comments 2

Sanna Kannisto, Local Vernacular

Kävimme lauantaina katsomassa Helsinki Contemporaryssä Sanna Kanniston näyttelyn Local Vernacular. Valokuvat linnuista ovat niin realistisia, että ne muuttuvat epätodellisiksi, satumaisiksi.

Sanna on kuvannut työnsä täällä meidän kulmillamme, tuolla Hankoniemen kärjessä, lintuasemalla. Häntä avustivat asemalla työskentelevät lintujen rengastajat ja tutkijat. Kuvaukset olivat käynnissä koko viime syksyn, tuulista, sateista ja kylmistä keleistä riippumatta. Lintu vapautetaan vain hetkeksi pieneen laatikoon, jossa se valitsee paikkansa, lentelee, levähtää. Kaiken täytyy tapahtua nopeasti, olivat olosuhteet ympärillä millaiset hyvänsä. Kuvissa valo on kuitenkin aina kirkas, pieni studiorakennelma antaa raamit. Hetki pysähtyy. Kuvissa näet ensin vain oksan ja linnun, täydellisinä, sitten ehkä vasta studion reunamaa, kangasta, joitakin valokuvattaessa käytettyjä apuvälineitä, rosoakin. Kuin taikurinlaatikko, ajattelemme ääneen.

Mikaela Lostedtin haastattelusta poiminta. Kysymykseen ”Mikä sinua on eniten kiehtonut suomalaisissa
linnuissa”, Sanna vastaa näin:

”Olen kyllä yllättynyt siitä, kuinka hienoja ne ovat, kaikki värit ja sävyt ja yksityiskohdat, joita
on todella paljon. Linnun silmän ympärillä saattaa olla jokin vaaleampi raita, tumma rinkula tai
pieniä pisteitä. Pyrstötiaisilla on keltainen pieni alue, vähän kuin luomiväri, vedetty silmän
yläpuolelle. Muutenkin pyrstötiainen on erikoisen hieno pitkine pyrstösulkineen ja lisäksi oudon
papukaijamainen. Monia näistä kuvaamistani linnusta en ole aiemmin päässyt näkemään niin
läheltä. Onhan niissä todella paljon sellaista, jota ei pysty näkemään kun niitä puista tai
puistikoista havainnoi. Ja yllättäviä ovat myös kaikki höyhenten harmaat ja ruskeat sävyt, niiden
pienet sävyerot. Sinitiainenkin – se on yksi tavallisimmista lajeistamme – mutta niin hieno ja
erittäin kirkas väreiltään.”
 

Herra Kameran ottamissa kuvissa Sanna on keräämässä oksia kuvauksiin. Niidenkin merkitys on suuri, ne eivät ole sattumanvaraisia, vaan tarkkaan valittuja. Jään pitkäksi aikaa katsomaan Sannan käsiä näissä kuvissa; niilläkö hän näkeekin, eikä pelkästään silmillään?

Katso Helsinki Contemporaryn sivuilta myös Creative-kumppanini Ilkka Raution tekemä, Hangossa kuvattu video. Työtapaa on vaikea selittää, ja Sannan pientä studiota luonnon keskellä, ne täytyy nähdä. Näyttely on avoinna 25.10. saakka.

Lue lisää: Helsingin Sanomat arvioi Sanna Kanniston näyttelyn tämän päivän numerossaan.

2 Comments

  1. Minä olenkin joskus hankkinut itsellenni Sanna Kanniston kirjan Käärme Heliconiassa – Valokuvia sademetsistä. Siihen voisikin taas syventyä! Huikeita kuvia siinä kirjassa ja täällä blogissa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.