja voimatkin olivat vähissä. Niinpä andalusialainen pariskunta lämmitti purkkiruokaa mikrossa ja ihmetteli elämän arvaamattomuutta monta monituista kuukautta.”

Ajattelin takkaamme. Sekin purettiin eräänä huikean lämpöisenä syksynä, voimiemme tunnossa. Keskitalvella, ja monena talvena sen jälkeen, olemme ihmetelleet mihin takkamme hävisi. Ja olisiko siinä samassa tuvan huputtamisessa ja työmisten läsnäollessa kannattanut laittaa uusi takka paikoilleen, talvet kun väistämättä seuraavat kesää ja jopa lämmintä syksyä.

Kirjoillani, parhailla ystävilläni, ei ole nyt siis sijaa majatalossa. Koko uusien sohvien pilkuttama olohuone tulee olemaan käymistilassa kunnes pahvilaatikkokaupalla tavaraa saadaan aseteltua jonnekin. En voi pitää edes suunnittelemiani monen päivän mittaisia eeppisiä sohvabileitä, sillä kaikki sohvien ympärillä on yhtä kaaosta.

Miksi emme voineet ajatella mihin kirjat laitetaan, ennen kuin päätimme reteästi tuupata vanhan hyllykön ulos? Sanopas se.

Onneksi saan kantaa osan kirjoistani huomenna rantapiknikille, jossa olen tärkeässä sivuroolissa kun Gauhar esittelee ihanuuksiaan ranskalaishenkisten eväiden lomassa. Minun tehtäväni on avittaa ostoksilla olijoita kesäkirjavinkeillä, teemaan sopien.

Ja huomennahan muuten paistaa aurinko.

Gauhar Hanko Pique Nique

Maanantaina 18.7. klo 11-12:30 Hangon Leijonarannassa (Bulevardin päässä).

Kuplivat jatkot Villa Himan tiloissa klo 13:30 alkaen, ihania etuja luvassa!

Mukana menossa: Kirjatoukka & Herra Kamera Blog

11 Comments

  1. Anonyymi says

    Oijoijoi…kuulostaa taas mitä parhaimmalle elokuvakohtaukselle koko tarina!
    Ja kaksonen ja tunteet, apuva! Mistäpä ei loukkaantuisi, mutta silti osaa nauraa itselleen!;)
    Miltä sohvakauneudet näyttävät valtakunnassanne?
    Kirjapinoja tietysti käy sääliksi…
    Itse ratkaisin pinoamalla kirjojani eteisen syvään ylähyllyyn naulakon ylle.
    Joku uusi ja yllättävä säilytyspaikka voi olla ratkaisu…

    Nikadora

    • Sohvat esitellään näyttäväti kun valtakunta on kunnossa. Vuodesta ei ole takeita 😉

  2. Jo, johan nyt! Kaksonen täällä vilkuttelee ja kertoo olleensa saman manian vaivaama, minuun iski aivan yllättäen toissapäivänä ja pakko oli alkaa toimia. Täällä syynä oli ja on kirjahyllyn (-kaappien) karsea väri (luultavasti tuo ei ollut todellinen syy vaan planeettojen asento). Otin huuto.netiin valokuvat ja laadin esittelytekstit, kun sitten tajusin, ettei ole mitään paikkaa kirjoille plus minun kirjahyllyssä pitää olla lasiovet. Kysyin mieheltä apua, ei hänkään ollut miettinyt asiaa kovinkaan pitkälle (hän myös kaksonen, vietämme synttäriä samana päivänä). Katsoin tori.fin ja huuto.netin. Ei yhtään mieluisaa tilalle ja uusista en osaa päättää tai ovat liian kalliita. Onneksi en ehtinyt tyhjentää hyllyjä kirjoista. (Viimeksi, kun siirsimme kaappien paikkaa, aika lailla nukuimme kirjojen seassa.) Enkä oikein muutenkaan tiennyt, mitä haluan tai haluanko pelkkää muutosta (mihin?). Keinutuolinhan just myin tuosta verannalta ja kaduin sitä hetimiten. Jokusen tunnin touhusin tuon kirjahyllyn myymisen kanssa ihan turhaan. Tai ehkä se ei ole turhaa ollenkaan, ehkä tuo on jonkinlainen alkulämmittely tai johdanto, josta itse prosessi joskus alkaa, asia on siis tavallaan nyt pohjusteltu ja luultavasti unelmien kirjahylly ns. tulee luo. Nyt tuorein idea(mme) on, että hiomme lakatut pinnat ja maalaamme kirjahyllyt mieluisiksi. Tosin meillä on noita aiempia projektejakin jonossa täällä ja ne ovat kaikki ns. hieman kesken. (= ainut vaihtoehto olisi löytää jostakin mieluisat kirjahyllyt ja päästä vanhoista eroon).

