comments 4

Sanoinko jo ruoka?

Ruokaa rakastava matkailija kiinnittää Kreikassa huomiota eritoten yhteen asiaan: kuinka periksiantamattomasti perinteinen keittiö pitää pintansa muun maailman ruokatrendien myllerryksessä. Ruokalistaa ei aina edes tuoda pöytään, sillä se on aina sama, mitä sitä ihmettelemään:

kreikkalaista salaattia, grillattuja vihanneksia (tai riisillä täytettyjä), tsatsikia, papuja, villivihanneksia, souvlaki-vartaita kanasta tai possusta, kokonainen kala, mustekalan lonkero, pieniä sardiineja, jos Ahti suo…

Sen kuin sanot vaan.

Kaikki on huippusimppeliä. Ihan niin kuin Yaya (isoäiti) on aina tehnyt. Mausteilla ei leikitä. Hyvä, vihreä oliiviöljy, kuivatut, vuorilta kerätyt yrtit ja kuumakylkisen sitruunan mehu useimmiten riittävät.

Vuokaemännän yllätykset pihapöydällä todistavat kaikessa yksinkertaisuudessaan samaa: puutarhassa odottaa meitä kolhiintunut muoviämpärillinen pulleita appelsiineja, kesäkurpitsoita ja muutama ruskea muna. Ja yhtenä aamuna ruskeassa saviastiassa itse tehtyä jogurttia!

Toisaalta seuraan sivusta ravintoloissa kuinka seurueet tilaavat pöydän keskelle valtavia, kukkuraisia pikilia -lautasia, eli valikoimia, joissa on iso kasa ranskalaisia perunoita, erilaisia käristettyjä lihoja (tai joskus kaloja, friteerattuja), juustopalleroita, lihapullia, rapeaa possunnahkaa. Lautasen reunalla saattaa näön vuoksi olla silloin tällöin pari tomaatinlohkoa. Melko raskasta.

Törmäsin Instagramissa ranskalaisten kirjaan Kalamata – La Cuisine, la famille et la GrèceKalamata-kirjan kirjoittajat ovat ruokaihmisiä siis muutenkin, heillä on Ranskassa ylellinen kreikkalasten tuotteiden merkki Mykalios. Sivustolta saa tilattua herkkujen lisäksi tuon kirjankin. Olisipa se minulla käsissä jo nyt, täällä paikan päällä! Kunhan saan itseni ruotuun, vilautan teille Kalamatan toria Parkkosen linssin läpi, se on ruoan rakastajan taivas…

…harmi vain, etten ole oikein ollut kokkailutuulella, tässä kuumuudessa. Sen lisäksi että ruoka on ravintoloissa hyvää, se on myös halpaa. Saamme kolmeen pekkaan vain vaivoin kulumaan korkeintaan 30 euroa ateriaan, juomineen.

(Muut kirjat ovat kuvituksena vain seuran vuoksi, ja kauniiden kansiensa. Kreikkalainen ruoka on nyt nousussa. Täällä on paljon ranskalaisia matkailijoita – tai vähän matkailijoita, mutta niistä paljon ranskalaisia! – ja siksi ranskalaisia lehtiä saatavilla, jos ihmettelet otantaa.)

Mutta tänään menemme illalla vuokraemännän perheen kanssa vuorille pieneen tavernaan, lisää ruokakuulumisia siis luvassa.

Kuuntele Kalamata – La Cuisine, la famille et la Grèce -kirjan esittely ja puhetta kreikkalaisesta ruoasta (ranskaksi) France Interin ohjelmasta On va Déguster, La Cuisine du Soleil, osa 2/6, La Grèce!

“Mon dieu que j’aime,
Ce port du bout du monde…”

Päivän biisi: Dalida, Les enfants de Pirée

4 Comments

  1. Nikadora says

    Ja kaiken kruunuksi tahtoo naama- ja asukuvia teistä etelän hulinoissa! =)

    • Anna says

      No vitsi kun mä näytän aina jotenkin pälliltä niissä! 😀

  2. Nikadora says

    Höpö höpö, luovuutta peliin; heittäytymistä! ( aaltoihin~)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.