comments 6

Rikas rouva

Siitä mun viime viikosta vielä, sepä vasta oli viikko se. Maanantain, tiistain, keskiviikon, torstainperjantain ja sunnuntain te tiedättekin jo, mutta lauantaista mä vasta vähän vihjasin Facebookissa

Lauantaina mä nimittäin tanssin. 

Olin etukäteen ilmoittanut, että olen kuolemanväsynyt, vähän sairas enkä ainakaan missään tapauksessa tanssi, mutta sepä ei ollutkaan minun päätettävissäni. Tanssimisestani päätti orkesteri nimeltä Mustat Silmät. Sinne vaan, lattialle, piiskasivat repaleisen naisen riehumaan, niin että tukka kiemurteli pois nutturasta ja paidannapit sinkoilivat Istanbuliin saakka. Enkä suinkaan ollut ainoa haavoittunut tanssilattialla. Siellä me koikkelehdimme, minä ja runoilijat, näyttelijät, professorit, timpurit, lammaspaimenet ja elokuvafriikit.

En tiedä, ehkä te tanssitte usein, mutta minä olen ajautunut sellaiseen sisäsiistiin illallisikään, jossa istutaan tukka tötteröllä sievästi syömässä, nuuhkitaan viinilasia ja mennään ajoissa nukkumaan. Lauantai opetti, että tanssimisella olisi myös sijaa majatalossani, jota kropaksikin kutsutaan.

Aina sanotaan, että naura, naura enemmän. Kyllä me nauroimmekin. Mutta silti minä sanoisin, että kuule itke. Itke kun itkettää, ja tanssi kun ei tanssita. Sellaisella viisaudella eteenpäin tällä kertaa.

Lainaan loppuun vielä ystäväni sanoja illasta, kun omani loppuvat kesken:

”Mustat Silmät – olette ilon ja älyn shamaaneja. Mikä keikka eilen Hangossa! Tuollaista heittäytymistä en ole kokenut aikoihin. Mekin nousimme uusiin sfääreihin. On monenmoista keikkaa nähty, mutta tuohon vimmaan eivät ole muut pystyneet, siitä oli siisti soitanta kaukana.”

Kuvat, jotka ovat kuin elokuvaa, orkesterin Varsovan matkalta: Tuukka Ervasti
Koko sarja katsottavissa bändin sivuilla.


Mustat Silmät on myös Le Petit Festival goes Hanko -tapahtuman House Band.

6 Comments

  1. Anonyymi says

    Ihanaa että tansitte! Turha pönötys pois ja liikkeelle. Meillä on ysäväpariskuntien kanssa tapana ensin syödä ja saunoa ja sitten pistetään jalalla koreasti. ( lue villisti). Emme yksinkertaisesti malta pysyä aloillamme.

    • Kuulostaa taivaallisen hauskalta ja huolettomalta, en tosin tiedä MITÄ pitäisi tapahtua, että meidän ystäväpiirimme taipuisi samaan! 🙂

  2. Minäkään en tanssi, vaan istuisin mieluummin tukka tötteröllä. Kunnes oli yhdet häät jossa sulhanen tanssi jo pöydällä anopin kanssa ja minäkin pääsin vauhtiin. Jotenkin se nyt tuli tästä elävästi mieleen. Vaikka olikin hauskaa, luulen, että hauskinta on taas olla se mikä on. Tukka tötteröllä ja nuuhkia vaikka sitä viinilasia.

  3. Anonyymi says

    No nyt ollaan asioiden ytimessä! Joskus olen täällä ennenkin mankunut sitä, miten mulla tämä ikävuosien kertyminen menee monella tapaa hukkaan. Tässä taas yks esimerkki. Kas kun minä en taida koskaan tulla tuohon tukka tötteröllä sievästi viinilasia nuuhkitaan vaiheeseen (siis tietysti tykkään siitäKIN) ja KAIKKI mun ystävät on. Revittelen sitten itsekseni, mutta eihän se oo sama…

    Muistelen haikeana niitä aikoja, kun lähdettiin koko illaksi ja yöksi tanssimaan. Ei tarvittu edes mitään viinejä tai oluita tai ekstaasinappeja tai eksoottisia sieniä – nopeasti huitaistiin vaan jäävesituoppeja tiskillä. Tanssi kuljetti tajunnan toiseen tilaan. Oi voi. Kai mun pitää sitten pakottaa itteni niille joogatunneille…

    Belgian Lempi

    • Haha, eksoottiset sienet kuulostavat kyllä hyvältä kans. Tanssia ja eksoottisia sieniä. Lempi, meillä tulisi NIIN hauska ilta 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.