    Yllättävin paikka, jossa olen kuullut kirjoja säilytettävän, on ollut uuni, toki vain osa kirjoista oli siellä. Saunan lauteillehan voisi kasata myös, jos kotona on sauna eikä se ole aktiivikäytössä. Lauteet näyttävät jo valmiiksi hyllyiltä ja ovat ehtaa puuta. Katon rajassa olevat huonetta kiertävät hyllyt ovat myös kivoja, meillä tosin näyttäisivät oudoilta ja hankalat ehkä muutenkin, kun kirjoja haluaa lukea, selailla, pidellä, ei pelkästään säilyttää. Yksittäisille seinään kiinnitettäville hyllyille päällekkäin pinotut kirja ovat myös kauniita, käytännöllisyydestä en tiedä. No, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä keksitte.

    • Herravarjele, kaksi kaksosta, se mahtaa olla mahtavaa meininkiä!
      No me nyt tosiaan kippasimme tuon kirjahyllyn ulos ja nyt ihmettelemme että mitä sitten. En halua vain varastoida kirjoja, niiden pitää olla nätisti esillä ja jatkuvasti hipelöitävissä. Olen alkanut ymmärtää lasiovien päälle, meidän talomme rapisee ja pölisee enemmän kuin mikään talo, en tiedä miksi. Mutta koska osasyy vanhan hyllyn lähtöpasseille oli tilanpuute, niin en tiedä miten se uusi sitten mahtuisi. Tai sitten minun täytyy luopua kirjoituspöydästäni, jolla en tosin koskaan kirjoita. En vain voi voittaa!

    • Juu, on, ja anopit ovat kaksosia myös!

      Kirjoituspöydällä on harvoin käyttöä täälläkin, vaikka se on kaunis, kelpo ja pieni. Käy välillä sääliksi sitä. Ruokapöytä on paras työpöytä. Ja sänky.

  3. Anonyymi says

    Kirjoituspöydät! Milloinkahan niitä on aktiivisesti käytetty kirjoitusmielessä sitten 70-luvun? 😉
    Kauniita sellaisia ei tietenkään tahdo
    kylmästi hylätä.
    Voihan niitä pitää vaikka
    taidekollaasipintoina.
    Vanhat puuarkut,
    matkalaukut, korkeat
    tikashyllyt (vaikka itse
    nakutetut.)
    Lattianrajaa kiertävät lankkuhyllyt (esim.tiiliskivijalustoill
    a tai pikkupyörillä päädyissä…)

    Nikadora
    Siis, miten niihin nyt helposti pääsee käsiksi vaan.
    Tai vaatehuone, komero, ovellinen kaappi…

    • Juuri taidekollaasipintoina mun pöytäni palveleekin, teen asetelmia ja tuijottelen niitä päivät pitkät! Pakko saada kirjahylly ja pian…

  4. Anonyymi says

    Ja sorge sekavuus, kännukällä aina hyppelee rivit ja sanat 😉
    Pidä Kirjis meidät ajan tasalla, edes pienin paljastuksin…

    -N-

  5. Onneksi pystyt sentään luopumaan jostain, minulla on tässä visusti tallessa sekä kirjoituspöytä (kuin ikkunasta on niin kaunis näköala) ett kirjahyllyt (!). Tuli oikein angsti kuin luin miten kirjahyllysi sai löhtöpassit ja ne kirjapolot siellä vailla oikeata kotia… apuva!

    • Todellakin apua, nyt täytyy äkkiä keksiä jotain! Laitoin muuten kirjoja kolme pahvilaatikollista portin pieleen, ja siihen lapun "SAA OTTAA". Kaikki meni!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.